Erfurtin vanha synagoga (Alte Synagoge) — Keskiaikainen juutalaismuseo
Tutustu Erfurtin vanhaan synagogaan — upea keskiaikainen juutalaismuseo, Erfurtin aarre, heprealaiset käsikirjoitukset ja 1100–1300-luvun arkkitehtuuri.
Vanha synagoga (saksaksi: Alte Synagoge) Erfurtissa, Keski-Saksassa, on yksi Euroopan parhaiten säilyneistä keskiaikaisista synagogista. Vanhimmat osat rakennettiin 1100-luvun lopulla. Suurin osa rakennuksen osista on peräisin noin vuosilta 1250-1320. Vuonna 2015 sitä ehdotettiin maailmanperintökohteeksi.
Se on toiminut paikallisen juutalaisen historian museona vuodesta 2009. Siellä säilytetään Erfurtin aarretta. Se on kokoelma keskiaikaisia kolikoita, koruja ja metallitöitä, jotka löydettiin vuonna 1998. Museossa on myös kopioita Erfurtin heprealaisista käsikirjoituksista. Kyseessä on kokoelma harvinaisia uskonnollisia käsikirjoituksia, jotka kuuluivat Erfurtin juutalaisyhteisölle keskiajalla.
Historia ja kulttuurinen merkitys
Vanha synagoga on harvinainen esimerkki keskiaikaisesta juutalaisesta rakennuksesta, joka on säilynyt pitkälti alkuperäisessä asussaan. Se edustaa arkkitehtonisesti sekä romaanista että goottilaista vaikutusta ja kertoo Erfurtin keskiaikaisen juutalaisyhteisön elämästä, uskonnollisesta toiminnasta ja yhteiskunnallisesta asemasta. 1300-luvun puolivälin musta kuolema -aikaiset vainot ja pogromit vaikuttivat voimakkaasti yhteisöön: monet juutalaiset menettivät henkensä tai joutuivat pakenemaan, ja synagogan käyttö muuttui tai päättyi moniksi vuosisadoiksi.
Arkkitehtuuri ja säilyminen
Rakennuksessa voi yhä nähdä alkuperäisiä kiviseiniä, holvirakenteita ja ikkunoiden aukkoja sekä myöhempiä lisärakennuksia, jotka kertovat sen pitkästä historian kerrostumasta. Arkeologiset kaivaukset ja konservointityöt ovat paljastaneet rakennuksen eri käyttövaiheita, kuten rukous- ja tapaamisalueita sekä rakenteiden muutoksia vuosisatojen varrella. Synagogan säilyneisyys tekee siitä tärkeän tutkimuskohteen juutalaisen historian ja keskiaikaisen arkkitehtuurin tutkijoille.
Näyttelyt ja kokoelmat
Museon pysyvissä näyttelyissä esitellään muun muassa:
- Erfurtin aarteen (löydön vuodelta 1998) kappaleita — kolikoita, koruja ja muita esineitä, jotka valaisevat keskiaikaista taloutta, kaupankäyntiä ja henkilökohtaista käyttöä;
- korkealaatuisia kopioita ja esittelyjä Erfurtin heprealaisista käsikirjoituksista, joita käytetään selittämään juutalaista rukous- ja oppimiskulttuuria;
- esineitä ja selostuksia juutalaisen arjen, uskon ja yhteisöelämän muodoista keskiajalla;
- alueellinen ja paikallinen historiateksti, joka liittää synagogan osaksi Erfurtin laajempaa kaupunkihistoriaa.
Museo käyttää nykyaikaisia näyttelyratkaisuja ja opasteita, ja osa esineistä on esillä reproduktioina, jotta alkuperäisiä voidaan säilyttää turvallisesti. Näyttelyt tarjoavat sekä yleisölle että tutkijoille tietoa juutalaisyhteisön uskonnollisista käytännöistä, koulutuksesta ja sosiaalisesta elämästä.
Löytö ja arkeologia
Erfurtin aarre (löytynyt 1998) on yksi tärkeimmistä keskiajan löytöistä Saksassa. Löytö paljasti talouden ja varallisuuden piirteitä sekä antoi arvokasta tietoa siitä, miten ja miksi ihmiset piilottivat omaisuuttaan kaupunkien epävakaina aikoina. Arkeologiset tutkimukset synagogan ympäristössä ovat myös paljastaneet asuin- ja talousrakenteita, jotka täydentävät kuvaa keskiaikaisesta juutalaiselämästä kaupungissa.
Käynti ja opastus
Vanha synagoga sijaitsee Erfurtin historiallisessa keskustassa, juutalaisen korttelin lähellä. Museoon on tarjolla opastettuja kierroksia, koulu- ja ryhmäohjelmia sekä tilaisuuksia teemallisiin näyttelyihin ja yleisöluentoihin. Koska aukioloajat, opastusajat ja lippuhinnat voivat muuttua, suositellaan tarkistamaan ajantasaiset tiedot museon virallisilta sivuilta tai paikallisesta matkailuneuvonnasta ennen vierailua.
Merkitys nykyhetkessä
Vanha synagoga toimii paitsi museona myös muistomerkkinä Erfurtin juutalaisyhteisön pitkästä ja monivaiheisesta historiasta. Se on tärkeä kulttuuriperintökohde, joka yhdistää paikallisen historian Euroopan laajempaan juutalaiseen ja keskiaikaiseen kontekstiin. Ehdottaminen maailmanperintökohteeksi korostaa rakennuksen kansainvälistä arvoa ja tarvetta pitkäaikaiseen suojeluun.
Vierailijoille suositellaan varaamaan aikaa näyttelyiden ja arkeologisten esineiden rauhalliseen tutkimiseen sekä osallistumaan opastettuihin kierroksiin, joissa syvennytään sekä uskontoon että arkeen keskiajalla. Museon näyttelyt sopivat laajalle yleisölle ja tarjoavat selkeän, saavutettavan tavan tutustua Erfurtin juutalaisen historian monimuotoisuuteen.
Historia ja säilyttäminen
Rakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1094. Noin vuonna 1270 rakennettiin suurempi synagoga, johon kuului osia vanhemmasta rakennuksesta. Rakennuksen läntinen seinä on peräisin tältä ajalta. Siinä on kuusi alkuperäistä ikkunaa. Toinen kerros lisättiin 1300-luvun alussa.
Vuonna 1349 monet ihmiset kuolivat mustaan surmaan. Ihmiset sanoivat, että se oli juutalaisten syytä. Juutalaiset murhattiin ja pakotettiin lähtemään kaupungista. Tämä pogromi tunnetaan nimellä Erfurtin verilöyly. Synagoga vaurioitui, ja Erfurtin kaupunginvaltuusto otti rakennuksen hallintaansa. Myöhemmin se myytiin paikalliselle liikemiehelle. Hän käytti sitä varastona ja teki muutoksia sisätiloihin, muun muassa rakensi kellarin. Seuraavat 500 vuotta sitä käytettiin tavaroiden varastointiin.
Rakennusta käytettiin 1800-luvulta lähtien tanssisalina, ravintolana ja jopa keilaratana. Näiden muutosten vuoksi vanha synagoga unohdettiin suurimmaksi osaksi. Sen historiaa ei tunnustettu, mikä auttoi suojelemaan sitä natsien aikana.
1980-luvun lopulla kiinnostus vanhaa rakennusta kohtaan heräsi uudelleen. Arkkitehtuurihistorioitsija Elmar Altwasser alkoi tutkia sitä vuonna 1992. Erfurtin kaupunki osti kiinteistön vuonna 1998, tutki ja konservoi sitä. Rakennuksen historian kaikki vaiheet säilytettiin, ei vain sen käyttöä synagogana.
Vuonna 2007 arkeologit löysivät harvinaisen ja hyvin säilyneen juutalaisen rituaalikylvyn, mikvehin, läheltä vanhaa synagogaa. Se on rakennettu noin vuonna 1250.
Vuonna 2015 ehdotettiin maailmanperintökohteeksi vanhaa synagogaa ja mikvehiä sekä Erfurtin keskiaikaisessa keskustassa sijaitsevaa kivitaloa, joka on myös rakennettu noin vuonna 1250 ja joka on kuulunut juutalaisille. Se on alustavasti merkitty luetteloon, mutta lopullista päätöstä ei ole tehty.
Museo
Vanha synagoga avattiin museona 27. lokakuuta 2009.
Erfurtin aarre on esillä museossa. Kyseessä on kokoelma kolikoita, koruja ja metallitöitä, joiden uskotaan kuuluneen juutalaisille, jotka piilottivat ne Erfurtin verilöylyn aikaan vuonna 1349. Se löydettiin vuonna 1998 Erfurtin keskiaikaisella juutalaisalueella sijaitsevan talon seinästä.
Museossa on myös esillä kopioita Erfurtin heprealaisista käsikirjoituksista. Kyseessä on kokoelma keskiaikaisia käsikirjoituksia, jotka on kirjoitettu 1200-1400-luvuilla. Ne tulivat Erfurtin kaupunginvaltuuston haltuun Erfurtin verilöylyn jälkeen vuonna 1349. Niitä säilytettiin Erfurtin Pyhän Augustinuksen luostarin kirjastossa 1600-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1880 ne myytiin Berliinin kuninkaalliselle kirjastolle, joka on nykyään Berliinin valtion kirjasto. Alkuperäisiä käsikirjoituksia säilytetään siellä.
Erfurt Tosefta
Yksi Erfurtin käsikirjoituksista on Tosefta, joka on peräisin 1200-luvulta. Tosefta on kokoelma muinaisia juutalaisten suullisia lakeja, jotka oppineet keräsivät 200 ensimmäisen vuoden aikana jKr. Toseftan kopioita ei tehty kovin usein. Erfurtin Tosefta on vanhin vain kolmesta tunnetusta Tosefta-käsikirjoituksesta. Se on kirjoitettu 1200-luvulla. Kaksi muuta Tosefta-käsikirjoitusta ovat 1300-luvun lopulla tehty Wienin Tosefta, joka on Itävallan kansalliskirjaston hallussa, ja 1400-luvulla tehty Lontoon Tosefta, joka on British Libraryn hallussa.
Moses Samuel Zuckermandel oli ensimmäinen, joka korosti Erfurtin Toseftan merkitystä. Hän julkaisi siitä tärkeän tutkimuksen vuonna 1876.
Etsiä