Old Synagogue (Erfurt)
Vanha synagoga (saksaksi: Alte Synagoge) Erfurtissa, Keski-Saksassa, on yksi Euroopan parhaiten säilyneistä keskiaikaisista synagogista. Vanhimmat osat rakennettiin 1100-luvun lopulla. Suurin osa rakennuksen osista on peräisin noin vuosilta 1250-1320. Vuonna 2015 sitä ehdotettiin maailmanperintökohteeksi.
Se on toiminut paikallisen juutalaisen historian museona vuodesta 2009. Siellä säilytetään Erfurtin aarretta. Se on kokoelma keskiaikaisia kolikoita, koruja ja metallitöitä, jotka löydettiin vuonna 1998. Museossa on myös kopioita Erfurtin heprealaisista käsikirjoituksista. Kyseessä on kokoelma harvinaisia uskonnollisia käsikirjoituksia, jotka kuuluivat Erfurtin juutalaisyhteisölle keskiajalla.
Historia ja säilyttäminen
Rakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1094. Noin vuonna 1270 rakennettiin suurempi synagoga, johon kuului osia vanhemmasta rakennuksesta. Rakennuksen läntinen seinä on peräisin tältä ajalta. Siinä on kuusi alkuperäistä ikkunaa. Toinen kerros lisättiin 1300-luvun alussa.
Vuonna 1349 monet ihmiset kuolivat mustaan surmaan. Ihmiset sanoivat, että se oli juutalaisten syytä. Juutalaiset murhattiin ja pakotettiin lähtemään kaupungista. Tämä pogromi tunnetaan nimellä Erfurtin verilöyly. Synagoga vaurioitui, ja Erfurtin kaupunginvaltuusto otti rakennuksen hallintaansa. Myöhemmin se myytiin paikalliselle liikemiehelle. Hän käytti sitä varastona ja teki muutoksia sisätiloihin, muun muassa rakensi kellarin. Seuraavat 500 vuotta sitä käytettiin tavaroiden varastointiin.
Rakennusta käytettiin 1800-luvulta lähtien tanssisalina, ravintolana ja jopa keilaratana. Näiden muutosten vuoksi vanha synagoga unohdettiin suurimmaksi osaksi. Sen historiaa ei tunnustettu, mikä auttoi suojelemaan sitä natsien aikana.
1980-luvun lopulla kiinnostus vanhaa rakennusta kohtaan heräsi uudelleen. Arkkitehtuurihistorioitsija Elmar Altwasser alkoi tutkia sitä vuonna 1992. Erfurtin kaupunki osti kiinteistön vuonna 1998, tutki ja konservoi sitä. Rakennuksen historian kaikki vaiheet säilytettiin, ei vain sen käyttöä synagogana.
Vuonna 2007 arkeologit löysivät harvinaisen ja hyvin säilyneen juutalaisen rituaalikylvyn, mikvehin, läheltä vanhaa synagogaa. Se on rakennettu noin vuonna 1250.
Vuonna 2015 ehdotettiin maailmanperintökohteeksi vanhaa synagogaa ja mikvehiä sekä Erfurtin keskiaikaisessa keskustassa sijaitsevaa kivitaloa, joka on myös rakennettu noin vuonna 1250 ja joka on kuulunut juutalaisille. Se on alustavasti merkitty luetteloon, mutta lopullista päätöstä ei ole tehty.
Museo
Vanha synagoga avattiin museona 27. lokakuuta 2009.
Erfurtin aarre on esillä museossa. Kyseessä on kokoelma kolikoita, koruja ja metallitöitä, joiden uskotaan kuuluneen juutalaisille, jotka piilottivat ne Erfurtin verilöylyn aikaan vuonna 1349. Se löydettiin vuonna 1998 Erfurtin keskiaikaisella juutalaisalueella sijaitsevan talon seinästä.
Museossa on myös esillä kopioita Erfurtin heprealaisista käsikirjoituksista. Kyseessä on kokoelma keskiaikaisia käsikirjoituksia, jotka on kirjoitettu 1200-1400-luvuilla. Ne tulivat Erfurtin kaupunginvaltuuston haltuun Erfurtin verilöylyn jälkeen vuonna 1349. Niitä säilytettiin Erfurtin Pyhän Augustinuksen luostarin kirjastossa 1600-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1880 ne myytiin Berliinin kuninkaalliselle kirjastolle, joka on nykyään Berliinin valtion kirjasto. Alkuperäisiä käsikirjoituksia säilytetään siellä.
Erfurt Tosefta
Yksi Erfurtin käsikirjoituksista on Tosefta, joka on peräisin 1200-luvulta. Tosefta on kokoelma muinaisia juutalaisten suullisia lakeja, jotka oppineet keräsivät 200 ensimmäisen vuoden aikana jKr. Toseftan kopioita ei tehty kovin usein. Erfurtin Tosefta on vanhin vain kolmesta tunnetusta Tosefta-käsikirjoituksesta. Se on kirjoitettu 1200-luvulla. Kaksi muuta Tosefta-käsikirjoitusta ovat 1300-luvun lopulla tehty Wienin Tosefta, joka on Itävallan kansalliskirjaston hallussa, ja 1400-luvulla tehty Lontoon Tosefta, joka on British Libraryn hallussa.
Moses Samuel Zuckermandel oli ensimmäinen, joka korosti Erfurtin Toseftan merkitystä. Hän julkaisi siitä tärkeän tutkimuksen vuonna 1876.
