Natsismi (tai kansallissosialismi, saksaksi Nationalsozialismus) on Saksan natsipuolueeseen liittyvä poliittinen uskomusryhmä. Se alkoi 1920-luvulla, mutta natsipuolue sai vallan vuonna 1933 ja alkoi toteuttaa aatettaan Saksassa, jota se kutsui Kolmanneksi valtakunnaksi. Puolueen nimi lyheni usein muotoon "natsit". Natsit olivat vallassa Saksassa vuoteen 1945 asti, jolloin he hävisivät toisen maailmansodan ja heidän valtansa romahti.

Historia lyhyesti

Kansallissosialismi syntyi käynnistyneen laajojen poliittisten ja taloudellisten kriisien keskellä: ensimmäisen maailmansodan tappio, Versailles'n rauhaehdot, inflaatio ja vuoden 1929 maailmanlaajuinen lama radikalisoivat yhteiskuntaa. Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei (NSDAP) perustettiin vuosina 1919–1920; Adolf Hitler nousi nopeasti puolueen johtoon ja toi sille autoritaarisen, massallisen ja miehittävyydeltään populistisen ilmeen. Hitler epäonnistui aluksi vallankaappauksessa (Beer Hall Putsch 1923), mutta hän hyötyi myöhemmin demokratian heikkoudesta ja parlamentin sisäisistä kriiseistä saadakseen valta-aseman vuonna 1933.

Ideologia ja keskeiset piirteet

Kansallissosialismi on äärioikeistolainen, fasistinen ideologia, jossa yhdistyivät voimakas kansallismielisyys, rotuteoriat, autoritaarinen johtajuus ja militarismi. Natsit korostivat yhteisön etua yksilön oikeuksien kustannuksella ja halusivat yhdenmukaistaa (Gleichschaltung) yhteiskunnan poliittisesti ja kulttuurisesti.

  • Rotuoppi ja antisemitismi: Natsit uskoivat, että "arjalainen" rotu oli ylempiarvoinen. Tätä perusteltiin pseudotieteellä ja rotuteorioilla; juutalaiset nähtiin monissa natseissa valtion ja kansakunnan vihollisina ja syntipukkeina. Natsien antisemitismi oli sekä kansallisella että rasistisella pohjalla ja johti ensimmäisen maailmansodan jälkeisten myyttien, kuten Puukko selkään -myytin, hyväksikäyttöön.
  • Elintila (Lebensraum): Natsit vaativat "elintilaa" itäisestä Euroopasta, mikä oikeutti laajentumispolitiikan ja väestönsiirrot sekä alistamisen valloitetuilla alueilla.
  • Eliitin ja valtiorakenteen uudelleenjärjestely: Yksilön oikeudet alistettiin valtiolle, puolue ja johtaja (Führerprinzip) määräsivät politiikan, ja demokratia puristettiin pois.
  • Eugenistiikka ja sosiaalinen puhdistus: Vammaisia ja "epätoivottuja" pyrittiin poistamaan yhteiskunnasta eutanasioiden ja pakkosterilisaatio-ohjelmien kautta.

Toteutus käytännössä: talous, propagandan ja sortotoimet

Natsit käyttivät valtaa voimakkaasti ja monipuolisesti. Hallitus aloitti massiivisia julkisia hankkeita (kuten tie- ja sotateollisuusinvestoinnit), laajensi armeijaa ja palautti pakkotyöllä ja valtion ohjauksella talouden kasvuun – mutta niiden varjolla katosi poliittinen oppositio ja yksityiset vapaudet. Työväenliikkeet, ammattiliitot ja oppositio suljettiin pois.

Propagandan johtajana toimi Joseph Goebbels, ja valtio ohjasi tiedotusvälineet, taiteen ja koulutuksen tukemaan natsi-ideologiaa. Sanan- ja mielipiteenvapaus murskattiin, ja sensuuri sekä pelon ilmapiiri estivät vastustuksen.

Väkivalta ja vainot

Natsien valtakaudelle leimallista oli laaja valikoima laillisia ja laittomia sortotoimia:

  • Poliittinen väkivalta ja vaino: vastustajia, vasemmistoa ja homoseksuaaleja vainottiin ja usein vangittiin tai tapettiin.
  • Yksilöiden ja ryhmien syrjintä: Nürnbergin rotulailla (1935) määriteltiin rotu- ja kansalaisuusoikeuksia ja estettiin muiden kuin arjalaisten sekä poliittisten vastustajien pääsy julkiseen palvelukseen. Rotulaeihin sisältyi myös kieltoja "seksuaaliselle kanssakäymiselle" tiettyjen ryhmien välillä.
  • Vainojen eskaloituminen: lokalisina tapahtumina kuten Kristallnacht (1938) monet juutalaiset joukkokärsivät ja menettivät omaisuutensa.
  • Holokausti ja teollinen tuhoaminen: natsihallinto organisoi systemaattisen kansanmurhan, jonka seurauksena noin kuusi miljoonaa juutalaista tapettiin sekä miljoonia muita uhreja, muun muassa romaneja, Neuvostoliiton sotavankeja, vammaisia, homoseksuaaleja ja poliittisia vastustajia. Näitä murhia ja riistoja toteutettiin keskitys- ja kuolemanleireillä, joissa ihmiset tapettiin. Tapahtumaa kutsutaan nykyään holokaustiksi.
  • Tappotoimet sekä sotilastoiminnoissa: joukkomurhia tehtiin myös operaatioissa itärintamalla ja miehitetyillä alueilla, muun muassa Einsatzgruppen-yksiköiden toimesta.

Keskeiset toimijat ja organisaatiot

NSDAP:n johto ja sen rinnakkaisorganisaatiot muodostivat vallan ytimen. Tunnettuja henkilöitä ja organisaatioita olivat muun muassa Adolf Hitler, Hermann Göring, Heinrich Himmler, Ernst Röhm ja Joseph Goebbels. Tärkeimpiä järjestöjä olivat SA (urn.), SS, Gestapo ja Wehrmacht (saksan asevoimat), joiden roolit vaihtelivat propagandasta systemaattiseen vainoon ja sotilaallisiin operaatioihin. Sisäisiä uhkia puhdistettiin väkivaltaisesti: monet radikaalimmin sosialistisina pidetyt natsit murhattiin Hitlerin käskystä pitkien veitsien yönä 1934, koska he uhkasivat puolueen yhtenäisyyttä.

Sota ja romahdus

Natsi-Saksan laajentumispolitiikka johti lopulta maailmanlaajuiseen konfliktiin. Sota alkoi syksyllä 1939 Puolan hyökkäyksellä. Sodan edetessä Saksan joukot tekivät sotarikoksia ympäri Eurooppaa. Vuoteen 1945 mennessä liittoutuneet olivat murentaneet Saksan sotilaallisesti, ja Hitler teki itsemurhan keväällä 1945 ennen sodan loppua. Sodan ja natsismin tuhoamat seuraukset Euroopassa olivat mittavat sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Oikeudelliset ja yhteiskunnalliset seuraamukset

Sodan jälkeen monet natsijohtajat saatettiin oikeuteen, tunnetuimpina Nürnbergin oikeudenkäynnit, jossa käsiteltiin sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja rikoksia rauhaa vastaan. Sodan jälkeinen denatsifiointi pyrki poistamaan natsi-ideologian vaikutuksen julkisesta elämästä, koulutuksesta ja hallinnosta. Monet maat loivat lakeja ja säädöksiä estääkseen natsismin uudelleenilmenemisen; esimerkiksi Saksassa natsiaiheiset symbolit ja kiihotus ovat lailla rajoitettuja.

Muisti ja nykypäivä

Holokaustin ja natsien rikosten muistaminen on keskeinen osa eurooppalaista ja maailmanlaajuista muistikulttuuria. Museot, muistomerkinnät, koulutus ja tutkimus pyrkivät estämään vastaavan tapahtuman toistumisen. Samalla natsien ideoista on jäänyt perintö, joka ilmenee nykyisissä äärioikeistolaisissa ja neo-natsisissa liikkeissä. Monissa maissa tällaista toimintaa seurataan ja rajoitetaan lailla.

Lyhyt terminologia

Sana natsi on lyhenne saksan kielen sanasta Nationalsozialist, eli Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei -puolueen kannattaja. Puolueen täydellinen nimi tarkoittaa "kansallissosialistinen saksalainen työväenpuolue".

Natsismista ja sen seurauksista kertovat tosiasiat ovat kipeitä ja tärkeitä ymmärtää: ideologia johti laajaan väkivaltaan, järjestelmälliseen vainoon ja miljoonien ihmisten kuolemaan. Historia toimii varoituksena ja opastajana, miksi suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio ovat yhteiskunnan perustavia arvoja.