Mitä opus (op.) tarkoittaa?

Opus tai lyhenne op. musiikkikappaleen nimen jälkeen tarkoittaa latinalaisesta sanasta tulevaa termiä "teos" tai "työ". Sitä seuraa numero, joka yleensä ilmaisee teoksen järjestysnumeron kirjoittajan tuotannossa tai julkaisussa. Kun säveltäjä merkitsee ensimmäisen julkaisunsa, sen perään voi tulla "opus 1" (op. 1). Seuraava julkaistu teos voi olla "opus 2" (op. 2) ja niin edelleen.

Miksi opusnumeroita käytetään?

Opusnumeroilla helpotetaan teosten tunnistamista ja järjestämistä. Ne kertovat, minkä numeron alla teos on julkaistu tai luetteloitu saman säveltäjän tuotannossa. Esimerkiksi: Beethoven kirjoitti useita pianosonaatteja. Hänen ensimmäisen As-duuri-pianosonaattinsa opusnumero on op. 26, mikä kertoo, että tämä sonaatti sijoittuu hänen teosluettelossaan varhaisempaan vaiheeseen. Monta vuotta myöhemmin hän sävelsi toisen As-duuri-pianosonaatin, jonka opusnumero on op. 110 — näin ne erotetaan toisistaan.

Poikkeukset ja käytännön seikat

Opusnumeroista ei aina voi päätellä teosten varsinaista sävellysjärjestystä. Erityisesti ennen 1700-luvun loppua opusnumeroita annettiin pääasiassa julkaistuille teoksille, ei aina sävellyspäivämäärän mukaan. Lisäksi kustantajat saattoivat julkaista useita teoksia yhdessä niteessä, jolloin sama opusnumero kattoi useamman kappaleen (esim. op. 10 No. 1–3). Joillakin säveltäjillä myöhemmäis­tä julkaisuista tai myöhäisistä löytöteksteistä annetaan lisämerkintä, kuten posth. (posthume) eli julkaistu kuolleen jälkeen.

Monien säveltäjien tuotanto on järjestetty myös muualla kuin opusnumeroilla. Silloin käytetään erillisiä luettelonumeroita, jotka perustuvat tutkijan laatimaan systemaattiseen luetteloon. Näitä tarkennuksia käytetään erityisesti, kun opusjärjestys on puutteellinen tai puuttuu kokonaan.

Esimerkkejä luettelonimistä

Eräs tunnettu tapaus on Mozart, jonka teoksia ei ole järjestetty opusnumeroilla. Mozartin koko tuotanto sai järjestelmällisen luettelon, kun Ludwig von Köchel laati siitä luettelon ja antoi teoksille niin kutsutut K-numerot (K kuten Köchel). Tämän numeroinnin suurin luku on useita satoja; sen avulla esimerkiksi erotetaan hänen eri g-molli-sinfoniansa (vrt. K183 ja K550).

Vastaavia järjestelmiä on muillakin säveltäjillä: Bachin teoksia merkitään usein BWV-numeroilla, Schubertia D-numeroilla (Deutsch), Lisztiä S-numeroinnilla (Searle) jne. Joillakin säveltäjillä on myös tunniste WoO (Werke ohne Opuszahl, "teoksia ilman opusnumeroa") niille teoksille, joille ei ole annettu opusnumeroa.

Sanasto ja monikot

Sana opus on latinasta, ja englannin kielessä sille käytetään sekä latinasta johdettua monikkoa opera että yleiskielisempää muotoa opuses. Tämä voi aiheuttaa sekaannusta, koska englannin sana opera tarkoittaa myös oopperaa (musiikkigenre). Suomen kielessä puhutaan tyypillisesti opusnumeroista tai yksinkertaisesti opuksista.

Opus myös taiteessa ja termi "magnum opus"

Sana opus voi yleisemmin viitata mihin tahansa taiteilijan tai kirjailijan teokseen: esimerkiksi "Tämä opus on Beethovenin viimeinen pianosonaatti." Termi magnum opus

Käytännön vinkit lukijalle

  • Jos haluat varmistaa teoksen tarkemman järjestyksen tai päivämäärän, tarkista myös mahdolliset luettelomerkinnät (esim. K-, BWV-, D- tai WoO-numerot).
  • Huomioi, että sama säveltäjä voi käyttää eri järjestelmiä eri aikoina, ja myöhäisjulkaisut tai löydöt voivat saada erikoismerkintöjä.
  • Opusnumero kertoo usein enemmän julkaisusta ja luetteloinnista kuin varsinaisesta sävellysaikajärjestyksestä — siksi täydellinen käsitys teoksen paikasta säveltäjän tuotannossa voi vaatia lisätutkimusta.