Paleogeeni – geologinen ajanjakso 66–23 miljoonaa vuotta sitten
Paleogeeni 66–23 miljoonaa vuotta sitten: tutustu Paleoseeniin, Eoseeniin ja Oligoseeniin sekä ilmaston, eliöiden ja maastonmuotojen merkittäviin muutoksiin.
Paleogeeni on kainotsooisen kauden ensimmäinen geologinen ajanjakso. Se alkoi 66 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi 23 miljoonaa vuotta sitten. Sitä edelsi liitukausi. Paleogeenia seurasi neogeeni. Paleogeenin alku määritellään yleensä K–Pg-rajatapahtuman (entinen K–T) jälkeen tapahtuneeksi, jolloin dinosaurusten sekä monien muiden lajien massasukupuutto avasi ekosysteemejä nisäkkäille ja linnuille.
Paleogeenissä oli kolme vaihetta: Paleoseeni, Eoseeni ja Oligoseeni. Näiden karkeat ajoitukset ovat noin Paleoseeni 66–56 miljoonaa vuotta sitten, Eoseeni 56–34 miljoonaa vuotta sitten ja Oligoseeni 34–23 miljoonaa vuotta sitten.
Ilmasto ja ympäristöt
Paleogeeni alkoi lämpimänä ajanjaksona. Erityisen merkittävä lyhytaikainen lämpöjakso oli noin 56 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut Paleoseenin ja Eoseenin lämpöhuippu (PETM), jolloin lämpötilat kohosivat nopeasti ja aiheuttivat laajoja ekologisia muutoksia. Eoseenin aikana maailmanlaajuinen ilmasto oli edelleen usein lämmin ja trooppiset sekä subtrooppiset metsät levisivät laajoille alueille. Oligoseenissa alkoi kuitenkin pitkäaikainen viileneminen, ja etelänavalle kehittyi jäätiköitymä, mikä muutti merivirtausten ja ilmaston rakennetta.
Elämä ja evoluutio
Paleogeen on tunnettu nisäkkäiden ja lintujen nopeasta monimuotoistumisesta K–Pg-massasukupuuton jälkeen. Nisäkkäät kehittyivät nopeasti eri ekologisiin lokeroihin: syntyivät muun muassa ensimmäiset perissodaktyylit (kavioeläimet kuten hevosen esimuodot), artiodaktyylien kantamuodot ja varhaiset pääsilmälliset (primatiat). Merissä kehittyivät monet nykyisten ryhmien kantamuodot; esimerkiksi valaat alkoivat sopeutua vesielämään niiden varhaisissa vaiheissa eoseenikaudella.
Kasvillisuus muuttui myös: kukkivat kasvit (angiospermit) yleistyivät ja muodostivat monimuotoisia metsäkansoja. Ruohokasvien alkeelliset edustajat ilmestyivät jo paleogeenissa, mutta laajat ruohotasankojen leviämiset tapahtuivat pääosin myöhemmin neogeenissä.
Geologia ja paleogeografia
Paleogeenin aikana mannerlaatat jatkoivat hajaantumistaan ja liikkeitään, mikä muokkasi merialueita ja ilmastoa. Atlantin valtameren avautuminen jatkui, ja Intian massa törmäsi Aasian kanssa eoseenissa, mikä käynnisti Himalajan vuoriston muodostumisen. Maanpinnan kohoaminen, merenpinnan vaihtelut ja uudet merireitit vaikuttivat suuresti eliöiden leviämiseen ja evoluutioon.
Tärkeitä tapahtumia
- K–Pg-massasukupuutto (66 Ma): päätti liitukauden ja loi edellytykset uusille eliöryhmille.
- Paleoseenin ja eoseenin lämpöhuippu (PETM, ~56 Ma): nopea ilmaston lämpeneminen ja hiilen kierroksen muutokset.
- Eoseenin loppu–oligoseenin alku: ilmaston viileneminen ja etelänavan jäätiköitymisen alku.
- Intian ja Aasian törmäys: vuorijonojen kohoaminen ja maantieteellisten eristeiden synty.
Fossiiliset todisteet
Paleogeenin fossiilisia jälkiä on runsaasti eri puolilta maailmaa. Tunnettuja kohteita ovat muun muassa Saksan Messelin kaivos (Eoseeni), Yhdysvaltain Green River -altaan kerrostumat (Eoseeni) ja eri liikennemerkinnät Lontoon savissa (London Clay). Nämä fossiilit antavat tietoa varhaisista nisäkkäistä, linnuista, lepakoista, kasveista ja merieläimistä sekä niiden ympäristöistä.
Paleogeeni oli ajanjakso, jolloin nykyisten eläin- ja kasviryhmien juuret vahvistuivat ja maapallon ilmasto sekä maantiede muuttuivat kohti nykyaikaisia olosuhteita. Se loi perustan myöhemmälle Neogeenin ja Kvaternaarikauden ekosysteemien kehitykselle.
Etsiä