Paleoproterotsooinen

Maan fysiikan peruserot

Koska maapallo oli vain puolet nykyistä vanhempi, siinä oli joitakin peruseroja nykyiseen verrattuna. Maapallon sisätiloissa oli enemmän lämpöä kuin nykyään. Tämä johtui pääasiassa siitä, että radioaktiivisia isotooppeja, jotka hajoavat ajan myötä, oli enemmän.

Lämpötilat olivat korkeammat myös maan pinnalla, mikä johtui maapallon sisäilmasta tulevasta säteilystä sekä metaaniin ja hiilidioksidiin perustuvasta kasvihuoneilmakehästä. Edellisellä eonilla, arkeaanisella kaudella, valtameret olivat kuumia (55-85 °C). Tätä tasapainotti vain osittain se, että auringon säteily oli tuolloin vähäisempää.

Paleontologiset todisteet maapallon kiertohistoriasta viittaavat siihen, että noin 1,8 miljardia vuotta sitten vuodessa oli noin 450 päivää, mikä tarkoittaa 20 tunnin päiviä. Vielä kauempana taaksepäin maapallon vuorokaudessa oli noin 17 tuntia, ja vuodessa oli 514±33 päivää. Maan ja Kuun välinen etäisyys varhaisimmalla paleoproterotsooisella kaudella oli 51,9±3,3 Maan sädettä (verrattuna nykyiseen 60,27 säteen).

Superkontinentti

Maailmanlaajuinen superkontinentti (nimeltään Columbia tai Nena) oli olemassa noin 1,8-1,5 miljardia vuotta sitten paleoproterotsooisella kaudella.

Ilmasto

Aikakauden aikana ilmaston muutokset olivat yhtä vakavia kuin koskaan aiemmin maapallon historiassa. Alun maailmanlaajuisen korkean lämpötilan jälkeen oli kolme massiivista jääkautta, jolloin jäätä oli syvällä tropiikissa.

Metaanin väheneminen

On selviä viitteitä siitä, että ilmakehän metaanipitoisuus laski tuona aikana:

"Metaanin romahtamisella arkeeisen ilmakehän entisistä korkeista pitoisuuksista on todennäköisesti suuri merkitys paitsi hapettumisen historiassa myös paleoproterotsooisten jääkausien esiintymisessä." "Metaanin romahtamisella on todennäköisesti suuri merkitys. Tiedot viittaavat siihen, että 2,4-2,3 miljardia vuotta sitten tapahtui "suuri hapettumistapahtuma", jonka aikana maapallon pintaympäristö muuttui perusteellisesti ja peruuttamattomasti".

Hapen kertyminen

Syanobakteerit tuottivat happea, mutta kemialliset nielut kuluttivat sen suurimmaksi osaksi. Näitä olivat hapettumaton rikki ja rauta. Vielä noin 2,3 miljardia vuotta sitten happea oli luultavasti vain 1-2 prosenttia nykyisestä määrästä. . ^p323

Rautavyöhykemuodostumat, joista saadaan suurin osa maailman rautamalmista, muodostuivat hapen muodostaessa rautayhdisteitä raudan kanssa; suurin osa kerääntymisestä loppui 1,9 miljardia vuotta sitten. Hematiitin värittämät punaiset kerrostumat viittaavat ilmakehän hapen lisääntymiseen 2 miljardia vuotta sitten; niitä ei esiinny vanhemmissa kivissä. . ^p324

Jääkaudet

Kolme suurta jääkautta, jolloin jäätä oli syvällä tropiikissa. Epäilemättä ne tapahtuivat ilmakehän kasvihuonekaasujen vähenemisen ja hapentuotannon lisääntymisen seurauksena.

Tutkijat kutsuvat "arvoitukselliseksi noin 1 400 miljoonan vuoden mittaiseksi ajanjaksoksi, jossa ei ole todistetusti ollut jäätiköitymistä, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Skandinaviassa ja Australiassa 2400-2200 mya:n aikaan tapahtuneiden varhaispaleoproterotsooisten jäätiköitymisten ja 800-600 mya:n aikaan tapahtuneiden kaikkia maanosia koskettaneiden neoproterotsooisten jäätiköitymisten välillä".

Meteoriitin iskut

Aikakauden aikana tapahtui suuria bolidien törmäyksiä, joista kaksi aiheutti maapallon suurimmat törmäyskraatterit. Aikavyöhykkeellä 3,0-1,2 miljardia vuotta sitten on myös kolme pienempää (halkaisijaltaan vähintään 30 kilometriä).

Hapen määrä maapallon ilmakehässä. Ylempi punainen ja alempi vihreä viiva kuvaavat arvioiden vaihteluväliä. Vaiheet ovat karkeasti seuraavat: vaihe 1 arkeeinen eoni, vaihe 2 varhaispaleoproterotsooinen kausi, vaihe 3 myöhäisempi paleoproterotsooinen kausi ja mesoproterotsooinen kausi, vaihe 4 neoproterotsooinen kausi ja vaihe 5 faneerotsooinen kausi.

Eukaryoottien alkuperä

Eukaryoottisolujen synty oli virstanpylväs elämän evoluutiossa, sillä niihin kuuluvat kaikki monimutkaiset solut ja lähes kaikki monisoluiset organismit. Tämän tapahtumasarjan ajoitusta on vaikea määrittää; Knollin mukaan ne kehittyivät noin 1,6-2,1 miljardia vuotta sitten. Joitakin akritarkkeja tunnetaan ainakin 1650 miljoonan vuoden takaa, ja mahdollinen levä Grypania on löydetty jopa 2100 miljoonan vuoden takaa.