Akustinen kitara – määritelmä, rakenne ja soitto

Akustinen kitara on jousisoitin. Siinä on kuusi jousijohtoa, jotka kulkevat viritystapeista soittimen kaulan yli, joka on merkitty viivoilla, joita kutsutaan biteiksi. Nämä merkit osoittavat, missä kohtaa vasemman käden sormilla on painettava jousi, jotta jousen sointi muuttuu. Oikea käsi nyppii tai soittaa jousia joko sormilla tai plektralla ("plektra") saadakseen ne soimaan. Akustisia kitaroita käytetään monenlaisessa musiikissa klassisesta rock and rolliin, bluegrassiin ja folkiin. Kuuden jousen materiaalina voi olla teräs- tai nailonkiinnitys. Nylonjousia käytetään yleensä klassisessa ja siihen liittyvissä musiikkityyleissä. Teräsjousia käytetään yleensä useimmissa muissa musiikkityyleissä.

Rakenne — mitä akustinen kitara sisältää

  • Runko (body): soittimen suurin osa, jossa on kansilevy (soundboard) ja pohja. Kannen materiaalilla (esim. kuusi, mahonki) on suuri vaikutus äänen sävyyn ja resonanssiin.
  • Kaiutinaukko: yleensä kannessa oleva reikä, jonka kautta soundboard ja runko projisoivat ääntä.
  • Siltapalat ja satula (bridge ja saddle): kielten paikat, joista niiden värähtely välittyy kanteen. Satulan korkeus vaikuttaa actioniin (kielten etäisyys otelaudasta).
  • Otelaudat ja tallat: otelauta (fretboard) on varustettu kytkimillä eli freteillä; näistä tulee sointimuutokset kun sormella painetaan jousi. Otelaudassa on myös merkkejä (position markers), jotka helpottavat orientaatiota.
  • Kaula ja pääty (neck ja headstock): kaulassa on truss rod -putki monissa teräskielisissä kitaroissa, jolla voidaan säätää kaulan kaarevuutta; päätyyn kiinnittyvät viritystapit (tuners).
  • Kielet: teräs- tai nailonkielet eri paksuuksina (gaugina). 12-kieliset mallit ja eri kielet (wound/plain) tarjoavat erilaisen soinnin.

Kielet ja tyypit

Nailonkielet ovat pehmeämmät ja sopivat klassiseen soittoon, koska niiden ääni on pehmeämpi ja jännitys pienempi. Teräskielet tuottavat kirkkaamman ja voimakkaamman äänen ja ovat yleisiä folk-, pop- ja country-tyyleissä. Kielet valitaan usein sointitoiveen ja soittajan mukavuuden mukaan — paksummat kielet (heavy gauge) antavat enemmän volyymiä ja sustainia, mutta vaativat enemmän sormivoimaa.

Soittotekniikat

  • Sormitekniikka (fingerstyle): sormilla soittaminen, usein käytössä klassisessa ja fingerstyle-musiikissa; mahdollistaa polyfonian ja nyanssien hallinnan.
  • Plektra ja strumming: plektraa käytetään yleisesti rytmisoitossa ja rock-tyyleissä; eri strummauskuviot luovat rytmin ja harmonian pohjan.
  • Hybrid-tekniikat: yhdistelmä sormista ja plektraa (esim. basson soittaminen plektraa käyttäen ja melodiat sormin).
  • Perkussiiviset efektit: runkoa käytetään rummun tavoin (body hits), mikä on suosittua nykyaikaisessa akustisessa soitossa.
  • Capo ja alternative viritykset: capo muuttaa virityspistettä ja helpottaa sointujen vaihtamista; avoimet viritykset antavat erilaisia sointivärejä ja sooloihin uusia mahdollisuuksia.

Kokotyypit ja äänenmuodot

Akustisia runkokokoja on useita: klassinen kitara (lämpimämpi, keskimitta), dreadnought (iso ja voimakas bassotoisto), OM/000 (tasapainoinen sävy), parlor (pienempi, keskialueen korostus), jumbo (iso ja äänekäs) ja travel-mallit. Myös cutaway-mallit helpottavat korkeammissa asemissa soittoa. Valinta riippuu musiikkityylistä, soittotavasta ja ergonomiasta.

Äänitys ja sähköistäminen

Akustisen kitaran voi varustaa erilaisilla pickup- tai mikrofoniratkaisuilla: piezo (siltapohjainen), soundhole-pickup, kontaktimikrofoni tai sisäänrakennettu mikrofonijärjestelmä ja esivahvistin. Aktiivinen esivahvistin antaa usein enemmän muokkausmahdollisuuksia EQ:n ja viritysmittarin muodossa.

Huolto ja säädöt

  • Kieliä vaihtamalla pidetään soitin vireessä ja ääni parhaana; teräskielet voivat aiheuttaa suuremman jännityksen kaulaan kuin nailonkielet.
  • Ilmankosteus ja lämpötila vaikuttavat erityisesti massiivipuun sointiin ja runkoon; suositeltu kosteustaso on yleensä 40–60 %.
  • Säädöt: action, intonaatio ja truss rod -säätö (jos kitara sellaisella varustettu) vaikuttavat soittomukavuuteen ja viritykseen. Klassikkitaroissa truss rodia ei aina ole.
  • Puhdistus: kevyesti pyyhkimällä poistetaan hiki ja lika; öljyä otelautoihin harvoin ja vain tarvittaessa (esim. rosewood).

Ostopuolen vinkkejä

Kun valitset akustista kitaraa, kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin: runkokoko ja -muoto, kansilevyn materiaali, kielityyppi, soitettavuus (action ja otelaudan leveys), häiriöttömyys (ei ylimääräisiä rahinoita) ja äänen väri juuri toivomaasi musiikkityyliä varten. Kokeile aina soittamista paikan päällä tai pyydä palautusoikeutta verkko-ostoksessa.

Lyhyt historia

Akustinen kitara kehittyi vuosien saatossa eri perinteistä — klassinen kitara omaksi tyylikseen, länsimaisten folk- ja blues-perinteiden kautta syntyneet steel-string-mallit ja myöhemmin 1900-luvun massatuotannon myötä levinnyt dreadnought-malli. Nykyään akustinen kitara on monipuolinen soitin, jota käytetään soolo- ja säestystehtävissä lukuisissa genreissä.

Yhteenvetona: akustinen kitara on monipuolinen ja ilmaisuvoimainen soitin. Valinta, huolto ja tekniikka vaikuttavat suuresti soiton nautittavuuteen ja äänenlaatuun — siksi on hyvä tutustua soittimeen, kokeilla eri malleja ja opetella perusasetukset ja -huollot.

Miten kitarasta tuli suosittu soitin

Akustinen kitara tuli Espanjasta (kuusijousinen soitin), jonka loi Antonio Torres Jurado. Mutta alussa kitara oli erilainen kuin mitä näemme kitaran nyt. 1500-1700-luvuilla kitara tuli suosituksi Euroopassa. 1700-luvulla kitara muuttui samanlaiseksi kuin se on nyt. Mutta ennen 1800-lukua monet ihmiset ajattelivat, että kitara ei voi olla samanlainen kuin piano tai viulu. He ajattelivat, ettei sillä voisi soittaa klassista musiikkia. Mutta 1800-luvun alussa kuuluisa kitaristi Fernando Sor teki kitarasta suositumman ja sai yhä useammat ihmiset pitämään kitaran soittamisesta. Ennen 1900-lukua ihmiset soittivat akustista kitaraa. 1900-luvulla yhdysvaltalainen muusikko Leo Fender keksi sähkökitaran.

akustinen kitaraZoom
akustinen kitara

Kitaraa ja ukulelea verrattuna

Kitaran ja ukulelen muoto ja muut ominaisuudet ovat samankaltaisia, mutta ne ovat myös erilaisia. Ukulele näyttää pieneltä kitaralta. Kitarassa on kuitenkin kuusi kieliä, kun taas ukulelessa on vain neljä kieliä.Kitaran kuusi kieliä on viritetty: Kitarassa on kuusi sävelkorkeutta: E, B, G, A ja E; ukulelen neljä sävelkorkeutta: Lisäksi ukulele on peräisin Havaijilta ja kitara Espanjasta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on akustinen kitara?


V: Akustinen kitara on jousisoitin, jossa on kuusi kieliä ja joka on merkitty kaulassa olevilla helmillä. Sitä soitetaan nypläämällä tai soittamalla kieliä oikealla kädellä samalla, kun vasemmalla kädellä painetaan kieliä.

K: Mitä akustisen kitaran kielet osoittavat?


V: Akustisen kitaran kielet osoittavat, missä kohtaa vasemman käden sormilla on painettava jousi, jotta voidaan muuttaa kyseisen jousen soittamaa säveltä.

K: Kuinka monta kieliä akustisessa kitarassa on?


V: Akustisessa kitarassa on kuusi kieliä.

K: Minkälaiseen musiikkiin akustisia kitaroita käytetään?


V: Akustisia kitaroita käytetään monenlaisessa musiikissa klassisesta rock'n'rolliin, bluegrassiin ja folkiin.

K: Mitä kahta eri jousityyppiä akustisessa kitarassa käytetään?


V: Akustisessa kitarassa käytettävät jouset ovat teräs- ja nailonjousia.

K: Millaista musiikkia tyypillisesti soitetaan nailonjousilla?


V: Nylonjousia käytetään tyypillisesti klassisessa ja siihen liittyvässä musiikissa.

K: Millaista musiikkia tyypillisesti soitetaan teräsjousilla?


V: Teräsjousia käytetään tyypillisesti useimmissa muissa musiikkityyleissä.

AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3