Akustinen kitara on jousisoitin. Siinä on kuusi jousijohtoa, jotka kulkevat viritystapeista soittimen kaulan yli, joka on merkitty viivoilla, joita kutsutaan biteiksi. Nämä merkit osoittavat, missä kohtaa vasemman käden sormilla on painettava jousi, jotta jousen sointi muuttuu. Oikea käsi nyppii tai soittaa jousia joko sormilla tai plektralla ("plektra") saadakseen ne soimaan. Akustisia kitaroita käytetään monenlaisessa musiikissa klassisesta rock and rolliin, bluegrassiin ja folkiin. Kuuden jousen materiaalina voi olla teräs- tai nailonkiinnitys. Nylonjousia käytetään yleensä klassisessa ja siihen liittyvissä musiikkityyleissä. Teräsjousia käytetään yleensä useimmissa muissa musiikkityyleissä.

Rakenne — mitä akustinen kitara sisältää

  • Runko (body): soittimen suurin osa, jossa on kansilevy (soundboard) ja pohja. Kannen materiaalilla (esim. kuusi, mahonki) on suuri vaikutus äänen sävyyn ja resonanssiin.
  • Kaiutinaukko: yleensä kannessa oleva reikä, jonka kautta soundboard ja runko projisoivat ääntä.
  • Siltapalat ja satula (bridge ja saddle): kielten paikat, joista niiden värähtely välittyy kanteen. Satulan korkeus vaikuttaa actioniin (kielten etäisyys otelaudasta).
  • Otelaudat ja tallat: otelauta (fretboard) on varustettu kytkimillä eli freteillä; näistä tulee sointimuutokset kun sormella painetaan jousi. Otelaudassa on myös merkkejä (position markers), jotka helpottavat orientaatiota.
  • Kaula ja pääty (neck ja headstock): kaulassa on truss rod -putki monissa teräskielisissä kitaroissa, jolla voidaan säätää kaulan kaarevuutta; päätyyn kiinnittyvät viritystapit (tuners).
  • Kielet: teräs- tai nailonkielet eri paksuuksina (gaugina). 12-kieliset mallit ja eri kielet (wound/plain) tarjoavat erilaisen soinnin.

Kielet ja tyypit

Nailonkielet ovat pehmeämmät ja sopivat klassiseen soittoon, koska niiden ääni on pehmeämpi ja jännitys pienempi. Teräskielet tuottavat kirkkaamman ja voimakkaamman äänen ja ovat yleisiä folk-, pop- ja country-tyyleissä. Kielet valitaan usein sointitoiveen ja soittajan mukavuuden mukaan — paksummat kielet (heavy gauge) antavat enemmän volyymiä ja sustainia, mutta vaativat enemmän sormivoimaa.

Soittotekniikat

  • Sormitekniikka (fingerstyle): sormilla soittaminen, usein käytössä klassisessa ja fingerstyle-musiikissa; mahdollistaa polyfonian ja nyanssien hallinnan.
  • Plektra ja strumming: plektraa käytetään yleisesti rytmisoitossa ja rock-tyyleissä; eri strummauskuviot luovat rytmin ja harmonian pohjan.
  • Hybrid-tekniikat: yhdistelmä sormista ja plektraa (esim. basson soittaminen plektraa käyttäen ja melodiat sormin).
  • Perkussiiviset efektit: runkoa käytetään rummun tavoin (body hits), mikä on suosittua nykyaikaisessa akustisessa soitossa.
  • Capo ja alternative viritykset: capo muuttaa virityspistettä ja helpottaa sointujen vaihtamista; avoimet viritykset antavat erilaisia sointivärejä ja sooloihin uusia mahdollisuuksia.

Kokotyypit ja äänenmuodot

Akustisia runkokokoja on useita: klassinen kitara (lämpimämpi, keskimitta), dreadnought (iso ja voimakas bassotoisto), OM/000 (tasapainoinen sävy), parlor (pienempi, keskialueen korostus), jumbo (iso ja äänekäs) ja travel-mallit. Myös cutaway-mallit helpottavat korkeammissa asemissa soittoa. Valinta riippuu musiikkityylistä, soittotavasta ja ergonomiasta.

Äänitys ja sähköistäminen

Akustisen kitaran voi varustaa erilaisilla pickup- tai mikrofoniratkaisuilla: piezo (siltapohjainen), soundhole-pickup, kontaktimikrofoni tai sisäänrakennettu mikrofonijärjestelmä ja esivahvistin. Aktiivinen esivahvistin antaa usein enemmän muokkausmahdollisuuksia EQ:n ja viritysmittarin muodossa.

Huolto ja säädöt

  • Kieliä vaihtamalla pidetään soitin vireessä ja ääni parhaana; teräskielet voivat aiheuttaa suuremman jännityksen kaulaan kuin nailonkielet.
  • Ilmankosteus ja lämpötila vaikuttavat erityisesti massiivipuun sointiin ja runkoon; suositeltu kosteustaso on yleensä 40–60 %.
  • Säädöt: action, intonaatio ja truss rod -säätö (jos kitara sellaisella varustettu) vaikuttavat soittomukavuuteen ja viritykseen. Klassikkitaroissa truss rodia ei aina ole.
  • Puhdistus: kevyesti pyyhkimällä poistetaan hiki ja lika; öljyä otelautoihin harvoin ja vain tarvittaessa (esim. rosewood).

Ostopuolen vinkkejä

Kun valitset akustista kitaraa, kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin: runkokoko ja -muoto, kansilevyn materiaali, kielityyppi, soitettavuus (action ja otelaudan leveys), häiriöttömyys (ei ylimääräisiä rahinoita) ja äänen väri juuri toivomaasi musiikkityyliä varten. Kokeile aina soittamista paikan päällä tai pyydä palautusoikeutta verkko-ostoksessa.

Lyhyt historia

Akustinen kitara kehittyi vuosien saatossa eri perinteistä — klassinen kitara omaksi tyylikseen, länsimaisten folk- ja blues-perinteiden kautta syntyneet steel-string-mallit ja myöhemmin 1900-luvun massatuotannon myötä levinnyt dreadnought-malli. Nykyään akustinen kitara on monipuolinen soitin, jota käytetään soolo- ja säestystehtävissä lukuisissa genreissä.

Yhteenvetona: akustinen kitara on monipuolinen ja ilmaisuvoimainen soitin. Valinta, huolto ja tekniikka vaikuttavat suuresti soiton nautittavuuteen ja äänenlaatuun — siksi on hyvä tutustua soittimeen, kokeilla eri malleja ja opetella perusasetukset ja -huollot.