Parentesomit (väliseinähuokoset) — sienten solujen rakenne ja toiminta
Tutustu parentesomeihin: niiden rakenne, toiminta ja merkitys sienilajeissa — uutta tutkimustietoa ja kuvailevia esimerkkejä.
Parentesomit eli väliseinähuokoset ovat sienien solujen erityisiä osia. Monissa tapauksissa ne näyttävät sulkujen kaltaisilta. Niiden toimintaa ei ole vielä täysin tutkittu. Ne eivät aina näytä samalta, ja niiden ulkonäkö on hyödyllinen eroteltaessa eri sienilajeja toisistaan.
Rakenne
Parentesomit liittyvät tavallisesti dolipore-tyyppiseen väliseinärakenteeseen, joka esiintyy erityisesti Basidiomycota-ryhmän sienissä. Dolipore on tynnyrimäinen paksunnos väliseinän keskellä, ja parentesomina toimivat sen kummallakin puolella olevat kalvokupit tai ”kannet”. Näitä kanneksi kuvattavia rakenteita voi olla erilaisia: ne voivat olla yhtenäisiä ja tiiviitä (continuous) tai perforoituja eli läpireikäisiä (perforated). Ultraäänimikroskopiassa parentesomien pinnalla usein nähdään kalvorakenteita ja yhteyksiä endoplasmiseen verkkokalvoon.
Toiminta
Parentesomien tarkka biologinen rooli ei ole täysin selvillä, mutta niiden uskotaan säätelevän hyytelömäisen solulimayhteyden läpäisevyyttä ja näin vaikuttavan solujen väliseen aineiden kuljetukseen. Mahdollisia tehtäviä ovat:
- rajata tai valikoida organellien ja makromolekyylien kulkua hyfa-segmenttien välillä,
- ankkuroitua tai olla yhteydessä endoplasmiseen verkkokalvoon siten, että solukalvon rakenteet stabiloituvat,
- estää vaurion tai infektion leviäminen estämällä aineiden nopea virtaus vaurioituneeseen osaan (vaikka varsinaista ”pistomekanismia” ei parentesomeille ole todettu samalla tavalla kuin ascomyceteilla esiintyville Woronin-rakenteille).
Parentesomit eivät siis ole pelkästään mekaanisia tukirakenteita, vaan toimivat todennäköisesti myös solutason säätelymekanismeina. Ne voivat muuttaa toimintaansa esimerkiksi kehitysvaiheissa tai sukupolvenvaihdoksissa.
Merkitys taksonomiassa ja mikroskopissa havainnointi
Parentesomien muoto ja rakenne ovat taksonomisessa tutkimuksessa hyödyllisiä piirteitä. Eri sukujen ja lahkojen basidiomykeeteilla voi esiintyä luonteenomaisesti eri tyyppisiä parentesomeja (esimerkiksi läpireikät vs. yhtenäiset kannet), ja tämä auttaa erottamaan ryhmiä toisistaan mikroskopiatutkimuksissa.
Käytännössä parentesomien tarkka tutkiminen vaatii yleensä elektronimikroskopiaa (TEM) tai muita hienorakenteen menetelmiä, sillä valo- ja vaihekontrastioptiikalla niitä on vaikea erottaa luotettavasti. Myös jäätymähalkeama- eli freeze-fracture-menetelmiä ja erityisiä leimausmenetelmiä käytetään rakenteen selvittämiseen.
Tutkimuksen nykytila
Vaikka parentesomien perusrakenne on kuvattu monissa lajeissa, niiden molekyylitason koostumus, dynaaminen säätely ja tarkat toiminnalliset mekanismit ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteina. Uusien kuvantamistekniikoiden ja molekyylibiologisten menetelmien avulla pyritään selvittämään, miten parentesomien muutokset vaikuttavat sienen kasvuun, erilaistumiseen ja vasteeseen vaurioihin tai taudinaiheuttajiin.
Etsiä