Oikeustieteessä per curiam-päätös (tai -lausunto) on muutoksenhakutuomioistuimen antama ratkaisu, jossa tuomioistuimen kanta esitetään institutionaalisena, kollektiivisena päätöksenä sen sijaan että yksittäinen kirjoittaja olisi nimitetty. Per curiam-päätöksessä ei tavallisesti mainita yhtä nimettyä tuomaria, joka olisi vastuussa päätöksen laatimisesta; sen sijaan ratkaisu kuvastaa tuomioistuimen (tai tuomioistuimen enemmistön) yhteistä näkemystä. Erilliset eri mieltä olevat tai samaa mieltä olevat lausumat (concurring tai dissenting opinions) merkitään ja allekirjoitetaan yleensä erikseen.
Per curiam-päätöksiä käytetään eri oikeusjärjestelmissä, erityisesti muutoksenhakutuomioistuimissa ja korkeimmissa tuomioistuimissa. Niitä laaditaan sekä nopeasti annettaviksi, lyhyiksi ratkaisuiksi että myös merkittäviksi ennakkotapauksiksi, joissa tuomioistuin haluaa ilmaista yhdenmukaisen, kollektiivisen kannan. Latinankielinen termi per curiam tarkoittaa kirjaimellisesti "tuomioistuimen toimesta".
Keskeisiä piirteitä ja käytännön vaikutuksia:
- Kirjoittajan puuttuminen: Päätöksessä ei yleensä mainita yksittäistä tuomaria kirjoittajaksi, mikä korostaa tuomioistuimen kollektiivista ääntä.
- Allekirjoitetut eriävät mielipiteet: Jos jotkut tuomarit ovat eri mieltä, heidän eriävät lausuntonsa merkitään erikseen ja allekirjoitetaan.
- Nopeus ja tehokkuus: Per curiam -ratkaisut voivat olla nopeampia valmistella, jolloin tuomioistuin voi vastata tiukkoihin aikatauluihin tai selvään oikeuskysymykseen ilman laajaa yksittäisen kirjallisen perustelun tarvetta.
- Instituutionaalinen viesti: Käyttämällä per curiam -muotoa tuomioistuin voi viestittää yhtenäisyyttä tai välttää henkilöitymistä ratkaisun taustalla.
- Läpinäkyvyyden ja vastuun kysymykset: Koska kirjoittajaa ei nimeltä mainita, per curiam -päätökset voivat herättää keskustelua oikeudellisen vastuullisuuden ja argumenttien näkyvyyden rajoista.
Per curiam ei ole ainoa tapa ilmaista tuomioistuimen yhtenäistä kantaa. Myös muutokset, joissa koko tuomioistuin antaa yksimielisen kirjallisen päätöksen ja jossa kirjoittaja voidaan nimetä, heijastavat kollektiivista mielipidettä. Lisäksi eri oikeusjärjestelmissä ja tuomioistuimissa on erilaisia käytäntöjä per curiam -ratkaisujen nimeämisestä ja julkaisemisesta.
Yhteenvetona: per curiam-päätös on tapa, jolla tuomioistuin voi esittää ratkaisunsa institutionaalisena ja usein yksimielisenä kantana ilman yksittäisen tuomarin nimeämistä. Se on käytännössä hyödyllinen keino sallia nopeampi päätöksenteko ja korostaa tuomioistuimen yhtenäisyyttä, mutta se voi myös pienentää yksittäisten perustelujen läpinäkyvyyttä ja henkilökohtaista vastuullisuutta.