Muuttohaukka (Falco peregrinus) — laji, ominaisuudet ja suojelu

Muuttohaukka (Falco peregrinus) on Falconidae-heimoon kuuluva kosmopoliittinen petolintu. Se tunnetaan myös pelkkänä muuttohaukkana, ja Pohjois-Amerikassa sitä kutsuttiin aikoinaan "ankkahaukaksi". Pakistanissa se on virallisesti PAF:n sotilassymboli ja Gilgit-Baltistanin epävirallinen reviirilintu.

Ulkonäkö ja mitat

Muuttohaukka on keskimäärin variksen kokoinen haukka, mutta sen koko vaihtelee alalajin ja sukupuolen mukaan. Tyypillisesti pituus on noin 34–58 cm ja siipien kärkiväli 74–120 cm. Naaras on useimmiten uroslajia suurempi, kuten monilla muilla petolinnuilla. Pää on tummanmusta "hupun" tapaan, sivuilla on selkeät tummat viirut eli "viikset". Selkäpuoli on siniharmaa ja alapinta tyypillisesti vaalea, usein poikittaisin laikkuin tai palkinnoin, joita kutsutaan alapintanuoliksi.

Levinneisyys, elinympäristö ja muuttokäyttäytyminen

Muuttohaukka on laajalle levinnyt: se pesii kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Joillakin populaatioilla on pysyvä elinalue, toisilla taas voimakas muutto—arktiset ja pohjoiset pesimäpopulaatiot voivat lentää talveksi pitkän matkan etelään. Muuttoreitit ja -etäisyydet vaihtelevat alalajin ja yksilön mukaan.

Luontaisesti laji pesii jyrkillä kallioseinämillä, mutta se on sopeutunut myös kaupunkiympäristöihin ja käyttää korkeita rakennuksia, siltoja ja torneja pesimäalueinaan. Kaupungeissa riittävä saalistusmahdollisuus ja korkeat nousemispaikat ovat houkutelleet muuttohaukan asuttamaan keskustoja.

Ravinto ja saalistustapa

Muuttohaukan pääasiallinen ravinto koostuu linnuista, joita se saalistaa lennosta. Tyypillisiä saalislajeja ovat kyyhkyset, sorsat, varpuset ja muut keskikokoiset linnut; pienempiä nisäkkäitä ja lepakoita se voi saalistaa satunnaisesti. Se käyttää nopeaa ja voimakasta sukellushyökkäystä (stoop), jossa se voi saavuttaa jopa 322 km/h (200 mph), ja sen iskulla saalis usein tainnutetaan tai tapetaan välittömästi.

Lisääntyminen ja elinkaari

Muuttohaukka pesii yleensä kallionkielekkeillä, mutta käyttää myös ihmisen rakentamia paikkoja kaupungeissa. Pesää ei juuri muokata: naaras munii tavallisesti 2–4 munaa, joiden inkubaatioaika on noin 29–33 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä (fledge) yleensä 40–50 päivän iässä, mutta vanhemmat ruokivat ja opastavat nuoria pitkään niiden itsenäistyttyä. Luonnossa yksilöiden elinikä on vaihteleva; monet kuolevat nuorina, mutta hyvissä oloissa ne voivat elää yli kymmenen vuotta.

Taksonomia ja alalajit

Lajin tieteellinen nimi on Falco peregrinus. Perinteisesti tunnistettuja alalajeja on noin 17–19, ja niiden ulkomuoto, koko ja elinympäristö voivat vaihdella huomattavasti. Joistakin muodoista, kuten niin kutsutusta barbaarihaukasta, on keskustelua siitä, tulisiko niitä pitää erillisinä lajeina vai yhtenä lajin sisäisinä alalajeina.

Nopeus ja suorituskyky

Muuttohaukka on tunnettu huikeasta sukellusnopeudestaan, jota mitattaessa on rekisteröity jopa 322 km/h. Tästä syystä se mainitaan usein maailman nopeimpana eläimenä. Huippunopeus saavutetaan kontrolloidussa, aerodynaamisessa sukelluksessa, jossa lintu taittaa siipensä ja käyttää ruumiinmuotoaan minimivastuksen saavuttamiseksi.

Uhat ja suojelu

Tiettyjen torjunta-aineiden, erityisesti DDT:n, käyttö aiheutti 1900-luvun puolivälissä globaalisti merkittävän populaation romahduksen: DDT ja muut kertyvät karsinogeenit ohensivat munankuoria, aiheuttaen kantojen romahtamisen monilla alueilla. Kun DDT:n käyttö kiellettiin monissa maissa ja suojelutoimia lisättiin, populaatiot ovat monin paikoin palautuneet. Elpymistä edesauttoi pesäpaikkojen suojeleminen, vankeuskasvatuksen ja uusintapäästöt sekä laajat suojelu- ja ympäristöseurantaohjelmat.

Nykypäivänä merkittäviä uhkia ovat edelleen myrkytykset (esim. kokeelliset hyönteismyrkyt tai rajoittamaton torjunta-aineiden käyttö), saalistus ja salametsästys tietyillä alueilla, elinympäristöjen häviäminen ja ihmisen rakentamat vaarat kuten törmäykset ikkunoihin tai häiriöt pesimäpaikoilla. Myös tuulivoimaloiden ja muiden rakenteiden aiheuttamat törmäys- ja häiriöriskit sekä pilaantuminen ja tautiriskit ovat huomioitavia tekijöitä.

Suojelutoimet sisältävät lailla säädellyn suojelun, pesäpaikkojen suojelun, kaupunkihinsoittautumisen tukemisen (esim. altavista paikoista suojattujen pesäpaikkojen tarjoaminen), saalistusalueiden suojelun, haitallisten kemikaalien rajoittamisen sekä julkisen seurannan ja tutkimuksen. Monet maat ovat saavuttaneet merkittävää menestystä muuttohaukkojen palauttamisessa DDT-kieltojen ja uusintapäästöjen avulla.

Ihmisen ja kulttuurin yhteydet

Muuttohaukan nopeus, taidot ja näyttävä ulkonäkö ovat tehneet siitä symbolisen lintulajin monissa kulttuureissa. Mainittu esimerkki Pakistanissa osoittaa lajin asemaa kansallisissa ja sotilaallisissa tunnuksissa. Kaupunkien asukkaat ovat usein ilahtuneita alueellisista pesivistä pareista, ja muuttohaukkojen seuraaminen on yleinen harrastus lintuharrastajien keskuudessa.

Yhteenveto

Muuttohaukka (Falco peregrinus) on laaja-alainen ja sopeutuva petolintu, joka on tunnettu erityisesti huikeasta sukellushyökkäyksestään ja nopeudestaan. Vaikka lajia uhkasivat aiemmin torjunta-aineet ja ihmisperäiset haitat, suojelutoimien ansiosta monet populaatiot ovat elpyneet. Jatkuva seuranta, elinympäristöjen suojeleminen ja haitallisten kemikaalien rajoittaminen ovat edelleen keskeisiä keinoja lajin turvaamiseksi tulevaisuudessa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on tekstissä käsitellyn linnun nimi?

K: Missä tätä lintua voi tavata?

Kysymys: Kuinka nopeasti tämä lintu voi lentää?

K: Onko uros- ja naaraspuolisten muuttohaukkojen välillä eroa?

K: Kuinka monta alalajia tällä haukkatyypillä on?

Hae kirjaimella