Gilgit-Baltistan — Pakistanin pohjoinen autonominen alue ja Kashmirin kiista
Gilgit Baltistan, (aiemmin tunnettu nimellä Pohjoiset alueet), (Urdu: گلگت بلتستان) on Pakistanin pohjoisin autonominen alue. Alueen pinta-ala on 64 817 km² (28 174 mi²). Se on pinta-alaltaan suurempi kuin Sierra Leone mutta pienempi kuin Panama. Historiallisesti alue kuului 1800-luvulla entiseen Kashmirin ja Jammun ruhtinaskuntaan. Myöhemmin siellä toimi brittiläinen hallinto osana niin kutsuttua Gilgit Agency -järjestelyä, ja vuoden 1947 tapahtumat johtivat paikalliseen vallankumoukseen, jossa Gilgitin partiolaiset (Gilgit Scouts) ja muut toimijat vaikuttivat alueen liittämiseen Pakistaniin.
Maantiede ja raja-alueet
Gilgit Baltistan sijaitsee korkean vuoriston alueella ja käsittää osia Karakorumia, Länsi-Himalajaa ja Hindukushia. Alue rajautuu etelässä Azad Jammun ja Kashmirin hallinnoimaan alueeseen, kaakossa Intian hallinnoimaan Kashmiriin (Intian hallinnoimaan Kashmiriin), lännessä Pakistanin Khyber Pakhtunkhwa -maakuntaan, pohjoisessa Afganistaniin (Afganistaniin) — siitä erottaa kuitenkin Tadžikistanista 14 kilometrin päässä sijaitseva Wakhanin käytävä ennen kuin kuljetaan Tadžikistaniin (Tadžikistan) — ja koillisessa Kiinan kansantasavaltaan (Kiinan kansantasavaltaan). Alueella sijaitsee myös maailman toiseksi korkein vuori K2 sekä lukuisia muita merkittäviä huippuja ja jäätiköitä.
Historia ja hallinnollinen kehitys
Alue muodostettiin hallinnollisesti yhdistämällä useita historiallisia yksiköitä: Gilgit Agency, Ladakh Wazaratin Baltistanin piiri sekä osia paikallisista malikkunnista kuten Hunzan ja Nagarin. Vuonna 1970 alueesta muodostettiin yksi hallinnollinen kokonaisuus, ja myöhemmin sille on myönnetty laajempi itsehallintoaste eri hallinnollisten uudistusten kautta. Gilgit Baltistania hallinnoi kuvernööri sekä paikallinen pääministeri, jonka valitsee alueen lakiasäätävä kokous.
Väestö, kielet ja uskonto
Gilgit Baltistanin väestö koostuu useista etnisistä ryhmistä ja kieliyhteisöistä. Keskeisiä kieliä ovat muun muassa shina, balti, burushaski, wakhi ja khowar. Urdu toimii yleiskielenä hallinnossa ja koulutuksessa. Uskonnollisesti alueella esiintyy sekä shiiamuslimeja (mukaan lukien ashaarit ja ismailit) että sunnimuslimeja; Hunzan ja Nagarin seuduilla on vahvaa ismaili-yhteisöä. Väestömäärä on kasvanut viime vuosikymmeninä, mutta tarkat luvut vaihtelevat arvioiden mukaan.
Talous ja infrastruktuuri
Talous perustuu maatalouteen, karjatalouteen, paikalliseen käsityötuotantoon, kaivannaisiin ja yhä kasvavaan matkailuun. Alueen vaikeakulkuinen maasto rajoittaa suuria maatalousalueita, mutta joillain laaksoilla viljellään viljaa, hedelmiä ja vihanneksia. Tärkeä yhteys on Karakoram Highway, joka yhdistää Pakistanin ja Kiinan ja on myös osa laajempaa talouskäytävää (China‑Pakistan Economic Corridor), mikä on lisännyt investointeja infrastruktuuriin ja liikenteeseen.
Matkailu ja ympäristö
Gilgit Baltistan on kansainvälisesti tunnettu vuoristokohteistaan, kuten K2, Baltoro-jäätikkö, Hunzan laakso ja Skardun alueet. Alue vetää puoleensa vuorikiipeilijöitä, vaeltajia ja luontomatkailijoita. Samalla herkät ekosysteemit ja globaali ilmastonmuutos aiheuttavat haasteita jäätiköille, vesivaroille ja paikalliselle elinkeinorakenteelle.
Hallinto ja oikeudellinen asema
Gilgit Baltistanin asema on osittain erikoinen: se on Pakistaniin liittoutunut itsehallinnollinen alue, mutta sen virallinen kansainvälinen asema liittyy laajempaan Jammun ja Kashmirin kiistaan. Pakistanin hallitus pitää koko Jammun ja Kašmirin aluetta edelleen "kiistanalaisena alueena" ja on vuodesta 1947 lähtien korostanut, että kiista tulisi ratkaista koko entisen ruhtinaskunnan alueella järjestettävällä kansanäänestyksellä, jossa päätettäisiin alueen lopullisesta asemasta. Käytännössä Pakistan on myöntänyt alueelle paikallisia hallintoelimiä, mutta täydellinen liittäminen Pakistanin perustuslain piiriin on kiistanalainen ja sisältää poliittisia sekä laillisia näkökulmia.
Kiista ja kansainvälinen näkökulma
Gilgit Baltistan on osa laajempaa Kashmirin kiistaa, jossa Intia ja Pakistan esittävät kumpikin väitteitä alueista. Kansainvälisesti alueen asema nähdään osana tätä pitkään jatkunutta kiistaa. Alueen ihmiset ja paikalliset poliittiset liikkeet ovat esittäneet erilaisia vaatimuksia, kuten suurempaa itsehallintoa, täysjäsenyyttä Pakistaniin (maakunnaksi muuttamista) tai suoraa itsemääräämisoikeutta. Kansainvälinen yhteisö seuraa alueen kehitystä osana laajempaa eteläaasialaista turvallisuus- ja ihmisoikeuskysymysten kokonaisuutta.
Haasteet ja tulevaisuus
- Oikeudellisen aseman epäselvyys ja poliittinen kiista vaikuttavat hallintoon ja investointeihin.
- Ilmastonmuutos ja jäätikköjen sulaminen uhkaavat vesivaroja ja paikallisia elinkeinoja.
- Liikenneyhteyksien kehittäminen parantaa taloudellisia mahdollisuuksia, mutta vaatii suuria investointeja ja ympäristönsuojelun huomioimista.
- Matkailun kasvu tarjoaa talousmahdollisuuksia, mutta edellyttää kestävän kehityksen periaatteiden noudattamista.
Gilgit Baltistan on maantieteellisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen alue, jonka merkitys sekä Pakistanille että laajemmin Etelä-Aasian politiikalle on merkittävä. Alueen tulevaisuus liittyy paitsi paikalliseen kehitykseen myös laajempien geopoliittisten ratkaisujen syntymiseen Kashmirin kiistan puitteissa.
Historia
Gilgit Baltistan kuului historiallisesti entiseen Jammun ja Kašmirin ruhtinaskunnan valtioon. Pian Intian jakamisen jälkeen vuonna 1947 Jammun ja Kašmirin maharadza Hari Singh allekirjoitti liittymiskirjan ja liittyi näin Intian unioniin. Näin ollen koko Kashmir on laillisesti osa Intiaa. Tämä alue on ollut Pakistanin laittomassa hallinnassa siitä lähtien, kun Pakistanin armeija järjesti heimojen hyökkäyksen alueelle lokakuussa 1947.
Baltistan
Gilgitin kansallismieliset puolueet pitävät myös Baltistanin, Ladakhin (Kargil mukaan luettuna) ja Chitralin alueita osana Balawaristania. Kansat eivät pidä Gilgitin ja Baltistanin alueita oikeudellisesti tai perustuslaillisesti Pakistanin tai Intian osana. He eivät myöskään pidä naapurialueita Ladakh wazaratissa laillisesti osana Intiaa tai Pakistania. He vaativat vapautta Pakistanin alueiden lisäksi myös Intian hallussa oleville alueille. He väittävät myös, että YK:n poliittisen konferenssin (UNCIP) päätöslauselmien mukaisesti (Pakistanin ja Intian) on vedettävä pois miehitysjoukkonsa ja luovutettava kiistanalaisen alueen hallinta Gilgit Baltistanin asukkaille Yhdistyneiden Kansakuntien valvonnassa, kunnes koko Jammun ja Kašmirin kysymys on ratkaistu lopullisesti Yhdistyneiden Kansakuntien sponsoroimassa kansanäänestyksessä, joka järjestettäisiin sekä Pakistanissa että Intian hallinnoimassa Kašmirissa."
Puoliautonominen asema ja nykyinen Gilgit-Baltistan.
Pakistanin kabinetti hyväksyi 29. elokuuta 2009 Gilgit-Baltistanin valtuuksia ja itsehallintoa koskevan vuoden 2009 määräyksen, jonka maan presidentti allekirjoitti myöhemmin. Määräyksellä myönnettiin itsehallinto entisten pohjoisten alueiden, nykyisin Gilgit-Baltistaniksi nimetyn alueen asukkaille muun muassa perustamalla vaaleilla valittu lakiasäätävä kokous. Tätä toimenpidettä on arvosteltu ja vastustettu Pakistanissa, Intiassa ja Gilgit-Baltistanissa.
Gilgit Baltistan United Movement -liike, joka hylkäsi uuden paketin, vaati, että Gilgit-Baltistanille olisi muodostettava itsenäinen ja riippumaton lakiasäätävä kokous, johon perustetaan UNCIP:n päätöslauselmien mukainen paikallinen, arvovaltainen hallitus ja jossa Gilgit-Baltistanin kansa valitsee presidentin ja pääministerin.
Pakistan allekirjoitti syyskuun 2009 alussa Kiinan kansantasavallan kanssa sopimuksen Gilgit-Baltistanissa toteutettavasta mega-energiahankkeesta, johon sisältyy 7 000 megawatin padon rakentaminen Bunjiin Astoren piirikunnassa. Myös tämä johti Intian vastalauseisiin, vaikka Pakistan torjui välittömästi Intian huolenaiheet ja väitti, että Intian hallituksella ei ole asiassa toimivaltaa.
Pakistanin pääministeri ilmoitti 29. syyskuuta 2009 Gilgit-Baltistanissa järjestetyssä suuressa tilaisuudessa usean miljardin rupian kehityspaketista, jonka tarkoituksena on parantaa alueen asukkaiden sosioekonomista asemaa. Kehityshankkeisiin sisältyy koulutusta, terveydenhuoltoa, maataloutta, matkailua ja elämän perustarpeita. Pääministeri totesi lisäksi seuraavaa:
"Saat henkilöllisyytesi tänään. Se on oikeutenne, ja se on ollut vaatimuksenne, ja tänään me toteutamme sen." Gilgit-Baltistan sai näin tosiasiallisesti maakunnan kaltaisen aseman ilman, että siitä tuli perustuslaillisesti osa Pakistania. Pakistanin virallinen asema on torjunut Gilgit-Baltistanin vaatimukset yhdentymisestä Pakistaniin sillä perusteella, että se vaarantaisi sen kansainväliset velvoitteet Kashmirin kiistan osalta.
Vuonna 1982 Pakistanin presidentti kenraali Zia ul Haq julisti, että pohjoisten alueiden asukkaat olivat pakistanilaisia eikä heillä ollut mitään tekemistä Jammun ja Kašmirin valtion kanssa.
Pakistanin korkein oikeus torjui Azad Kashmirin korkeimman oikeuden vuonna 1993 tekemän yrityksen liittää Gilgit-Baltistan osaksi maata, kun Gilgit-Baltistanin pääasiassa shiialaiset asukkaat, jotka pelkäsivät sunni-Kashmirin hallitsevan aluetta, vastustivat sitä.
Hallitus
Gilgit Baltistanin hallitus, joka tunnetaan myös nimellä pohjoisten alueiden osavaltiohallitus, on alueen ja sen 10 piirikunnan korkein hallintoviranomainen. Se koostuu toimeenpanovallasta, jota johtaa Gilgit Baltistanin kuvernööri, oikeuslaitoksesta ja lainsäädäntöelimestä.
Muiden Intian osavaltioiden tavoin Gilgit Baltistanin valtionpäämies on kuvernööri. Pakistanin presidentti valitsee kuvernöörin keskushallinnon neuvojen perusteella. Kuvernöörin virka on suurelta osin seremoniallinen. Sillä ei ole paljon valtaa. Pääministeri on hallituksen päämies, ja hänellä on suurin osa toimeenpanovallasta.
Gilgit Baltistanin lakiasäätävä kokous on 33-paikkainen yksikamarinen lainsäädäntöelin. Se perustettiin osana Gilgit-Baltistanin valtuuksia ja itsehallintoa koskevaa vuoden 2009 asetusta. Määräys antoi alueelle itsehallinnon ja vaaleilla valitun lakiasäätävän kokouksen. Tätä ennen aluetta oli hallinnoitu suoraan Islamabadista käsin.
Gilgit Baltistanin piirikunnat
- Astoren piiri - (Diamirin alue)
- Diamirin piiri - (Diamirin alue)
- Ghanchen piiri - (Baltistanin alue)
- Ghizarin piiri - (Gilgitin alue)
- Gilgitin piiri - (Gilgitin alue)
- Hunzan piiri - (Gilgitin alue)
- Nagarin piiri - (Gilgitin alue)
- Skardun piiri - (Baltistanin alue)
- Shigarin piiri - (Baltistanin alue)
- Kharmangin piiri - (Baltistanin alue)
Maantiede ja ilmasto
Gilgit-Baltistan rajoittuu luoteessa Afganistanin Wakhan-käytävään, koillisessa Kiinan Xinjiangin uiguurien autonomiseen alueeseen, etelässä ja kaakossa Jammun ja Kašmirin kiisteltyyn alueeseen, etelässä Pakistanin hallinnassa olevaan Azad Jammun ja Kašmirin osavaltioon ja lännessä Pakistanin Khyber Pakhtunkhwa -alueeseen.
Gilgi-Baltistanissa on viisi "kahdeksantuhatta" ja yli viisikymmentä yli 7000 metrin korkuista huippua. Gilgit ja Skardu ovat kaksi tärkeintä keskuspaikkaa, joista käsin näille vuorille suuntautuvat retket järjestetään. Alueella on joitakin maailman korkeimpia vuoristoja - tärkeimmät vuoristot ovat Karakoram-vuoristo ja läntinen Himalajavuoristo. Pohjoisessa on Pamir-vuoristo ja lännessä Hindu Kush -vuoristo. Korkeimpiin vuoriin kuuluvat K2 (Mount Godwin-Austen) ja Nanga Parbat, joista jälkimmäinen on yksi maailman pelätyimmistä vuorista.
Deosain tasangot sijaitsevat puurajan yläpuolella, ja ne ovat Kiinan Tiibetin alueen jälkeen maailman toiseksi korkein tasanko 4 115 metrin korkeudessa. Tasanko sijaitsee Astoren itäpuolella, Skardun eteläpuolella ja Ladakhin länsipuolella. Alue julistettiin kansallispuistoksi vuonna 1993. Deosain tasangon pinta-ala on lähes 5 000 neliökilometriä. Yli puolet vuodesta (syyskuun ja toukokuun välisenä aikana) Deosai on lumen peittämä, ja se on talvisin eristyksissä muusta Astore & Baltistanista. Deosain kylä sijaitsee lähellä Chilum chokkia, ja se on yhteydessä Kargilin piirikuntaan Ladakhissa Kašmirin kiistanalaisella alueella sijaitsevaan Kargilin piirikuntaan yleiskelpoisen tien kautta.
K2 Concordiasta katsottuna
Satpara-järvi, Skardu, vuonna 2002
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Gilgit Baltistan?
V: Gilgit Baltistan on Pakistanin autonominen alue, joka tunnettiin aiemmin nimellä Pohjoisalueet.
K: Kuinka suuri Gilgit Baltistan on muihin maihin verrattuna?
A: Gilgit Baltistan on pinta-alaltaan suurempi kuin Sierra Leone mutta pienempi kuin Panama.
K: Miten siitä tuli osa Pakistania?
V: Se oli osa entistä Kashmirin ja Jammun ruhtinaskuntaa 1800-luvulla, ja myöhemmin se vuokrattiin briteille, jotka lopulta vapautettiin Gilgitin partiolaisten johtaman suunnitelmallisen vapautusliikkeen jälkeen.
K: Mitkä ovat sen kansainväliset rajat?
V: Se rajoittuu etelässä Azad Jammun ja Kašmirin alueeseen Intian hallinnoimaan Kašmiriin kaakossa, jossa Pakistanin KPK:n maakunta sijaitsee lännessä, ja se rajoittuu kansainvälisesti Afganistaniin pohjoisessa, vaikka Tadžikistanin erottaa siitä neljätoista kilometriä Wakhanin käytävän kautta, ja Kiinan kansantasavaltaan koillisessa.
Kysymys: Milloin se muodostettiin yhdeksi hallinnolliseksi yksiköksi?
V: Gilgit Baltistan muodostettiin yhdeksi hallinnolliseksi yksiköksi vuonna 1970.
K: Mitä alueita yhdistettiin tätä muodostamista varten? V: Alueet, jotka yhdistettiin tätä muodostamista varten, olivat Gilgitin hallintoalue, Ladakh Wazaratin Baltistanin piiri sekä Hunzan ja Nagarin osavaltiot.
K: Onko sen asemasta kiistaa? V: Kyllä, sen asemasta kiistellään, koska se on edelleen osa Intian ja Pakistanin välistä Kashmir-kiistaa.
