Petolinnut raptorit – määritelmä, ominaisuudet ja konvergentti evoluutio

Petolinnut (joita kutsutaan myös raptoreiksi) ovat lintuja, jotka käyttävät pääasiassa kynsiään (ns. kynsiä) saaliin nappaamiseen. Niitä ei luokitella mihinkään luonnolliseen perheeseen tai yhtenäiseen taksonomiseen ryhmään; termi kuvaa toiminnallista ryhmää eli linturyhmää, jonka jäsenillä on samanlaisia sopeumia saalistukseen. Niillä on usein vahvat, terävät, koukkumaiset nokat ja voimakkaat kynnet, ja niiden näkö on yleensä terävä. Käyttäytyminen on kehittynyt monta kertaa eri ryhmissä. Tätä kutsutaan konvergentiksi evoluutioksi.

Määritelmä ja taksonomia

Petolinnut (eli raptorit) eivät muodosta yhden taksonomisen ryhmän alaryhmää, vaan niihin kuuluvat useat eri heimoihin ja lahkoihin kuuluvat linnut, jotka käyttävät saalistuksessa ensisijaisesti kynsiään ja nokkaansa. Tunnetuimpia ryhmiä ovat esimerkiksi haukat, kotkat ja kieput (Accipitridae), tuulihaukat ja muut Falconidae-heimoon kuuluvat lajit sekä pöllöt (Strigiformes). Lisäksi ketut ja korppikotkat sekä monet muut lajit luetaan usein petolinnuiksi sen perusteella, miten ne ruokailu- ja saalistuskäyttäytymisen suhteen toimivat.

Fyysiset ominaisuudet

Kynnet (talons): voimakkaat, koukkumaiset varpaat ja kynnet saaliin tarttumiseen ja hengittämättömäksi tekemiseen.
Nokka: koukkumainen, terävä nokka lihaa repimään ja syömiseen.
Näkö: usein erittäin tarkka; monet päiväpetolinnut havaitsevat saaliin pitkiltäkin etäisyyksiltä.
Lihakset ja luusto: voimakkaat rintalihakset sekä vahvat jalat ja kynnet saalistuksen kannalta.
Erikoistuneet sopeumat: esim. pöllöillä hiljainen lento ja epäsymmetriset korvat paremman kuuloaistin vuoksi; ketju- ja fasoonimalleilla nopea syöksylento (stoop).

Saalistustavat

Petolinnut käyttävät erilaisia saalistustekniikoita: osa väijyy korkealla oksalla tai pylväällä ja syöksee saaliin kimppuun, osa kaartelee ilmassa ja tekee nopean syöksyn, osa metsästää maanpinnalla tai vedessä ja osa on pääasiassa ronkijoita ja haaskansyöjiä. Monet petolinnut hyödyntävät myös tarkkaa kuuloaan ja näköään paikantaakseen saaliin pimeässä tai peitteisessä maastossa.

Konvergentti evoluutio

Konvergentissa evoluutiossa erilliset evolutiiviset linjat kehittävät samanlaisia muotoja tai käyttäytymismalleja, koska ne sopeutuvat samanlaisiin ekologisiin olosuhteisiin. Petolinnuilla tämä näkyy siten, että etäällä toisistaan kehittyneet linnunryhmät (esimerkiksi haukat ja pöllöt) ovat itsenäisesti kehittäneet samanlaisia rakenteita—vahvat kynnet, koukkumaiset nokat ja terävä näkö—vaikka niiden geneettinen sukulaisuus ei olisikaan läheinen.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Petolinnut löytyvät lähes kaikista maapallon elinympäristöistä: metsiä, avomaita, aavikoita, vuoristoja ja rannikkoalueita myöten. Lajikohtaiset vaatimukset vaihtelevat suuresti; jotkut lajit tarvitsevat laajoja reviirejä ja vanhoja puita pesintään, toiset elävät tiheissä kaupunkiympäristöissä tai rannikolla saaliin saatavuuden mukaan.

Uhat ja suojelu

Petolintuja uhkaavat elinympäristön tuhoutuminen, myrkytykset (historiallisesti esim. DDT:n vaikutus kotkien ja merikotkien lisääntymiseen), salametsästys, häirintä pesimäaikana sekä törmäykset rakennuksiin ja tuulivoimaloihin. Monet lajit ovat hyötyneet suojelutoimista ja myrkkyaineiden käytön rajoittamisesta, mutta paikallisia ja lajeittaisia uhkia esiintyy edelleen. Suojelu edellyttää usein elinympäristöjen suojelua, pesimäpaikkojen rauhoittamista ja yksilöiden aiheuttamien uhkien vähentämistä.

Yhteenvetona: petolinnut ovat funktionaalinen ryhmä lintulajeja, joilla on samanlaisia saalistukseen liittyviä sopeumia. Ne havainnollistavat hyvin, miten samanlaiset ympäristöpaineet voivat johtaa samankaltaisiin ratkaisuihin evoluutiossa—ilmiön, jota kutsutaan konvergentiksi evoluutioksi.

Kaljupäämerikotka Combe Martin Wildlife and Dinosaur Parkissa, Pohjois-Devon, Englanti.

Muodon ja koon vaihtelut

Luokittelu syntyperän mukaan

Päiväsaikaan elävät linnut

Ne petolinnut, jotka ovat aktiivisia päivällä (päiväaktiivisia), luokitellaan viiteen perheeseen kahdessa järjestyksessä. Nämä järjestykset ovat Falconiformes ja Accipitriformes.

Accipitridae: haukat, kotkat, korppikotkat, harrijat, leijat ja vanhan maailman korppikotkat.
Pandionidae: kalasääski
Sagittariidae: sihteerilintu
Falconidae: haukat, karakarat ja metsähaukat.

Yölinnut

Yöaktiiviset petolinnut - pöllöt - luokitellaan erikseen kahteen Strigiformes-heimoon:

Yleiset nimet

Kotkat ovat suuria lintuja, joilla on pitkät, leveät siivet ja massiiviset jalat. Kotkilla on sulkasääriset jalat, ja ne rakentavat suuria keppipesiä.
Kalasääski on yksi maailmanlaajuisesti tavattava laji. Ne ovat erikoistuneet kalojen pyydystämiseen. Ne myös rakentavat suuria keppipesiä.
Leijoilla on pitkät siivet ja heikot jalat. Ne viettävät suuren osan ajastaan liidellen. Ne syövät eläviä selkärankaisia, mutta useimmiten ne syövät hyönteisiä ja raatoja.
Haukat ovat keskikokoisia tai suuria petolintuja, jotka kuuluvat yleensä Accipiter-sukuun. Ne ovat pääasiassa metsälintuja, jotka metsästävät äkillisillä syöksyillä piilossa olevilta istumapaikoilta. Niillä on yleensä pitkä pyrstö tiukkaa ohjailua varten.
Haukkoja ovat petolintuja, joilla on jykevä ruumis ja leveät siivet, tai vaihtoehtoisesti Buteo-suvun lintuja (Pohjois-Amerikassa yleisesti tunnettu myös haukkana).
Harrierit ovat suuria, hoikkia haukkamaisia lintuja, joilla on pitkä häntä ja pitkät ohuet jalat. Ne metsästävät pieniä selkärankaisia näköhavainnon perusteella liukumalla ja kiertelemällä matalalla niittyjen ja soiden yllä pitkillä leveillä siivillään.
Korppikotkat ovat kahteen eri heimoon kuuluvia raatoja syöviä petolintuja. Molempien ryhmien jäsenillä on joko osittain tai kokonaan höyhenettömät päät. Myös korppikotkia pidetään petolintuina, vaikka ne eivät välttämättä olekaan läheistä sukua muille ryhmille. Itäiset korppikotkat ja läntisen Uuden maailman korppikotkat ovat kaksi ryhmää, jotka ovat kehittyneet erillään toisistaan. Niiden samankaltaisuudet johtuvat yhtenevästä evoluutiosta.

Accipitridae-heimo esiintyy ainoastaan itäisellä pallonpuoliskolla; ja
Cathartidae-heimo esiintyy vain läntisellä pallonpuoliskolla.

Haukat ovat pieniä tai keskikokoisia petolintuja, joilla on pitkät teräväkärkiset siivet. Toisin kuin useimmat muut petolinnut, ne kuuluvat Falconidae- eikä Accipitridae-heimoon. Monet niistä ovat erityisen nopeita lentäjiä. Sen sijaan, että haukat rakentaisivat omia pesiään, ne ottavat käyttöönsä muiden lintujen vanhoja pesiä, mutta joskus ne munii jyrkänteiden reunoille tai puiden koloihin. Karakarat ovat Uuden maailman haukkahahmoisten alaryhmä, joka on ainutlaatuinen Uudessa maailmassa ja yleisin tropiikissa.
Pöllöt ovat vaihtelevan kokoisia yöllisiä metsästyslintuja. Ne lentävät äänettömästi, ja niillä on erittäin tarkat kuulo- ja näköaistit.

Strigidae (tyypilliset pöllöt)
Tytonidae (pöllöt ja lehtopöllöt)

Galleria

Griphon-korppikotka, vanhan maailman korppikotka.

Sihteerilintu.

Ruskea haukka, eräänlainen haukka.

Vuoristokakara.

Tyypillinen pöllö.

Pöllö.

Andien kondori on yksi suurimmista linnuista, jotka pystyvät lentämään. Se on uuden maailman korppikotka.

Haukka, eräs haukkalaji.

Etanaleija, eräänlainen leija.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on petolintu?

A: Petolintu, joka tunnetaan myös nimellä raptori, on lintu, joka käyttää pääasiassa kynsiään saaliin pyydystämiseen. Niillä on vahvat nokat ja kynnet sekä terävä näkö.

K: Miten petolintu nappaa saaliinsa?

V: Petolintu nappaa saaliinsa tarttumalla siihen kynsillään.

K: Millainen nokka ja kynnet petolinnuilla on?

V: Petolinnuilla on vahvat, terävät, koukussa olevat nokat ja kynnet.

K: Miten petolinnut luokitellaan?

V: Petolintuja ei luokitella yhteen luontaiseen perheeseen tai ryhmään, koska niiden käyttäytyminen on kehittynyt monta kertaa eri ryhmissä.

K: Mitä on konvergentti evoluutio?

V: Konvergentti evoluutio on sitä, että samanlaiset sopeutumiset syntyvät eri eliöryhmissä itsenäisesti samanlaisten valintapaineiden seurauksena.

K: Mikä on tärkein työkalu, jota petolintu käyttää saaliinsa nappaamiseen?

V: Petolinnun tärkein työkalu saaliinsa nappaamiseen ovat sen kynnet.

K: Millainen näkö on petolinnuilla?

V: Petolinnuilla on terävä näkö.