Philadelphia Flyers – NHL-joukkue: historia, Stanley Cup -mestaruudet ja tähdet

Philadelphia Flyers – NHL:n historia, 1974–75 Stanley Cup -mestaruudet, tähdet kuten Bobby Clarke, Bernie Parent ja Eric Lindros sekä ikimuistoiset hetket. Lue joukkueen tarina.

Philadelphia Flyers on jääkiekkojoukkue National Hockey League (NHL), joka perustettiin laajennuskaudella 1967–68. Joukkueen tunnusvärit ovat oranssi ja musta, ja logo muistuttaa liukuvalla siivellä varustettua “P”-kirjainta. Flyers on ollut kautta historian yksi NHL:n näkyvimmistä ja intohimoisimmista organisaatioista, tunnettu erityisesti 1970-luvun fyysisestä pelityylistään ja laajasta kannattajakunnastaan.

Keskeiset saavutukset

Flyers on voittanut Stanley Cupin kahdesti, vuosina 1974 ja 1975. Joukkue on myös esiintynyt Stanley Cupin finaalissa useasti, muun muassa vuosina 1976, 1980, 1985, 1987, 1997 ja 2010. Runkosarjassa Flyers on useina kausina sijoittunut sarjan kärkijoukkueisiin — joukkue oli sarjan paras useina kausina 1970- ja 1980-luvuilla (huom. President's Trophy otettiin virallisesti käyttöön vasta kaudella 1985–86, joten aiempia parhaina sijoituksia ei tuolloin palkittu President's Trophyllä).

1970-luku — "Broad Street Bullies"

1970-luvun mestarijoukkuetta johti Bobby Clarke, joka valittiin NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi (Hart Trophy) vuosina 1973, 1975 ja 1976. Valmentaja Fred Shero luotsasi joukkuetta strategisesti ja antoi leimansa Flyersin aggressiiviseen, kurinalaiseen pelityyliin. Tämän aikakauden ydinpelaajiin kuuluivat myös Bernie Parent (kaksi kertaa liiga parhaana maalivahtina ja pudotuspelien MVP, Conn Smythe Trophy, vuosina 1974–75), Reggie Leach (vilkas maalintekijä ja Conn Smythe-voittaja 1976), Bob Dailey, Rick MacLeish ja Bill Barber. 1970-luvun Flyers tunnettiin myös lempinimellä "Broad Street Bullies" Spectrum-areenan (Broad Streetilla) ja joukkueen fyysisen pelityylin vuoksi.

1980- ja 1990-luku — uudet tähdet ja maalivahdit

Vuosina 1979–80 Flyers teki pitkään puhututtaneen ennätyksen: joukkue pelasi peräkkäin 35 ottelua ilman tappiota (voitot ja tasapelit mukaan lukien), mikä on edelleen merkittävä NHL:n ennätys. Tähän periodiin vaikutti myös maalivahti Pete Peeters. 1980-luvun Flyersia luotsasi puolustuksessa Mark Howe (Gordie Howen poika), ja maalivahtiosastolla menestystä toivat muun muassa Pelle Lindbergh ja Ron Hextall — molemmat voittivat NHL:n parhaan maalivahdin palkinnon (VezinaTrophyn) 1980-luvulla, ja Hextall sai lisäksi Conn Smythe Trophyn pudotuspelien parhaana pelaajana 1987. Tim Kerr oli joukkueen merkittävimpiä maalintekijöitä 1980-luvulla.

1990-luvulla Flyersin johtohahmoja olivat muun muassa Eric Lindros, joka valittiin Liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi (Hart Trophy) vuonna 1995. John LeClair, Mark Recchi ja Eric Desjardins kuuluivat myös 1990-luvun kärkijoukkueeseen, joka pelasi jatkuvasti pudotuspeleissä ja oli kilpailukykyinen eri vuosina.

2000-luku ja 2010-luku

2000-luvun alussa Flyers pysyi vahvana organisaationa ja eteni lähelle Stanley Cup -finaalia useasti. 2000-luvun huippupelaajia ovat olleet muun muassa Keith Primeau, Peter Forsberg ja Simon Gagné. Vuoden 2010 Stanley Cup -finaalissa Flyers hävisi Chicago Blackhawksille, mutta joukkueen paluu finaalitason kamppailuun osoitti pitkäjänteistä kilpailukykyä. 2010-luvulla joukkueella on ollut myös heikompia kausia eikä pudotuspeleihin ole aina päästy säännöllisesti.

Arenat, kannattajat ja kulttuuri

Flyers pelasi kotiottelunsa vuosina 1967–1996 legendaarisessa Spectrum-areenassa. Vuodesta 1996 lähtien joukkueen kotihallina on toiminut nykyinen Wells Fargo Center Philadelphiassa. Flyersin kannattajakunta on yksi NHL:n intohimoisimmista; kotipelien tunnelma ja paikallinen mediahuomio ovat olleet merkittäviä tekijöitä joukkueen identiteetissä.

Viime vuosien näkyvä osa Flyersin brändiä on maskotti Gritty, joka esiteltiin vuonna 2018 ja nousi nopeasti kansainväliseen some-ilmiöön. Joukkueen ja kaupungin välinen suhde on vahva: Philadelphia tunnetaan usein vaativasta, mutta uskollisesta fanikannasta.

Rivalyrit ja divisioona

Flyers kuuluu itäiseen konferenssiin, Metropolitan-divisioonaan. Joukkueen perinteisiä vastustajia ovat olleet mm. New York Rangers ja Pittsburgh Penguins — erityisesti Penguinsin kanssa pelatut ottelut ovat muodostaneet kovia paikallisia mittelöitä, joita kutsutaan joskus "Battle of Pennsylvania" -type kisailuksi (varsinkin Penguinsin kanssa).

Tähtihetkiä ja johtohahmoja

• Fred Shero — valmentaja, joka johdatti Flyersin kahteen perättäiseen mestaruuteen 1974–75.
• Bobby Clarke, yksi seuran kaikkien aikojen merkittävimmistä pelaajista ja pitkäaikainen kapteeni.
• Bernie Parent — avainpelaaja mestaruuskausina ja pudotuspelien MVP.
• 35 ottelua kestänyt tappioton putki 1979–80 — yksi NHL:n pitkäaikaisista ennätyksistä.

Philadelphia Flyers on siis elävä ja monivaiheinen NHL-organisaatio, jolla on rikas historia, voimakas paikallinen kannattajakunta ja perinne sekä fyysisestä että taitavasta jääkiekosta. Joukkue jatkaa kilpailua itäisessä konferenssissa ja pyrkii palauttamaan paikkansa liigan kärkeen myös tulevina kausina.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Philadelphia Flyers?

K: Milloin Philadelphia Flyers aloitti toimintansa?

K: Kuinka menestynyt Philadelphia Flyers on ollut historiansa aikana?

K: Kuinka monta Stanley Cup -mestaruutta Philadelphia Flyers on voittanut?

K: Kuinka monta kertaa he ovat päässeet finaaliin?

K: Milloin he voittivat President's Trophyn runkosarjan parhaana joukkueena?

Hae kirjaimella