Eric Bryan Lindros (s. 28. helmikuuta 1973, London, Ontario) on kanadalainen entinen jääkiekkoilija, joka pelasi keskushyökkääjänä ja tunnettiin pelinumerostaan 88 ja fyysisestä pelityylistään. Hänet valittiin vuoden 1991 NHL Entry Draftissa Quebec Nordiquesin ykköseksi, mutta hän kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta Nordiquesin kanssa. Lindrosin omistusoikeus vaihdettiin lopulta kaupassa, johon kuului useita pelaajia ja varausvuoroja, ja hän siirtyi NHL-uralleen pääosin Philadelphia Flyersiin.

Ontario Hockey League -uransa aikana Lindros pelasi etenkin Oshawa Generalsissa. Joukkue voitti Memorial Cupin vuonna 1990, ja Lindros nousi nopeasti junioreiden kirkkaimpiin lupauksiin. Hän sai Red Tilson Trophyn OHL:n erinomaisimpana pelaajana ja nimettiin myös CHL:n vuoden pelaajaksi, mikä ennakoi hänen suurta vaikutustaan NHL:ssä.

NHL:ssä Lindrosilla oli laituriensa ja pelikavereidensa tukemana muutama erittäin vakuuttava kausi, ja hänestä tuli 1990-luvun keskeisiä tähtiä. Lindros voitti urallaan muun muassa Hart Memorial Trophyn (sarjan arvokkain pelaaja) sekä Lester B. Pearson Awardin (nykyinen Ted Lindsay Award) kaudelta 1994–95. Hänen uralleen leimallista oli yhdistelmä koko, voima ja pelinlukutaito: hän pystyi sekä luomaan maaleja että pakottamaan vastustajan puolustuksen virheisiin fyysisellä läsnäolollaan.

Samalla Lindrosin ura kärsi toistuvista aivotärähdyksistä ja muista vammoista, jotka rajoittivat pelejä ja lopulta estivät häntä saavuttamasta kaikkea potentiaaliaan. Uransa myöhemmissä vaiheissa hän edusti myös New York Rangersia, Toronto Maple Leafsia ja Dallas Starsia, mutta vammat vaikuttivat jatkuvasti peliaikaan ja suorituskykyyn. Vaikka hänen uransa jäi monilta osin vähemmän pitkäksi kuin mitä huippulupaus antoi odottaa, hänen saavutuksensa ja vaikutuksensa huomioitiin myöhemmin laajasti.

Eric Lindrosin merkitys jääkiekossa tunnustettiin jälleen, kun hänet lisättiin vuonna 2016 Hockey Hall of Fameen. Vuonna 2017 hänet nimettiin myös yhdeksi historian "100 suurimmasta NHL-pelaajasta". Lindrosin perintö on kaksijakoinen: hänet muistetaan sekä 1990-luvun dominoivana voimakeuhkona että esimerkkinä siitä, miten vakavat vammat voivat katkaista huippu-urheilijan uran.

Tärkeimmät saavutukset lyhyesti:

  • Memorial Cup 1990 (junioriuralla)
  • Red Tilson Trophy (OHL:n arvokkain pelaaja)
  • CHL:n vuoden pelaaja
  • Hart Memorial Trophy ja Lester B. Pearson Award kaudelta 1994–95
  • Hockey Hall of Fame -jäsen (2016)
  • NHL:n 100-suurimman pelaajan listalla (2017)

Eric Lindrosin tarina on osa 1990-luvun jääkiekkohistoriaa: suuri lahjakkuus, merkittäviä huippuhetkiä ja samalla varoittava esimerkki vammojen vakavuudesta ammattilaisurheilussa.