Pitcairn-saaret: Eteläisen Tyynenmeren pieni saariryhmä ja Bounty-historia

Pitcairn-saaret ovat saariryhmä eteläisellä Tyynellämerellä. Ihmisiä asuu vain toiseksi suurimmalla neljästä saaresta. Tämä saari on nimeltään Pitcairn. Sitä hallinnoi Yhdistynyt kuningaskunta. Siellä asuu kaikista maista vähiten ihmisiä. Vuonna 2019 siellä asui 50 ihmistä.

Saaret tunnetaan parhaiten Bountyn kapinallisten ja heidän mukanaan olleiden tahitilaisten (tai polynesialaisten) jälkeläisten kotipaikkana, ja tästä tapahtumasta on kerrottu lukuisissa kirjoissa ja elokuvissa. Tämä historia näkyy yhä monien saarelaisten sukunimissä. Sukunimiä on vain neljä (vuonna 2010): Christian, Warren, Young ja Brown.

Sijainti ja saaret

Pitcairn-saaret koostuvat neljästä pääsaaresta: Pitcairn (asukas), Henderson, Ducie ja Oeno. Saariston kokonaispinta-ala on noin 47 km², ja itse Pitcairn saarena on pieni ja jyrkkärannikkoinen. Saaret ovat etäällä muista asutuksista, mikä tekee niistä yhden maailman eristyneimmistä yhteisöistä.

Historia lyhyesti

Pitcairn sai pysyvän asutuksen kuuluisan HMS Bounty -laivan kapinasta vuonna 1789. Kapinalliset ja heidän tahitilaiset kumppaninsa purjehtivat lopulta Pitcairnille ja perustivat sinne pienen yhteisön. Monet nykysaarelaiset ovat näiden alkuasukkaiden jälkeläisiä, ja Bountyn tarina on osa saaren kulttuuri-identiteettiä.

Väestö, kieli ja kulttuuri

Väestö on hyvin pieni ja tiivis; perhesiteet ja yhteisön historia näkyvät arjessa. Saarella puhutaan englantia ja paikallista kreolikieltä, Pitkernia, joka on syntynyt 1700–1800-lukujen englantilaisen ja tahitilaisen vaikutuksen sekoituksesta. Kirkkosuhde ja kristilliset perinteet ovat vahvoja, ja yhteisölliset tapahtumat ja seurakuntaelämä ovat keskeinen osa sosiaalista elämää.

Hallinto ja yhteydet

Pitcairn on Britannian merentakainen alue (British Overseas Territory). Alueella on paikallinen pormestari ja neuvosto, mutta lopullinen valta kuuluu Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Virallinen kuvernööri toimii usein Uudesta-Seelannista käsin, ja yhteydet mantereeseen hoidetaan pääosin Uuden-Seelannin ja Ranskan Polynesian kautta.

Saarelle ei ole lentokenttää; matkustus tapahtuu laivalla. Rungonomainen yhteys on vähäistä ja riippuu ajoittaisista huolto- ja vierailulaivoista sekä yksityisistä purjeveneistä.

Talous ja arki

Elinkeino perustuu pääosin kalastukseen, pieneen maatalouteen, käsityöhön ja postimerkkien myyntiin matkamuistotulon hankkimiseksi. Saarella on rajalliset palvelut: koulu, pieni kauppa ja perusterveydenhuolto. Monet nuoret muuttavat mantereelle parempien opiskelu- ja työmahdollisuuksien vuoksi, mikä on vaikuttanut väestön pienenemiseen.

Luonto ja suojelu

Henderson on erityisen arvokas luonnon kannalta: se on säilynyt pitkälti muuttumattomana ja se kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon herkän linnustonsa ja endeemisten lajien vuoksi. Koko saariryhmää uhkaavat kuitenkin invasiiviset lajit, ilmastonmuutos ja muut ihmistoiminnan vaikutukset, joten suojelu ja sääntely ovat tärkeitä teemoja.

Nykytilanne ja haasteet

Pitcairnin haasteita ovat väestön vähäisyys, etäisyys muusta maailmasta, elinkeinomahdollisuuksien rajallisuus sekä logistiset vaikeudet tarvikkeiden ja palvelujen saannissa. Samalla saariryhmä kiinnostaa matkailijoita, tutkijoita ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneita vierailijoita, ja sen ainutlaatuinen historia sekä luonnon monimuotoisuus tekevät siitä merkittävän kohteen globaalissa mittakaavassa.

Lisätietoja ja tarkempia tilastotietoja voi hakea virallisista lähteistä, sillä väestö- ja taloustilanne voivat muuttua nopeasti pienessä yhteisössä.

Hae kirjaimella