Kanteen nostaminen: kanne, vaatimukset ja oikeudenkäynnin aloittaminen

Kattava opas kanteen nostamiseen: mitä kanne sisältää, vaatimukset, ad quod damnum ja oikeudenkäynnin aloittaminen — selkeät ohjeet ja käytännön vinkit.

Tekijä: Leandro Alegsa

Kanteen nostaminen on yleensä ensimmäinen vaihe oikeudenkäynnissä. Tällöin osapuolet esittävät virallisesti vaatimuksensa ja vastineensa. Kanne on kantajan jättämä ensimmäinen kirjelmä, joka käynnistää oikeudenkäynnin. Kanteessa luetellaan asiaankuuluvat tosiseikkoja koskevat väitteet, jotka johtavat yhteen tai useampaan kanneperusteeseen. Kanteessa esitetään myös vaatimus oikeussuojan saamiseksi ja toisinaan selvitys vahingonkorvausvaatimuksista. Tätä kutsutaan ad quod damnum -lausekkeeksi. Joissakin tilanteissa valitusta kutsutaan vetoomukseksi. Tällöin valituksen tekevää osapuolta kutsutaan vetoomuksen tekijäksi ja toista osapuolta vastaajaksi. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä, jota joskus kutsutaan nimellä chancery, alkuperäistä kirjelmää voidaan kutsua joko vetoomukseksi tai kantelukirjelmäksi (bill of complaint in chancery).

Mitä kanne sisältää ja miksi se on tärkeä?

Kanne on kantajan selkeä ja yksityiskohtainen kertomus siitä, mitä tapahtui, mitä oikeuksia hänen mielestään on rikottu ja mitä oikeussuojatoimia hän vaatii. Hyvin laadittu kanne auttaa tuomioistuinta ymmärtämään tapauksen ytimen ja rajaa ne kysymykset, joista riitaa ratkaistaan. Yleisiä osia ovat:

  • Osapuolten tiedot (kantaja ja vastaaja);
  • Yksityiskohtainen faktakuvaus eli mitä on tapahtunut ja milloin;
  • Kanneperusteet eli oikeudelliset syyt, joiden perusteella korvausta tai muuta oikeussuojakeinoa vaaditaan;
  • Vaatimus tai vaatimusmuodot (esimerkiksi rahallinen korvaus, sopimuksen täytäntöönpano, kieltotuomio);
  • Mahdollinen ad quod damnum-arvio, jos vahingon suuruus tulee arvioitavaksi.

Muotovaatimukset ja vireillepano

Kanne pitää yleensä laatia kirjallisesti ja toimittaa oikeudelle sen sääntöjen mukaisesti. Muotovaatimukset (esimerkiksi allekirjoitus, liitteet, asiamiehen valtakirja, kieli) ja maksut vaihtelevat tuomioistuimen ja lainkäyttöalueen mukaan. Osassa järjestelmiä vaaditaan myös kantelun tiedoksianto vastaajalle (service of process), jotta vastaaja saa mahdollisuuden vastata.

Vastaus, vastalauseet ja täydennykset

Kun kanne on jätetty ja toimitettu vastaajalle, vastaajalla on määräaika esittää kirjallinen vastaus tai vastalauseet. Vastauksessa voi olla:

  • kielteinen vastaus väitteisiin,
  • asian kiistäminen osittain tai kokonaan,
  • muut oikeudelliset vastaväitteet (esimerkiksi vanhentuminen tai tuomiovaraus),
  • mahdollinen vastakanne (counterclaim), jolla vastaaja esittää omia vaatimuksiaan.

Kantaja voi myös hakea kanteen muuttamista tai täydentämistä, jos esiin tulee uusia seikkoja tai jos alkuperäinen kanne on puutteellinen.

Erityistilanteita ja kansainvälisiä termejä

Teksteissä saattaa esiintyä eri maiden oikeuskäytännöstä peräisin olevia termejä, kuten vetoomus tai historiallisempi bill of complaint in chancery. Nämä heijastavat anglosaksista perinnettä, jossa muotoilu ja käytännöt voivat poiketa muista järjestelmistä. Tällaiset nimitykset eivät aina vastaa suoraan paikallista prosessioikeutta, joten terminologia kannattaa suhteuttaa kunkin maan menettelyihin.

Prosessin käytännön vaiheet lyhyesti

  • Kanteen laatiminen ja tarvittavien liitteiden kokoaminen;
  • Kanteen jättäminen oikeudelle ja käsittelymaksun maksaminen (jos sovellettavissa);
  • Kanteen tiedoksianto vastaajalle (service of process);
  • Vastaajan kirjallinen vastaus tai toimenpiteet (esim. poikkeamishaasteet);
  • Mahdolliset väliaikaiset päätökset, esitutkinta tai todistelutoimet ennen pääkäsittelyä;
  • Pääkäsittely, tuomio ja mahdolliset valitusoikeudet.

Viranomaisten määräajat ja oikeudenkäyntikulut

Useimmissa oikeusjärjestelmissä on määräajoja, kuten vanhentumisaikoja ja määräaikoja vastineiden toimittamiselle. Myös oikeudenkäyntikulut, hallinnolliset maksut ja mahdollinen oikeudenkäyntiavustajan palkkio ovat tärkeitä huomioitavia seikkoja. On yleistä, että hävinnyt osapuoli voidaan velvoittaa korvaamaan osittain voittaneen osapuolen kuluja.

Käytännön vinkkejä

  • Kirjaa tapahtumat ja säilytä todisteet (sopimukset, lähetyskuitit, viestit yms.) mahdollisimman pian.
  • Arvioi vaatimuksen peruste ja realistinen korvaussumma ennen kanteen nostamista.
  • Tutustu paikallisiin prosessisääntöihin tai kysy neuvoa juristilta, koska menettelyt ja vaatimukset vaihtelevat.
  • Pohtikaa myös vaihtoehtoista riidanratkaisua (sovittelu, välimiesmenettely) ennen tuomioistuinkäsittelyä.

Milloin hakea oikeudellista apua?

Jos tapaus on monimutkainen, asiaan liittyy merkittäviä taloudellisia seuraamuksia tai epäselvyyksiä oikeudellisista perusteista, kannattaa kääntyä asianajajan tai muun lainopillisen asiantuntijan puoleen. Asiantuntija voi auttaa kanteen muotoilussa, strategian suunnittelussa ja prosessin eri vaiheissa.

Huom. Prosessikäytännöt ja käsittelytavat vaihtelevat maittain ja tuomioistuimittain. Tässä kuvattu on yleisluonteinen yhteenveto; varmista paikalliset säännöt ja määräajat ennen kanteen nostamista.

Zoom


Muut termit

  • Englannin ja Walesin siviilioikeudellisissa menettelyissä termi "complaint" viittaa prosessiin, jolla siviilioikeudellinen menettely aloitetaan magistrates' courtissa. Kantelu voi olla joko kirjallinen tai suullinen.
  • Vastalause on (yleensä vastaajan jättämä) kirjelmä. Siinä vastustetaan vastapuolen kirjelmän oikeudellista riittävyyttä ja vaaditaan, että tuomioistuin päättää välittömästi, onko kirjelmä oikeudellisesti riittävä. Tämä tapahtuu ennen kuin asianosaisen on esitettävä vastineessaan asiasisältöä koskeva väite. Koska demurrer-menettelyssä edellytettiin välitöntä päätöstä kuten esityksessä, monissa common law -oikeudenkäyttöalueilla omaksuttiin suppeampi käsitys oikeudenkäyntiasiakirjoista. Niiden katsotaan määrittelevän jutun kysymykset, mutta ne eivät sinänsä ole hakemuksia. Vastalause korvataan hakemuksella hylätä kanne perusteen puuttumisen vuoksi tai hakemuksella, jossa vaaditaan kanteen yksityiskohtien poistamista.
  • Vastaus on vastaajan jättämä kirjelmä. Siinä myönnetään tai kiistetään valituksessa luetellut väitteet. Se toimii myös vastaajan yleisenä vastineena. Englannissa ja Walesissa vastaavaa kirjelmää kutsutaan vastaukseksi.
  • Vastaaja voi myös tehdä vastakanteen tai kolmannen osapuolen valituksen. Tällä pyritään saamaan muut osapuolet mukaan tapaukseen impleader-menettelyn avulla.
  • Vastaaja voi esittää vastakanteen. Vastaväitteessä esitetään kanneperuste, jolla kantajan vaatimusta puolustetaan, vähennetään tai kuitataan.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3