Posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD): oireet, syyt ja hoito
Posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD): tunnista oireet, ymmärrä syyt ja löydä tehokkaat hoidot sekä käytännön tuki paranemiseen ja arjen hallintaan.
Posttraumaattinen stressihäiriö (joskus myös posttraumaattinen stressihäiriö, usein lyhennettynä PTSD) on ahdistuneisuushäiriö. Se voi kehittyä, kun ihmisiä vahingoitetaan vakavasti tai kun he kokevat jotain äärimmäisen järkyttävää.
PTSD eroaa traumaattisesta stressistä, joka on vähemmän intensiivistä ja lyhytaikaista, ja taistelustressireaktiosta, jota esiintyy sotilaille sotatilanteissa ja joka yleensä häviää. PTSD on aiemmin tunnistettu eri nimillä, kuten shell shock, traumaattinen sotaneuroosi tai posttraumaattinen stressioireyhtymä (PTSS).
Kautta historian on kerrottu monista ihmisistä, jotka ovat kokeneet oireita, joita nykyään kutsutaan PTSD:ksi. Eräs tällainen kertomus kertoo Samuel Pepysistä, joka näki Lontoon suuren palon vuonna 1666. "Kuusi kuukautta tapahtuman jälkeen hän kirjoitti päiväkirjaansa, että hän ei pystynyt nukkumaan öisin, koska suuri tulipalon pelko valtasi hänet; eräänä yönä hän ei pystynyt nukahtamaan ennen kahta aamuyöllä tuon pelon vuoksi."
Oireet
PTSD-oireet näkyvät usein neljän pääryhmän kautta. Oireet voivat vaihdella yksilöllisesti ja niiden voimakkuus voi muuttua ajan myötä.
- Intrusiiviset muistot ja uudelleenelämiset: tahattomat, häiritsevät muistikuvat, painajaiset tai flashbackit, joissa traumaattinen tapahtuma tuntuu toistuvan.
- Välttelevä käyttäytyminen: vältetään paikkoja, ihmisiä, keskusteluja tai ajatuksia, jotka muistuttavat traumasta.
- Negatiiviset muutokset ajattelussa ja mielialassa: toistuvat kielteiset uskomukset itsestä tai maailmasta, muistikatkokset traumaattisesta tapahtumasta, tunteiden turtuminen tai vieraantuminen muista.
- Lisääntynyt valppaus ja ärtyneisyys: univaikeudet, keskittymisvaikeudet, yliherkkyys uhkalle, liiallinen varuillaanolo, äkilliset vihanpurkaukset.
Oireet ovat diagnosoitavia, kun ne jatkuvat yli kuukauden ja aiheuttavat merkittävää kärsimystä tai haittaa arjessa.
Syyt ja riskitekijät
PTSD syntyy yleensä vakavan tai uhkaavan tapahtuman seurauksena, kuten väkivalta, onnettomuus, luonnonkatastrofi, sota, pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Seuraavat tekijät lisäävät riskiä:
- Trauman vakavuus ja läheisyys (esim. suora kokemus verrattuna todistamiseen)
- Saattohoito tai jatkuva altistuminen traumalle (esim. sotilaspalvelus)
- Aiemmat traumat tai lapsuuden kaltoinkohtelu
- Heikko sosiaalinen tuki tai yksinäisyys
- Samanaikaiset mielenterveysongelmat, kuten masennus tai päihteiden käyttö
- Perinnölliset ja biologiset tekijät
Diagnoosi
Diagnoosin tekee yleensä terveydenhuollon ammattilainen (esim. lääkäri tai psykologi) haastattelun ja oirearvioiden perusteella. Nykyiset diagnosointikriteerit edellyttävät keskeisesti:
- Altistumista todelliselle tai uhkaavalle kuolelle, vakavalle vammalle tai väkivallalle
- Intrusiivisia oireita, välttelyä, negatiivisia mielialan muutoksia ja lisääntynyttä valppautta
- Oireiden kesto vähintään yhden kuukauden
- Oireet aiheuttavat merkittävää haittaa sosiaalisessa, työ- tai muussa toiminnassa
Joissain tapauksissa oireet voivat ilmetä viiveellä eli kuukausien tai vuosien kuluttua traumaattisesta tapahtumasta.
Hoito
PTSD:stä on olemassa tehokkaita hoitomuotoja. Hoidon valinta riippuu oireiden vakavuudesta, yksilön tarpeista ja hoitoon pääsymahdollisuuksista.
- Traumafokusoitunut psykoterapia: vahvin näyttö vaikuttaa olevan kognitiivisilla käyttäytymisterapian muodoilla, kuten prolonged exposure (altistushoito) ja cognitive processing therapy. Näissä käsitellään trauman muistoja turvallisessa terapeuttisessa ympäristössä ja muutetaan haitallisia uskomuksia.
- EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing): silmänliikkeisiin perustuva hoito, joka voi vähentää traumaattisten muistojen emotionaalista latausta.
- Lääkkeet: tietyt masennuslääkkeet (esim. SSRI-lääkkeet kuten sertraliini ja paroksetiini) voivat auttaa oireiden lievittämisessä etenkin, jos psykoterapia ei yksin riitä.
- Ryhmätuki ja vertaistuki: muiden samankaltaisia kokemuksia jakavien kanssa voi tarjota ymmärrystä ja käytännön selviytymiskeinoja.
- Kriisi-interventio ja psykologinen ensimmäinen apu: akuuteissa tilanteissa tuetaan turvallisuuden ja perustoimintojen palauttamista.
Moni hyötyy yhdistelmästä psykoterapiaa, lääkehoitoa ja sosiaalista tukea. Hoito räätälöidään yksilöllisesti.
Kulku ja ennuste
PTSD:n kulku on yksilöllinen: osa toipuu ilman pitkäaikaista hoitoa, osa tarvitsee pitkäkestoista tukea. Varhainen tunnistaminen ja hoito parantavat ennustetta. Ilman hoitoa oireet voivat pitkittyä ja johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen, päihdeongelmiin tai muihin mielenterveysongelmiin.
Milloin hakea apua
Hakeudu hoitoon, jos traumaattisen tapahtuman jälkeen ilmenee:
- toistuvia, pakonomaisia muistikuvia tai painajaisia
- eristäytymistä, välttelevää käyttäytymistä tai toimintakyvyn laskua
- pitkittynyttä unettomuutta, keskittymisvaikeuksia tai hallitsematonta ärtyneisyyttä
- päihteiden käytön lisääntymistä tai itsetuhoisia ajatuksia
Ensisijainen kontakti voi olla terveysasema, työterveys tai psykiatrinen erikoispalvelu. Hakeudu välittömästi apuun, jos on itsetuhoisia ajatuksia tai väkivallan vaara.
Oma-apu ja arjen tukikeinot
- Turvallisuuden tunteen vakiinnuttaminen: rauhallinen ympäristö, säännöllinen uni- ja ruokarytmi
- Perustekniikat ahdistuksen hallintaan: syvä hengitys, lihasrentoutus, juurruttavat harjoitukset (grounding)
- Luotettavien ihmisten tuki ja avoin keskustelu tilanteen mukaan
- Vältä päihteiden käyttöä oireiden hoitamiseksi
Ehkäisy ja yhteisön rooli
Traumaperäisen stressin ehkäisyssä on tärkeää tarjota nopeaa käytännön apua ja sosiaalista tukea trauman jälkeen. Työpaikoilla ja yhteisöissä voi olla hyödyllistä järjestää psykologista ensimmäistä apua, kriisitukea ja ohjata ihmisiä ammattimaiseen hoitoon tarvittaessa.
Jos haluat lisätietoja tai tukea, keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Varhainen apu auttaa usein palaamaan arkeen ja vähentää pitkäaikaisten haittojen riskiä.
Samuel Pepys saattoi kärsiä PTSD:stä Lontoon suuren tulipalon jälkeen vuonna 1666.
Prevalenssi
Yhdysvalloissa 50-90 prosenttia ihmisistä kokee trauman ainakin kerran elämässään. Kaikille trauman kokeneille ei kuitenkaan kehity PTSD:tä. Yhdysvalloissa PTSD:n esiintyvyys - eli niiden ihmisten prosenttiosuus, joilla on PTSD - on noin 8 prosenttia.
PTSD on yleisempää tietyillä ihmisryhmillä, jotka ovat todennäköisemmin kokeneet trauman. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi lääkärit, palomiehet, sotilaat ja ensihoitopalveluissa työskentelevät henkilöt. Näissä ryhmissä PTSD:n esiintyvyys on paljon suurempi, jopa yli 50 prosenttia.
Diagnoosi
Jotta PTSD voidaan diagnosoida virallisesti, henkilön on täytettävä tietyt kriteerit tai vaatimukset ja osoitettava tiettyjä oireita. Nämä vaatimukset on lueteltu diagnostisessa ja tilastollisessa käsikirjassa (Diagnostic and Statistical Manual-IV-TR) (yleensä DSM-IV-TR). American Psychiatric Associationin (APA) kirjoittamassa DSM-IV-TR:ssä (DSM, 4. painos, tekstin tarkistus) luetellaan kaikki APA:n tunnustamat mielenterveysongelmat ja esitetään viralliset vaatimukset, jotka kunkin sairauden on täytettävä, jotta se voidaan diagnosoida.
DSM-IV-TR:n mukaan PTSD:n diagnosoimiseksi henkilön on täytettävä seuraavat vaatimukset:
(A) Traumaattinen altistuminen: Henkilö on kokenut traumaattisen tapahtuman. (Yleisiä traumaattisia tapahtumia ovat esimerkiksi raiskauksen tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuminen, hyökkäyksen kohteeksi joutuminen tai pahoin loukkaantuminen, läheisen kuolema tai loukkaantuminen, rikoksen uhriksi joutuminen sekä sodan tai terrorismin kokeminen.) Traumaattinen tapahtuma aiheutti henkilölle fyysisen loukkaantumisen tai väkivallan, tai se aiheutti henkilölle tai muille hänen läheisilleen loukkaantumisen tai kuoleman vaaran. Traumaattisen tapahtuman aikana henkilö tunsi itsensä hyvin pelokkaaksi, kauhistuneeksi tai avuttomaksi.
(B) Uudelleen kokeminen: Jopa sen jälkeen, kun trauma on päättynyt, henkilö kokee trauman uudelleen jollakin tavalla. Henkilö voi esimerkiksi nähdä painajaisia tai flashbackeja (voimakkaita muistoja traumasta, jotka ovat niin eläviä ja voimakkaita, että henkilö tuntee kokevansa trauman uudelleen). Henkilö saattaa myös reagoida voimakkaasti fyysisesti tai emotionaalisesti, kun tapahtuu jotain, joka muistuttaa häntä traumasta.
(C) Välttäminen/tainnuttaminen: Henkilö yrittää jatkuvasti välttää asioita, jotka muistuttavat häntä traumasta, tai asioita, jotka herättävät järkyttäviä tunteita tapahtuneesta. Hän saattaa myös unohtaa osia siitä, mitä hänelle tapahtui, tai hän saattaa tuntea itsensä tunnetasolla turraksi (hänellä on vaikeuksia tuntea tunteita yhtä voimakkaasti kuin tavallisesti).
(D) Lisääntynyt kiihottuminen: Henkilön keho osoittaa merkkejä siitä, että se on korkeassa valmiustilassa, ikään kuin se olisi aina hyökkäyksen kohteena. Hän saattaa olla hermostunut, hänellä voi olla univaikeuksia, keskittymisvaikeuksia tai hän voi tuntea itsensä vihaiseksi.
(E) henkilön oireet ovat kestäneet vähintään kuukauden. (Jos henkilön oireet ovat kestäneet alle kuukauden, diagnosoidaan yleensä akuutti stressihäiriö eikä PTSD).
(F) Henkilön oireet aiheuttavat hänelle vaikeuksia työssä, ihmissuhteissa tai jollakin muulla tärkeällä elämänalueella.
Vasemmalla olevalla sotilaalla on katse, jota kutsutaan nimellä Two Thousand Yard Stare. Tämä katse voi olla PTSD:n esiaste tai oire.
Muut tilat, kuten PTSD
Jotkut asiantuntijat ovat kirjoittaneet, että tekaistua traumaperäistä stressihäiriötä olisi harkittava, kun potilaan oireet ovat epäilyttäviä tai epätavallisia. Nämä asiantuntijat (erityisesti American Psychiatric Associationin DSM IV -käsikirja, asiantuntijatodistajat, kuten lääkäri Eli S. Chesen, ja Freedmanin ja Kaplanin kirjoittama oppikirja "Comprehensive Textbook of Psychiatry") ovat ehdottaneet, että on syytä varoittaa, jos potilas väittää kärsivänsä sekä traumaattisesta traumaattisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä että traumaattisesta aivovammasta (TBI) saman onnettomuuden seurauksena. He esittävät, että TBI - aivojen fyysinen vamma - aiheuttaa muistinmenetyksen eli muistinmenetyksen aivovamman aiheuttaneesta tapahtumasta. Ilman muistia traumaattisesta tapahtumasta potilas ei todennäköisesti voisi kokea tiettyjä PTSD:n oireita, kuten painajaisia tai takaumia tapahtumasta, koska hän ei muista, mitä tapahtui. He päättelevät, että tyypillisissä tapauksissa traumaattinen aivovamma "voittaa" PTSD-diagnoosin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD)?
V: PTSD on ahdistuneisuushäiriö, joka voi kehittyä, kun ihmiset kokevat jotakin erittäin järkyttävää tai joutuvat vakavasti loukkaantuneiksi.
K: Miten PTSD eroaa traumaattisesta stressistä ja taistelustressireaktiosta?
V: PTSD eroaa traumaattisesta stressistä, joka on vähemmän intensiivistä ja lyhytaikaista, ja taistelustressireaktiosta, jota esiintyy sotilaille sotatilanteissa ja joka yleensä menee ohi.
K: Millä muilla nimillä PTSD on aiemmin tunnistettu?
V: PTSD on aiemmin tunnistettu eri nimillä, kuten shell shock, traumaattinen sotaneuroosi tai traumaperäinen stressioireyhtymä (PTSS).
K: Milloin termiä shell shock on useimmiten käytetty?
V: Nykyään termiä shell shock käytetään useimmiten tällaisista tiloista ensimmäisen maailmansodan yhteydessä.
K: Onko PTSD nykyaikainen ilmiö?
V: Ei, PTSD ei ole nykyaikainen ilmiö. Kautta historian on kerrottu monista ihmisistä, jotka ovat kokeneet oireita, joita nykyään kutsutaan PTSD:ksi.
K: Voitteko antaa esimerkin henkilöstä, joka koki PTSD:n oireita ennen nykyaikaa?
V: Kyllä, Samuel Pepys on esimerkki henkilöstä, joka koki PTSD:n oireita ennen nykyaikaa. Hän näki Lontoon suuren tulipalon vuonna 1666 ja koki suurta tulipelkoa kuukausien ajan sen jälkeen.
K: Onko yleistä, että traumaattisen tapahtuman kokeneet ihmiset saavat PTSD:n?
V: Ei, kaikki traumaattisen tapahtuman kokeneet eivät sairastu PTSD:hen, mutta on tärkeää, että ne, jotka kokevat traumaattisen tapahtuman, hakevat apua ja tukea.
Etsiä