Pre-rafaeliitit – englantilainen taideveljeskunta (perustettu 1848)

Pre-rafaeliitit: 1848 perustettu englantilainen taideveljeskunta, joka uudisti maalausta luonnon tarkkuudella, runsain yksityiskohdin ja kirkkain värein.

Pre-Rafaelite Brotherhood (tunnetaan myös nimellä Pre-Rafaelites) perustettiin Lontoossa vuonna 1848, ja sen perustivat William Holman Hunt, John Everett Millais ja Dante Gabriel Rossetti. Perustajajäseniin liittyivät pian veljenpoika William Michael Rossetti, James Collinson, Frederic George Stephens ja veistäjä Thomas Woolner, jolloin "veljeskunta" muodostui seitsemän jäsenestä. Myöhemmin ryhmän vaikutuspiiriin laskettavia taiteilijoita olivat muun muassa John William Waterhouse, joka maalasi usein preraafalilaistyyppisin teemoin ja tekniikoin. Veljeskunnan merkitys julkisessa taidekeskustelussa pysyi vahvana 1850‑luvun puoliväliin saakka, mutta heidän valtansa taidekentällä kaventui vähitellen, kun impressionistien ja jälki‑impressionistien ideat saavuttivat laajempaa huomiota.

Tavoitteet ja nimitys

Ryhmän keskeinen tavoite oli uudistaa taidetta vastustamalla sitä, mitä he kutsuivat "mekaaniseksi lähestymistavaksi" eli akateemiseksi, kaavamaiseksi maalaustavaksi. Heidän silmissään tämän suuntauksen liiallinen huomio ihanteellisille poseerauksille ja tyylitellyille sommitelmille oli peräisin Rafaelin ja Michelangelon seuraajien vaikutuksesta, erityisesti manierismista. Veljeskunta piti erityisesti Rafaelin "klassisia" ja akateemisia poseerauksia taiteen luonnollisuuden ja rehellisyyden vastaisina, minkä vuoksi he valitsivat nimekseen esiraafaliitit (Pre‑Raphaelites) – viitaten haluun palata ennen Rafael‑kauden esikuvien mukaiseen luonnonläheisyyteen ja yksityiskohtaisuuteen.

Vastustus ja toiminta

Preraafaliitit vastustivat voimakkaasti myös Englannin kuninkaallisen taideakatemian ja sen vaikutuksen symbolia, Sir Joshua Reynolds, jonka oppeja he pilkkasivat esimerkiksi lempinimellä "Sir Slosh" (roskamaalaus). William Michael Rossetti selitti, että "sloshy" merkitsi heille kaikkea löysää, rähjäistä tai tavanomaista maalaamistapaa, jota he halusivat välttää. Heidän tavoitteensa oli palata italialaisen Quattrocenton ja varhaisen flaamilaistaiteen arvostamiin piirteisiin: runsaat yksityiskohdat, puhtaat ja voimakkaat värit sekä huolellisesti suunnitellut sommitelmat.

Preraafaliitit korostivat luonnon havainnointia, maalaamista suoraan luonnosta sekä yksityiskohtien tarkkaa kuvaamista. He hyväksyivät myös historiamaalauksen ja luonnon jäljittelyn keskeisiksi taiteen tavoitteiksi, mutta halusivat tehdä sen rehellisemmin ja henkilökohtaisemmin kuin akateeminen traditio. Osa heidän työtään oli uskonnollista tai kirjallista aihetta tulkitsevia vedonlyöntejä; toisaalta he kuvasivat myös nykypäivän moraalisia ja yhteiskunnallisia teemoja.

Julkaisut ja yhteisöllinen toiminta

Preraafaliitit pyrkivät levittämään ajatuksiaan myös kirjallisesti. He perustivat ja julkaisivat aikakauslehteä The Germ, joka sisälsi runoutta, esseitä ja manifestinomaista tekstiä heidän esteettisistä periaatteistaan. Lisäksi ryhmän keskusteluja ja kirjoituksia käsiteltiin myöhemmin eri julkaisuissa, ja ideat kulkivat laajemmin läpi Britannian taidepiirien – mukana esimerkiksi kirjailijoita ja käsityöläisiä, jotka liitettiin myöhemmin Arts and Crafts -liikkeeseen.

Vahva kritiikki ja liittolaiset

Preraafaliitit herättivät voimakasta huomiota ja usein myös ankaraa arvostelua. Monet akateemiset kriitikot ja yleisö pitivät heidän työtään provosoivina tai epäsovinnaisen realistisina. Merkittävä puolestapuhuja oli taidekriitikko John Ruskin, jonka kannustus auttoi veljeskuntaa etenkin varhaisina vuosina. Ruskinin kirjoitukset tekivät paljon ryhmän mainetta ja suojelivat heitä julkiselta painostukselta.

Keskeisiä teoksia ja yksilöiden urakehitykset

Ryhmän jäsenet tuottivat useita tunnettuja teoksia, jotka edelleen edustavat pre‑rafaeliittista estetiikkaa: esimerkiksi John Everett Millais'n teokset kuten "Ophelia" ja hänen varhaiset realistiset maalauksensa, William Holman Hunt'n uskonnolliset ja moraaliset aiheet sekä Dante Gabriel Rossetti'n runolliset, keskiaikaisteemat ja vahvasti idealisoidut naishahmot. Monet teokset aiheuttivat keskustelua — esimerkiksi Millais'n varhaisteokset joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi mutta myöhemmin Millais hyväksyttiin osaksi akateemista eliittiä. Rossetti kääntyi osittain runouden ja yksityisemmän maalaustyylin puoleen, ja hänen myöhemmät työnsä vaikuttivat vahvasti Aesthetic Movementiin.

Hajoaminen ja perintö

Veljeskunnan varsinainen "hajoaminen" ei ollut äkillinen tapahtuma, vaan seuraus henkilökohtaisista eroista, erilaisista uravalinnoista ja siitä, että jotkut jäsenet suuntautuivat muille tahoille tai hyväksyivät akateemisemmat käytännöt. Toisaalta preraafaliittinen vaikutus jatkui laajemmassa kulttuurisessa kontekstissa: heidän ideansa luonnon tarkasta havainnosta, keskiaikaisten ja kansanperinteisten aiheiden arvostuksesta sekä taiteen ja käsityön kytkökseen vaikuttivat merkittävästi Arts and Crafts ‑liikkeeseen, Aesthetic Movementiin ja myöhempään brittiläiseen symbolismiinkin. Vaikka heidän suora vaikutuksensa supistui, heidän tekniikkansa, värinkäyttönsä ja aihevalintansa jäivät osaksi länsimaista taidehistoriaa.

Preraafaliittien persoonalliset tarinat ovat myös osa heidän perintöään: esimerkiksi Rossetin vaimo Elizabeth Siddal oli ryhmän suosikki‑malleja ja sittemmin itsestään kehittynyt taiteilija ja runoilija. Monet heidän teoksistaan ovat nykyään museoiden ja kokoelmien suosituimpia nähtävyyksiä, ja preraafaliittinen estetiikka kiinnostaa yhä sekä tutkijoita että laajempaa yleisöä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka perusti preraafaliittiveljeskunnan?

K: Kuinka monta jäsentä alkuperäisessä ryhmässä oli?

K: Mitä esiraafaliitit hylkäsivät?

K: Ketä he kritisoivat?

K: Millaista taidetta he halusivat sen sijaan edistää?

K: Mitä julkaisua he käyttivät edistääkseen ajatuksiaan?

K: Kuka oli heidän suosikkimallinsa?

Hae kirjaimella