Irlannin väliaikainen tasavaltalaisarmeija (PIRA) — määritelmä ja historia
Irlannin väliaikainen tasavaltalaisarmeija (PIRA) — tiivis määritelmä ja kattava historia: synty, toimet, vaikutukset ja rauhanprosessi selkeästi ja objektiivisesti.
Irlannin väliaikainen tasavaltalaisarmeija (Provisional Irish Republican Army) oli irlantilainen tasavaltalainen puolisotilaallinen järjestö, joka syntyi IRA:n sisäisen erimielisyyden seurauksena vuonna 1969 ja erosi samalla Irlannin tasavaltalaisarmeijasta. Sen keskeisenä tavoitteena oli yhdistää Irlannin saari ja irrottaa Pohjois-Irlannin alue Yhdistyneestä kuningaskunnasta, mikä nähtiin saavutettavaksi sekä aseellisin keinoin että poliittisella vaikuttamisella, erityisesti väkivaltaisten levottomuuksien aikana. Organisaation toiminta ajoittui pääosin 1970-luvulta 1990-luvun loppuun; se julisti aseellisen kampanjansa päättyneeksi 1997 ja sittemmin dekomissionoi aseensa heinäkuussa 2005.
Tausta ja synty
Väliaikaisen IRA:n muodostumiseen vaikuttivat 1960-luvun lopun yhteiskunnalliset jännitteet, etniset ja uskonnolliset jakolinjat Pohjois-Irlannissa sekä erimielisyydet strategian ja taktiikoiden suhteen vanhemman IRA:n sisällä. Provisional-ryhmä nousi puolustamaan erityisesti katolilaisyhteisöjä ja vaati voimakkaampaa vastarintaa kuin osa järjestön johtoa kannatti. Ryhmä organisoitui alueellisesti prikaateiksi ja rekrytoi jäseniä aktivisteista, vankileirien yhteisöistä ja paikallisista liikkeistä.
Toiminta ja taktiikat
PIRA käytti laajasti erilaisia aseellisia taktiikoita: väkivaltaisia hyökkäyksiä, pommi-iskuja, salamurhia, hyökkäyksiä turvallisuusjoukkoja vastaan sekä aseellista kapasiteetin ylläpitoa. Toimet kohdistuivat sekä Pohjois-Irlannin poliittisiin ja sotilaallisiin kohteisiin että ajoittain Britannian manneralueelle. Kampanja aiheutti runsaasti uhreja ja laajaa yhteiskunnallista traumaa: PIRA:n toiminta johti satoihin kuolemiin ja tuhansiin loukkaantumisiin, ja koko konfliktin (The Troubles) aikana kuoli arviolta yli 3 000–3 500 ihmistä.
Organisaation rakenteeseen kuului sekä komentoketjuun perustuva sotilaallinen osa että tukijärjestelmiä, kuten tiedustelu, logistiikka ja rahoitus. PIRA:n jäseniä kutsuttiin usein "vapaaehtoisiksi". Vastustajina olivat muun muassa Britannian armeija, Ulsterin kuninkaallinen poliisivoimat ja lojalistiset puolisotilaalliset ryhmät, kuten Ulster Volunteers.
Poliittinen yhteys ja vaikutus
PIRA:lla oli läheiset suhteet aseellisen toiminnan lisäksi myös poliittiseen liikkeeseen Sinn Féin, joka toimi järjestön poliittisena äänenä ja vaikutuskanavana. 1980–1990-luvuilla Sinn Féinin poliittinen osallistuminen kasvoi, etenkin kansalaisten tukeman poliittisen painostuksen ja julkisuuden myötä. Julkisuutta sai esimerkiksi vuoden 1981 vankilanhädänhimo, jonka tunnetuimpana henkilönä oli Bobby Sands, joka kuoli nälkälakossa ja jonka valinta Ison-Britannian parlamenttiin lisäsi kansainvälistä huomiota.
Rauhanprosessi ja dekomissionointi
1980–1990-lukujen vaihteessa kansainväliset välittäjäyritykset ja poliittinen vuoropuhelu johtivat asteittaiseen konfliktiin puuttumiseen. PIRA julisti useita tulitaukoja; ratkaiseva käänne oli vuoden 1994 päättyvä tulitauko ja uudelleen aloitetut neuvottelut, jotka huipentuivat 1998 solmittuun Good Friday -sopimukseen (Pitkäperjantain sopimus). Sopimus loi uuden hallintomallin Pohjois-Irlantiin ja mahdollisti laajan poliittisen osallistumisen.
Vuonna 1997 PIRA ilmoitti lopettavansa aseellisen kampanjan, ja heinäkuussa 2005 riippumaton Independent International Commission on Decommissioning vahvisti, että PIRA oli dekomissionoinut eli tuhoanut merkittävän osan aseistuksestaan. Dekomissionointi oli olennainen osa rauhanprosessin luotettavuuden rakentamista.
Oikeudellinen asema ja kansainvälinen vastaanotto
PIRA on ollut laittomana järjestönä sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Irlannin tasavallassa. Se on myös mainittu Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 2000 terrorismilain yhteydessä. Yhdysvaltain suhde oli monimutkaisempi: Irlantilainen PIRA ei ollut merkitty Yhdysvaltain listaamiin ulkomaisiin terroristijärjestöihin samalla tavalla kuin jotkut muut ryhmät, mutta se kuului laajempaan tarkkailuluokkaan, jossa sen toiminnalla oli kansainvälistä merkitystä turvallisuusviranomaisille.
Jälkivaikutukset ja nykytilanne
Vaikka Provisional IRA virallisesti lopetti aseellisen kampanjansa ja dekomissionoi aseensa, konfliktin perintö näkyy yhä Pohjois-Irlannin yhteiskunnassa: yhteisösuhteiden haavat, muistissa olevat uhrit ja syrjäytymisen sekä väkivallan jäljet. Rauhanprosessi on mahdollistanut poliittisen osallistumisen ja taloudellisen kehityksen, mutta erimielisyyksiä ja radikaaleja pieniä dissidenttiryhmiä (esim. Real IRA ja Continuity IRA) on edelleen, ja ne ovat jatkaneet ajoittain väkivaltaisia iskuyrityksiä.
Irlannin väliaikaisesta tasavaltalaisarmeijasta käytetään usein lyhenteitä IRA, PIRA tai Provos; sen kannattajat tai entiset jäsenet voivat kutsua sitä myös armeijaksi tai RA:ksi. Järjestön rooli on sekä historiallisesti että poliittisesti kiistanalainen: se nähtiin joillekin vapautustaisteluna ja toisille terrorismin muotona. Nykyisin monet, jotka ajoivat muutosta aseellisin keinoin, toimivatkin poliittisissa instituutioissa tai hyväksyvät demokraattisen prosessin välineeksi päämäärien saavuttamiseen.
IRA:n jäsenet järjestävät uusintaesityksen vuonna 2009.
Yleiskatsaus strategioihin
IRA:n ensimmäinen strategia oli tuhota Pohjois-Irlannin hallinto voimakeinoin ja vahingoittaa tai tappaa niin paljon brittisotilaita ja poliiseja, että brittihallitus lähtisi. IRA värväsi vapaaehtoisia. He saivat lisää vapaaehtoisia vuoden 1972 Bloody Sunday -hyökkäyksen jälkeen, jolloin brittisotilaat ampuivat mielenosoittajia. Sen jälkeen IRA hyökkäsi brittiläisiä sotilas- ja talouskohteita vastaan. He saivat tukea aseista ja rahoituksesta Libyasta ja joiltakin yhdysvaltalaisilta ryhmiltä.
IRA suostui helmikuussa 1975 tulitaukoon, joka kesti lähes vuoden. Sitten IRA päätti, ettei se pysty saavuttamaan tavoitteitaan tulitauolla. Tämän seurauksena IRA käynnisti uuden strategian, joka tunnetaan nimellä "pitkä sota". Tämä aloitti kulutussodan brittejä vastaan. Lisäksi se harjoitti enemmän poliittista toimintaa poliittisen puolueen Sinn Féinin kautta.
Irlannin nälkälakko vuonna 1981 auttoi IRA:ta saamaan kannatusta ja voittamaan vaalit. Tämä johti Armalite- ja vaaliuurnistrategiaan, jonka tavoitteena oli lisätä poliittista toimintaa. Epäonnistunut yritys tehdä lisää sotilaallisia iskuja sai tasavaltalaisjohtajat etsimään poliittista ratkaisua. Sinn Féin etääntyi enemmän IRA:sta. Sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen (SDLP) ja brittiläisten virkamiesten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen IRA solmi tulitauon vuonna 1994. He odottivat, että Sinn Féin otettaisiin mukaan poliittisiin neuvotteluihin kiistojen ratkaisemiseksi. Kun Britannian hallitus vaati IRA:n aseistariisuntaa ennen kuin se sallisi Sinn Féinin osallistua neuvotteluihin, IRA perui tulitauon helmikuussa 1996.
Tulitauon palauttamisen jälkeen heinäkuussa 1997 Sinn Féin otettiin mukaan kaikkien puolueiden välisiin neuvotteluihin. Tämän tuloksena syntyi vuoden 1998 pitkäperjantaisopimus. IRA:n aseellinen kampanja pääasiassa Pohjois-Irlannissa mutta myös Englannissa ja Manner-Euroopassa aiheutti noin 1 800 ihmisen kuoleman. Kuolleiden joukossa oli noin 1 100 Britannian turvallisuusjoukkojen jäsentä ja noin 640 siviiliä. IRA itse menetti 275-300 jäsentä, kun sen kokonaismääräksi 30 vuoden aikana arvioitiin 10 000.
IRA:n armeijan neuvosto ilmoitti 28. heinäkuuta 2005 lopettavansa aseellisen kampanjansa. IRA ilmoitti käyttävänsä ainoastaan poliittisia ja demokraattisia prosesseja. Pian tämän jälkeen IRA tuhosi aseensa ja pomminsa.
Väliaikaisesta IRA:sta erosi kaksi pientä ryhmää, Continuity IRA vuonna 1986 ja Real IRA vuonna 1997. Molemmat hylkäävät pitkäperjantaisopimuksen ja jatkavat puolisotilaallista toimintaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Irlannin väliaikainen tasavaltalaisarmeija?
V: Provisional Irish Republican Army (PIRA) oli irlantilainen tasavaltalainen puolisotilaallinen järjestö, joka halusi yhdistää Irlannin käyttämällä aseellista voimaa Pohjois-Irlannin irrottamiseksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta, lähinnä The Troubles -aikakaudella.
K: Milloin se erosi Irlannin tasavaltalaisarmeijasta (IRA)?
V: PIRA erosi IRA:sta vuonna 1969.
K: Kuinka monta ihmistä oli PIRA:n jäseniä?
V: PIRA:n jäseniä oli sen toiminta-aikana noin 10 000 henkilöä.
K: Keitä olivat sen vastustajat?
V: PIRA:n vastustajia olivat Britannian armeija, Ulsterin kuninkaallinen poliisivoimat (Royal Ulster Constabulary) ja lojalistiset puolisotilaalliset ryhmät, kuten Ulster Volunteers.
K: Mikä oli sen tavoite?
V: PIRA:n tavoitteena oli irrottaa Pohjois-Irlanti Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja luoda sosialistinen tasavalta yhdistyneeseen Irlantiin. Se pyrki tähän aseellisten hyökkäysten ja räjähdysten avulla sekä poliittista suostuttelua käyttäen.
K: Miten se viittasi jäseniinsä?
V: PIRA kutsuu jäseniään yleensä vapaaehtoisiksi.
K: Onko se lueteltu terroristijärjestönä tietyissä maissa?
V: Kyllä, se on mainittu laittomana järjestönä sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 2000 terrorismilain nojalla että Irlannin tasavallassa. Lisäksi, vaikka Yhdysvaltain hallitus ei ole virallisesti listannut sitä "ulkomaiseksi terroristijärjestöksi", se on sisällytetty "muiden valittujen terroristiryhmien" luokkaan, joita pidetään merkityksellisinä maailmanlaajuisessa terrorismin vastaisessa sodassa.
Etsiä