Väliaikainen IRA
Irlannin väliaikainen tasavaltalaisarmeija (Provisional Irish Republican Army) oli irlantilainen tasavaltalainen puolisotilaallinen järjestö, joka halusi yhdistää Irlannin käyttämällä aseellista voimaa Pohjois-Irlannin irrottamiseksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta pääasiassa levottomuuksien aikana. Se erosi Irlannin tasavaltalaisarmeijasta (IRA) vuonna 1969. Sen väkivaltainen toiminta päättyi virallisesti vuonna 1997. Tuona aikana noin 10 000 ihmistä oli sen jäseniä. Vuonna 2002 jäseniä oli jäljellä noin 1 000, joista 300 oli edelleen aktiivipalveluksessa. Heinäkuussa 2005 se tuhosi kaikki aseensa ja pomminsa.
Sen vastustajia olivat Britannian armeija, Ulsterin kuninkaallinen poliisivoimat ja lojalistiset puolisotilaalliset ryhmät, kuten Ulster Volunteers. PIRA:n tavoitteena oli irrottaa Pohjois-Irlanti Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja luoda sosialistinen tasavalta yhdistyneen Irlannin yhteyteen. Se pyrki tähän aseellisten iskujen ja räjähdysten avulla sekä poliittisen suostuttelun avulla.
Irlannin väliaikaisesta tasavaltalaisarmeijasta käytetään myös nimityksiä IRA, PIRA, Provos tai sen kannattajat kutsuvat sitä armeijaksi tai RA:ksi. PIRA kutsuu jäseniään yleensä vapaaehtoisiksi. IRA on mainittu Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 2000 terrorismilain mukaisessa luettelossa. Se on mainittu laittomana järjestönä myös Irlannin tasavallassa. Yhdysvallat ei pidä IRA:ta "ulkomaisena terroristijärjestönä", vaan sisällyttää sen luokkaan "muut valikoidut terroristiryhmät, joilla katsotaan olevan merkitystä maailmanlaajuisessa terrorismin vastaisessa sodassa".
IRA:n jäsenet järjestävät uusintaesityksen vuonna 2009.
Yleiskatsaus strategioihin
IRA:n ensimmäinen strategia oli tuhota Pohjois-Irlannin hallinto voimakeinoin ja vahingoittaa tai tappaa niin paljon brittisotilaita ja poliiseja, että brittihallitus lähtisi. IRA värväsi vapaaehtoisia. He saivat lisää vapaaehtoisia vuoden 1972 Bloody Sunday -hyökkäyksen jälkeen, jolloin brittisotilaat ampuivat mielenosoittajia. Sen jälkeen IRA hyökkäsi brittiläisiä sotilas- ja talouskohteita vastaan. He saivat tukea aseista ja rahoituksesta Libyasta ja joiltakin yhdysvaltalaisilta ryhmiltä.
IRA suostui helmikuussa 1975 tulitaukoon, joka kesti lähes vuoden. Sitten IRA päätti, ettei se pysty saavuttamaan tavoitteitaan tulitauolla. Tämän seurauksena IRA käynnisti uuden strategian, joka tunnetaan nimellä "pitkä sota". Tämä aloitti kulutussodan brittejä vastaan. Lisäksi se harjoitti enemmän poliittista toimintaa poliittisen puolueen Sinn Féinin kautta.
Irlannin nälkälakko vuonna 1981 auttoi IRA:ta saamaan kannatusta ja voittamaan vaalit. Tämä johti Armalite- ja vaaliuurnistrategiaan, jonka tavoitteena oli lisätä poliittista toimintaa. Epäonnistunut yritys tehdä lisää sotilaallisia iskuja sai tasavaltalaisjohtajat etsimään poliittista ratkaisua. Sinn Féin etääntyi enemmän IRA:sta. Sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen (SDLP) ja brittiläisten virkamiesten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen IRA solmi tulitauon vuonna 1994. He odottivat, että Sinn Féin otettaisiin mukaan poliittisiin neuvotteluihin kiistojen ratkaisemiseksi. Kun Britannian hallitus vaati IRA:n aseistariisuntaa ennen kuin se sallisi Sinn Féinin osallistua neuvotteluihin, IRA perui tulitauon helmikuussa 1996.
Tulitauon palauttamisen jälkeen heinäkuussa 1997 Sinn Féin otettiin mukaan kaikkien puolueiden välisiin neuvotteluihin. Tämän tuloksena syntyi vuoden 1998 pitkäperjantaisopimus. IRA:n aseellinen kampanja pääasiassa Pohjois-Irlannissa mutta myös Englannissa ja Manner-Euroopassa aiheutti noin 1 800 ihmisen kuoleman. Kuolleiden joukossa oli noin 1 100 Britannian turvallisuusjoukkojen jäsentä ja noin 640 siviiliä. IRA itse menetti 275-300 jäsentä, kun sen kokonaismääräksi 30 vuoden aikana arvioitiin 10 000.
IRA:n armeijan neuvosto ilmoitti 28. heinäkuuta 2005 lopettavansa aseellisen kampanjansa. IRA ilmoitti käyttävänsä ainoastaan poliittisia ja demokraattisia prosesseja. Pian tämän jälkeen IRA tuhosi aseensa ja pomminsa.
Väliaikaisesta IRA:sta erosi kaksi pientä ryhmää, Continuity IRA vuonna 1986 ja Real IRA vuonna 1997. Molemmat hylkäävät pitkäperjantaisopimuksen ja jatkavat puolisotilaallista toimintaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Irlannin väliaikainen tasavaltalaisarmeija?
V: Provisional Irish Republican Army (PIRA) oli irlantilainen tasavaltalainen puolisotilaallinen järjestö, joka halusi yhdistää Irlannin käyttämällä aseellista voimaa Pohjois-Irlannin irrottamiseksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta, lähinnä The Troubles -aikakaudella.
K: Milloin se erosi Irlannin tasavaltalaisarmeijasta (IRA)?
V: PIRA erosi IRA:sta vuonna 1969.
K: Kuinka monta ihmistä oli PIRA:n jäseniä?
V: PIRA:n jäseniä oli sen toiminta-aikana noin 10 000 henkilöä.
K: Keitä olivat sen vastustajat?
V: PIRA:n vastustajia olivat Britannian armeija, Ulsterin kuninkaallinen poliisivoimat (Royal Ulster Constabulary) ja lojalistiset puolisotilaalliset ryhmät, kuten Ulster Volunteers.
K: Mikä oli sen tavoite?
V: PIRA:n tavoitteena oli irrottaa Pohjois-Irlanti Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja luoda sosialistinen tasavalta yhdistyneeseen Irlantiin. Se pyrki tähän aseellisten hyökkäysten ja räjähdysten avulla sekä poliittista suostuttelua käyttäen.
K: Miten se viittasi jäseniinsä?
V: PIRA kutsuu jäseniään yleensä vapaaehtoisiksi.
K: Onko se lueteltu terroristijärjestönä tietyissä maissa?
V: Kyllä, se on mainittu laittomana järjestönä sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 2000 terrorismilain nojalla että Irlannin tasavallassa. Lisäksi, vaikka Yhdysvaltain hallitus ei ole virallisesti listannut sitä "ulkomaiseksi terroristijärjestöksi", se on sisällytetty "muiden valittujen terroristiryhmien" luokkaan, joita pidetään merkityksellisinä maailmanlaajuisessa terrorismin vastaisessa sodassa.
