Impressionismi | maalaustaiteen tyyli, joka alkoi Ranskassa 1800-luvun lopulla

Historia

1800-luvulla useimmat taiteilijat oppivat maalaamaan käymällä taidekoulua tai -akatemiaa. Akatemiat olivat hyvin tiukkoja sen suhteen, miten nuoret taiteilijat oppivat maalaamaan. Suosittua maalaustyyliä kutsuttiin klassismiksi. Klassiset maalaukset tehtiin aina ateljeessa. Niissä näytettiin usein tarinoita mytologiasta. Taiteilija valmistautui maalaukseen tekemällä paljon piirustuksia. Maalaukset maalattiin hyvin tasaisesti ja huolellisesti.

Samaan aikaan oli useita taidemaalareita, jotka rakastivat ranskalaisen maiseman ja kylän asukkaiden maalaamista realistisesti, klassismista poikkeavalla tavalla. He tekivät usein pieniä pikamaalauksia ulkona ja viimeistelivät ne sitten ateljeessa. Näihin taiteilijoihin kuuluvat Gustave Courbet ja Jean-Baptiste Corot. Edgar Degas kirjoitti vuonna 1883: "On yksi mestari, Corot. Me emme ole mitään siihen verrattuna, emme mitään". Ryhmä nuoria maalareita, jotka ihailivat näiden taiteilijoiden töitä, ystävystyi ja alkoi maalata yhdessä. Näitä taiteilijoita olivat Claude Monet, Pierre-Auguste Renoir, Alfred Sisley, Frédéric Bazille, Camille Pissarro, Paul Cézanne ja Armand Guillaumin.

Pariisin akatemia järjesti joka vuosi suuren näyttelyn (taidenäyttelyn), jota kutsuttiin Salon de Parisiksi. Vuonna 1863 taiteilija Edouard Manet laittoi näyttelyyn kuvan nimeltä Lounas ruohikolla ("Le déjeuner sur l'herbe"). Salonin tuomarit kieltäytyivät ripustamasta tätä teosta galleriaan, koska siinä oli alaston nainen istumassa ruohikolla kahden vaatteisiin pukeutuneen miehen kanssa. Jos maalaus olisi kertonut muinaiskreikkalaisesta mytologiasta, tämä ei olisi ollut ongelma, mutta näillä miehillä oli yllään tavalliset puvut, ja naisen mekko ja hattu makasivat ruohikolla. Ehkä hän oli prostituoitu! Tuomarit totesivat, että maalaus oli säädytön (hyvin epäkohtelias). Monet ja hänen ystävänsä saivat myös käännyttää maalauksensa pois. He olivat vihaisia ja tapasivat Manet'n kanssa keskustellakseen asiasta. Keisari Napoleon III antoi luvan toiseen näyttelyyn, jota kutsuttiin Salon des Refusés -näyttelyksi ja jossa esiteltiin kaikki "hylätyt" taulut. Monet ihmiset kävivät katsomassa tätä näyttelyä ja huomasivat pian, että taiteessa oli uusi "liike", joka poikkesi täysin heidän tottumastaan tyylistä.

Vuonna 1872 Monet ja hänen ystävänsä perustivat yhdistyksen nimeltä "Taidemaalareiden, kuvanveistäjien ja kaivertajien osuustoiminnallinen ja nimetön yhdistys". He alkoivat järjestää omaa taidenäyttelyä. Vuonna 1874 kolmekymmentä taiteilijaa piti ensimmäisen näyttelynsä. Kriitikko Louis Leroy pilkkasi heidän töitään ja kirjoitti artikkelin nimeltä Impressionistien näyttely. Näyttelyyn saapunut yleisö alkoi myös käyttää tätä nimeä. Taiteilijat itse alkoivat pian käyttää nimeä "impressionistit", ja siitä lähtien heitä on kutsuttu tällä nimellä. Heillä oli kahdeksan näyttelyä vuosina 1874-1886. He maksoivat Paul Durand-Ruel -nimiselle jälleenmyyjälle näyttelyiden järjestämisestä, ja hän järjesti näyttelyitä Lontoossa ja New Yorkissa. Vähitellen heidän maalauksistaan tuli suosittuja. Jotkut impressionisteista, Monet ja Renoir, elivät vanhaksi ja kuuluisaksi, mutta toiset kuolivat hyvin köyhinä. Tärkeimpiä impressionisteiksi kutsuttuja taiteilijoita ovat Claude Monet, Auguste Renoir, Paul Cézanne, Camille Pissarro, Alfred Sisley, Edgar Degas, Berthe Morisot, Armand Guillaumin, Mary Cassatt, Gustave Caillebotte ja Frederic Bazille.

Monet taiteilijat työskentelivät impressionistien kanssa lyhyen aikaa, mutta alkoivat sitten kokeilla uusia ideoita. Nämä taiteilijat maalasivat kaikki eri tavoin, mutta heitä kutsutaan yhdessä jälki-impressionisteiksi. Heihin kuuluvat Georges Seurat, Paul Cézanne, Paul Gauguin, Henri de Toulouse-Lautrec ja Vincent van Gogh.

Samalla kun ranskalaiset impressionistimaalarit työskentelivät Ranskassa, myös muiden maiden maalarit alkoivat maalata ulkona laajemmalla tyylillä. Lopulta impressionistinen tyyli levisi moniin Euroopan maihin, Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan. Jotkut taiteilijat jatkoivat maalaamista impressionistisella tyylillä aina 1900-luvulle asti.

 
Corot, italialainen maisema. Corot'n kuvat vaikuttivat impressionisteihin.  


Manet, Lounas ruohikolla ("Le déjeuner sur l'herbe")  

Aihe ja tyyli

Impressionismi ja valokuvaus

Ennen impressionistien aikaa monet taiteilijat maalasivat muotokuvia. Ennen kameran keksimistä maalatut muotokuvat olivat tärkein tapa tallentaa henkilön "ulkonäkö" (miltä hän näytti). Kun impressionistit alkoivat maalata, oli kuitenkin jo monia valokuvaajia, joilla oli studioita, joissa ihmisiä voitiin kuvata. Kameroiden kehittyessä valokuvaajat alkoivat ottaa "tilannekuvia" maisemista ja ihmisistä ulkona.

Valokuvauksella oli kaksi vaikutusta maalareihin. Ensinnäkin se merkitsi sitä, että heidän oli paljon vaikeampi elää maalaamalla muotokuvia. Monista taiteilijoista tuli hyvin köyhiä. Toiseksi kameran ottamassa kuvassa on usein mielenkiintoisia kuvakulmia ja näkökulmia, joita taiteilijat eivät yleensä maalaa. Impressionistiset maalarit pystyivät oppimaan valokuvista. Monet impressionistiset maalaukset saavat katsojan tuntemaan, kuin hän olisi itse paikalla katsomassa maisemaa taiteilijan silmin.

Aiheet

Impressionistimaalarit eivät maalanneet mielikuvituksestaan, kirjallisuudesta, historiasta tai mytologiasta kuten useimmat muut 1800-luvun maalarit. He maalasivat sitä, mitä he näkivät ympäröivässä maailmassa: kaupungissa, jossa he asuivat, maisemissa, joissa he kävivät lomalla, perheessään, ystävissään, työhuoneessaan ja kotinsa ympärillä olevissa asioissa. Joskus he saivat "toimeksiannon" (työn) maalata muotokuvan jostakin henkilöstä.

Impressionistiset maalarit maalasivat mielellään "tavallisia" asioita, jotka olivat osa jokapäiväistä elämää. He maalasivat naisia pesemässä ja silittämässä pyykkiä, balettitanssijoita harjoittelemassa, hevosia valmistautumassa kilpailuun ja tylsän näköistä tarjoilijaa palvelemassa asiakasta. Ennen impressionisteja kukaan ei ollut koskaan ajatellut, että nämä aiheet olisivat tarpeeksi kiinnostavia maalattaviksi.

Vaikka monet impressionistitaiteilijat maalasivat ihmisiä, heitä pidetään lähinnä maisemamaalauksistaan. Impressionistiset maalarit eivät tyytyneet siihen, että he tekivät piirroksia tai nopeasti maalattuja luonnoksia ulkona ja tekivät sitten suuria kuvia ateljeessa. Impressionistiset maalarit eivät tyytyneet maalaamaan maan muotoja, rakennuksia ja puita. He halusivat vangita valon ja sään.

Tekniikka

Impressionistiset maalarit etsivät "tekniikkaa" (tapa tehdä jotakin) maalatakseen maisemia, joissa näkyivät valo ja sää. Valo ja sää muuttuvat koko ajan. Auringon valo maisemassa muuttuu joka minuutti, kun maapallo kääntyy. Impressionistiset maalarit tarkastelivat aikaisempien ranskalaisten taiteilijoiden, kuten Camille Corot'n ja Gustave Courbet'n, töitä. Courbet otti usein maalejaan mukaansa ulkoilmaan ja teki nopeita värillisiä luonnoksia, joita hän saattoi sitten käyttää tehdessään suuria maalauksia ateljeessaan. Impressionistimaalarit olivat kiinnostuneempia luonnoksista kuin valmiista maalauksista.

Eräs toinen taiteilija, Eugene Boudin, istui Deauvillen rannalla öljyvärinsä kanssa ja maalasi nopeasti lomailevista ihmisistä. He ostivat joskus hänen maalauksiaan matkamuistoiksi.

Claude Monet tapasi Boudinin ja oppi, että ainoa tapa "vangita" se, miltä maisema näytti tiettynä ajankohtana, oli maalata pieniä kuvia hyvin nopeasti ja vaivautumatta sekoittamaan maaleja niin, että niistä saataisiin tasaisia ja kauniita värejä. Impressionistiset maalarit käyttivät suuria siveltimenvetoja eri kirkkaita värejä ja antoivat niiden sekoittua kankaalle sen sijaan, että olisivat sekoittaneet ne ensin huolellisesti paletilla. Maalaamalla tällä tavoin, yksityiskohdista piittaamatta, impressionistiset maalarit saivat realistisen "vaikutelman" maailmasta, jonka he näkivät ympärillään.

He maalasivat muun muassa seuraavia asioita: lunta putoaa lempeästi kaupungin ylle, sumu nousee joella vaaleanpunaisessa aamuvalossa, ihmiset kävelevät vehnäpellon läpi, jossa kasvaa kirkkaanpunaisia unikoita, auringonvalo heijastuu lehtien läpi tanssiviin ihmisiin, juna lähettää savupilviä suurella rautatieasemalla ja vesilililjat kelluvat altaassa roikkuvien pajujen alla.

Useimmat impressionistiset maisemamaalaukset ovat pieniä, jotta taiteilija saattoi kuljettaa niitä ulkona. Jotkut taiteilijat, erityisesti Claude Monet, ottivat mukaansa useita kankaita, ja päivän edetessä ja valon vaihtuessa hän laski yhden ja otti toisen. Hän vuokrasi huoneen, josta näki Rouenin katedraalin, jotta hän saattoi maalata sitä ikkunasta eri vuorokaudenaikoina. Monet teki myös sarjan heinänkorsien maalauksia, joissa ne seisovat pellolla eri kulmista ja kaikenlaisissa sääolosuhteissa, kirkkaassa auringonpaisteessa, aamupakkasessa ja lumessa. Ulkona tehtyjä maalauksia kutsutaan plein air -maalauksiksi. Impressionistimaalarit kävivät usein yhdessä maalaamassa, joten monia kuvia voi verrata toisiinsa.

 
Monet, Pourvillen kalliot. Kirkkaanvärisiä maaleja on käytetty sekoittamatta niitä.  


Degas, Nainen peseytyy makuuhuoneessaan. Impressionistit maalasivat arkipäiväisiä aiheita, usein ikään kuin ne katselisivat kameran läpi.  

Muut impressionistiset taidemuodot

Termiä "impressionismi" on käytetty myös muista taiteenlajeista, kuten kirjoittamisesta ja musiikista. Octave Mirbeauta kuvataan usein impressionistiseksi kirjailijaksi. Vuonna 1887 musiikkikriitikot pitivät Claude Debussyn teoksia impressionistisina. Myöhemmin myös muita säveltäjiä, kuten Maurice Ravelia, Paul Dukasia, Erik Satieta ja Albert Rousselia, luonnehdittiin impressionisteiksi.

 

Galleria impressionistisia maalauksia

Klikkaa kuvaa suurentaaksesi sitä ja nähdäksesi, miten kukin taiteilija on käyttänyt siveltimiä ja värejä.

Kohtauksen vangitseminen

Näen kuin kamera

Ihmiset ulkona

Vuodenaikojen vaihtuminen kaupungissa

Valo vedessä

 

Aikajana: Impressionistien elämä

Impressionistit

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Jälki-impressionistit
• Uusimpressionismi
• Pointillismi
• Ekspressionismi
• Fauvismi
• Kubismi
• Impressionistinen musiikki

 

Lisää lukemista

• Helen Gardner, Art through the Ages, Harcourt, Brace and World, Inc. ISBN 0-15-503752-8
• Jurgen Schultze, Art of Nineteenth-Century Europe, Abrams, (1979) ISBN 0-8109-8017-7.
• Nathaniel Harris, The Impressionists, Viscount Books, (1984) ISBN 0-600-35848-8.

Impressionismi
Lähettäjät	Frédéric Bazille Eugène Boudin Gustave Caillebotte Mary Cassatt Paul Cézanne Edgar Degas Armand Guillaumin Johan Jongkind Édouard Manet Claude Monet Berthe Morisot Camille Pissarro Pierre-Auguste Renoir Alfred Sisley
Suojelijat	Gustave Caillebotte Victor Chocquet Henry O. Havemeyer Ernest Hoschedé
Jälleenmyyjät	Paul Durand-Ruel Georges Petit Ambroise Vollard
Amerikkalaiset taiteilijat	William Merritt Chase Frederick Carl Frieseke Childe Hassam Willard Metcalf Lilla Cabot Perry Theodore Robinson Walter Elmer Schofield John Henry Twachtman Robert Vonnoh J. Alden Weir
Kanadalaiset taiteilijat	Henri Beau William Blair Bruce William Brymner Marc-Aurèle de Foy Suzor-Coté Maurice Cullen Helen Galloway McNicoll James Wilson Morrice Laura Muntz Lyall Robert Wakeham Pilotti
Muut taiteilijat	Olga Boznańska Marie Bracquemond Giovanni Battista Ciolina Lovis Corinth Eva Gonzalès Antoine Guillemet Nazmi Ziya Güran Dominique Lang Max Liebermann Konstantin Korovin Martín Malharro Henry Moret Francisco Oller Nadežda Petrović Władysław Podkowiński John Russell Valentin Serov Max Slevogt Joaquín Sorolla Philip Wilson Steer Eliseu Visconti
Muut tiedotusvälineet	Musiikki Kirjallisuus Ranskalainen impressionistinen elokuva