Kirjapaino
Kirjapaino on painokone. Se tekee useita kopioita samanlaisista sivuista. Nykyään painokoneella painetaan kirjoja ja sanomalehtiä. Sillä oli suuri vaikutus yhteiskuntaan, erityisesti länsimaiseen yhteiskuntaan. Se oli "yksi länsimaisen sivilisaation voimakkaimmista tekijöistä..., joka kokosi yhteen ajattelijoiden hajallaan olevat ajatukset".
Puupainatusta on tehty useita vuosisatoja. Se oli puuhun leikattuja kokonaisia sivuja, sanoja ja kuvia. Johannes Gutenberg paransi prosessia 1400-luvulla. Hän käytti erillisiä seoskirjaimia, jotka oli ruuvattu kehykseen. Näin suuresta kirjainsarjasta voitiin tehdä lähes mikä tahansa sivu painettavaksi. Tätä prosessia kutsuttiin kirjasinkirjoitukseksi. Jokainen kirjain oli kehykseen kiinnitetyssä metallilohkossa. Hän pystyi sitten siirtämään paperia ja mustetta sen päälle, aivan kuten leimasimessa. Tätä menetelmää kutsuttiin kirjapainoksi. Kirjaimet jättivät paperille mustetta kirjainten muotoon, jolloin syntyi tekstiä tai kuvitusta.
Teollisen vallankumouksen aikana keksittiin suurempia ja nopeampia puristimia. Tärkeimmät parannukset tehtiin 1800-luvulla. Kaksi ideaa muutti painokoneen rakenteen täysin. Ensimmäinen oli höyryvoiman käyttö koneiston käyttämiseen. Toinen oli painokoneen tasopainon korvaaminen sylintereiden pyörivällä liikkeellä. Molemmat toteutti saksalainen painaja Friedrich Koenig vuosina 1802-1818. Koenig muutti Lontooseen vuonna 1804 ja sai taloudellista tukea hankkeelleen vuonna 1807. Vuonna 1810 Koenig patentoi höyrypuristimen, joka muistutti "paljon höyrykoneeseen liitettyä käsipuristinta".
Pian mukaan tuli myös muita keksintöjä, kuten halvemman paperin valmistaminen käyttämällä puumassaa riepujen sijasta. Myöhemmin 1800-luvulla markkinoille tulivat koneet, jotka nopeuttivat konekirjoitusta, joka aiemmin tehtiin kirjain kirjaimelta käsin. Linotype Inc. suunnitteli koneen kuumametallilaatoitusta varten. Se muutti sulan lyijyn painokelpoiseksi kirjasimeksi.
Painaminen kehittyi 1900-luvulla monin tavoin. Nykyään painokoneita ohjataan erityistarkoituksiin tarkoitetuilla tietokoneilla, ja painettava materiaali valmistellaan tietokoneilla. Näiden keksintöjen ansiosta painokustannukset ovat laskeneet merkittävästi muihin hyödykkeisiin verrattuna. Nyt kirjan tai lehden hinta määräytyy vähemmän sen tuotannon ja enemmän muiden tekijöiden, kuten markkinoinnin, perusteella.
Sanomalehteä tuottavat linotyyppikoneet
Galleria
· 
Kirjapaino vuodelta 1811 (Saksan museossa Münchenissä).
· 
Kirjapaino Kabulissa, Afganistanissa (2002)
· 
Heidelbergerin valmistama nykyaikainen painokone
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on kirjapaino?
A: Kirjapaino on kone, jota käytetään kirjojen, sanomalehtien ja muiden asiakirjojen painamiseen. Se käyttää kehykseen ruuvattuja erillisiä seoskirjaimia, joita sitten liikutetaan paperin ja musteen päällä, jolloin kirjaimista jää painojälki tekstin tai kuvien muodossa.
K: Miten puupainanta tehtiin?
V: Puupiirrosjäljennöksessä puuhun leikattiin kokonaisia sivuja, joihin kirjoitettiin sanoja ja kuvia.
K: Kuka paransi prosessia 1400-luvulla?
V: Johannes Gutenberg paransi prosessia 1400-luvulla käyttämällä kehykseen ruuvattavia erillisiä seoskirjaimia.
K: Mikä oli tämän prosessin nimi?
V: Tätä prosessia kutsuttiin kirjasinkirjoitukseksi.
K: Mitkä kaksi ideaa muuttivat kirjapainokoneen suunnittelua kokonaan teollisen vallankumouksen aikana?
V: Teollisen vallankumouksen aikana kaksi ideaa muutti täysin kirjapainon suunnittelua - ensinnäkin höyryvoiman käyttäminen koneiden pyörittämiseen ja toiseksi litteän alustan korvaaminen sylintereiden pyörimisliikkeellä.
K: Kuka suunnitteli koneen kuumametallilaatoitusta varten?
V: Linotype Inc. suunnitteli koneen, joka muutti sulan lyijyn painokelpoiseksi kirjasimeksi.
K: Miten painokustannukset ovat muuttuneet verrattuna muihin hyödykkeisiin ajan myötä?
V: Kirjapainokustannukset ovat laskeneet merkittävästi muihin hyödykkeisiin verrattuna keksintöjen, kuten höyryvoiman ja halvemman paperinvalmistuksen ansiosta, joka on tehty puumassasta riepujen sijasta. Nykyään kirjojen ja lehtien hinta määräytyy vähemmän niiden tuotantokustannusten ja enemmänkin markkinoinnin kaltaisten tekijöiden perusteella.
