Tuotannollinen tehokkuus: taloustieteen määritelmä ja PPF

Tuotannollinen tehokkuus ja PPF selitetty: resurssien rajallisuus, tuottavuuden parantaminen ja allokatiivinen tehokkuus taloustieteen näkökulmasta.

Taloustieteessä tuotantotehokkuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa talous ei pysty tuottamaan enempää yhtä hyödykettä vähentämättä toisen hyödykkeen tuotantoa. Tämä tarkoittaa, että käytettävissä olevia resursseja (työ, pääoma, maa ja tuotantoteknologiat) hyödynnetään siten, ettei mitään tuotetta voida lisätä ilman, että toisen tuotanto vähenee. Käsite usein esitetään kuvauksena tuotantomahdollisuuksien rajasta (PPF, engl. Production Possibility Frontier), jossa kaikki käyrän pisteet kuvaavat tuotannollisesti tehokkaita tuotantoyhdistelmiä.

Tuotantomahdollisuuksien raja (PPF) — mitä se näyttää ja mitä se tarkoittaa

PPF on graafinen kuvaus kahden hyödykkeen tuottamisen maksimiyhdistelmistä annetulla teknologialla ja resursseilla. Käytännössä PPF kertoo talouden teoreettisen maksimituotannon yhdistelmät, kun kaikki tuotannontekijät käytetään tehokkaasti. Pisteet PPF:n päällä ovat tuotannollisesti tehokkaita; pisteet käyrän sisäpuolella ovat tehottomia; ja pisteet käyrän ulkopuolella ovat tavoittamattomissa nykyisillä resursseilla ja teknologialla.

Pisteet PPF:llä ja tehottomuus

Tuotannollinen tehottomuus syntyy, kun tuotannontekijöitä (eli maata, työvoimaa, pääomaa tai yrityksiä) ei käytetä täysimääräisesti tai ne on väärin kohdennettu. Esimerkkejä tehottomuudesta ovat pitkäaikaistyöttömyys, vajaakäytössä oleva konekanta tai tuotannon koordinoinnin puute. Jos työvoima tai koneet seisovat, talous toimii pisteessä PPF:n sisällä — resurssit eivät tuota optimaalista määrää.

PPF:n siirtyminen: kasvu ja supistuminen

PPF voi siirtyä ulospäin tai sisäänpäin. Jos talouden yritykset parantavat tuotantomenetelmiään, tehdään uusia teknologisia läpimurtoja tai resursseja kertyy lisää, PPF siirtyy ulospäin, ja yhteiskunta voi tuottaa enemmän molempia hyödykkeitä. Vastaavasti luonnonkatastrofit, sotilaalliset konfliktit tai voimakas pääoman tuhoutuminen voivat siirtää PPF:n sisäänpäin.

• PPF:n ulospäin siirtymisen syitä: teknologinen kehitys, investoinnit pääomaan, koulutuksen ja osaamisen kasvu, lisääntyneet luonnonvarat, parempi organisaatio.
• PPF:n sisäänpäin siirtymisen syitä: luonnonkatastrofit, resurssien ehtyminen, sotatilanne, pitkäaikainen kansantalouden taantuma.

Mahdollisuuskustannus ja rajavaihdanta

PPF:n kaltevuus kertoo vaihtoehtoiskustannuksesta: kuinka paljon yhdestä hyödykkeestä on luovuttava, jotta toista voidaan lisätä yhdellä yksiköllä. Tätä kutsutaan myös marginaaliseksi vaihdantasuhtesuhteeksi (MRT, marginal rate of transformation). Usein PPF on kupera origoa kohti, mikä heijastaa kasvavia vaihtoehtoiskustannuksia — kun tuotanto siirtyy voimakkaasti yhden hyödykkeen suuntaan, kustannus toisen tuottamisesta kasvaa, koska resursseja ei ole täydellisesti siirrettävissä niiden parhaalta käyttökohdalta.

Esimerkki: jos talous voi tuottaa joko elintarviketta tai koneita, PPF näyttää, kuinka monta koneyksikköä on luovuttava saadakseen lisää elintarvikeyksiköitä. Tämä ilmentää valintojen luonnetta ja resurssien rajallisuutta (esim. klassinen "guns and butter" -määrittely).

Allokatiivinen tehokkuus

Allokatiivinen tehokkuus on tuotantotehokkuuden erityismuoto, jossa ei ainoastaan käytetä resursseja tehokkaasti teknisesti, vaan myös tuotetaan ne hyödykkeet ja palvelut, joita yhteiskunta tarvitsee tai arvostaa eniten. Allokatiivisesti tehokas piste PPF:llä on yleensä se, jossa yhteiskunnan preferenssit kohtaavat tuotantokapasiteetin — ei pelkästään tuotannon maksimoiminen, vaan oikeiden hyödykkeiden määrän tuottaminen.

Tehottomuuden syyt käytännössä ja poliittiset toimet

Tehottomuutta voi aiheuttaa useita tekijöitä:

• Työttömyys ja vajaakäyttöinen pääoma
• Huono koulutus ja työvoiman osaamisen puute
• Markkinahajautus tai korruptio, jotka estävät resurssien tehokkaan kohdentamisen
• Teknologinen jäljessäolo tai esteet innovaatioille
• Instituutioiden heikkous ja sääntely, joka estää kilpailua ja resurssien liikkumista

Poliittisia keinoja tehokkuuden parantamiseksi ovat esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen sijoittaminen, infrastruktuurin rakentaminen, kannustimet investoinneille, työmarkkinoiden toiminnan parantaminen sekä markkinaepäonnistusten korjaaminen (esim. kilpailupolitiikka tai ympäristöverot). On kuitenkin muistettava, että tehokkuuden lisääminen voi aiheuttaa jakautumiseen liittyviä kysymyksiä — tehokkuus ja oikeudenmukaisuus (equity) eivät aina ole sama asia, ja politiikassa tarvitaan usein kompromisseja.

Mittaaminen ja rajoitukset

Tuotannollista tehokkuutta mitataan usein tuotosta kohti käytettyjen tuotannontekijöiden tehokkuutena tai kokonaisfaktorituottavuutena (TFP). Käytännössä mittaamiseen liittyy haasteita: hyödykkeiden laatu muuttuu ajan myötä, teknologia ja työntekijöiden osaaminen vaikuttavat tuottavuuteen, ja markkinarakenteet voivat peittää todellisia tehokkuuseroja.

Yhteenvetona: tuotannollinen tehokkuus kertoo, kuinka hyvin talous käyttää rajallisia resurssejaan maksimoidakseen tuotannon. PPF on keskeinen työkalu tämän ymmärtämisessä — se kuvaa mahdollisuuksia, vaihtoehtoiskustannuksia ja sitä, miten teknologian tai resurssien muutokset muuttavat talouden tuotantokykyä.

Malli

Tuotannollinen tehokkuus voidaan osoittaa joko tuotantomahdollisuuksien rajakaavion (PPF) tai rajakustannus- ja keskimääräisten kokonaiskustannuskäyrien avulla.

Tuotantomahdollisuuksien raja

Oletetaan, että talous tuottaa vain kahta tavaraa - aseita ja voita. Kaavion kohtia B, C ja D pidetään tuottavuudeltaan tehokkaina, koska kumpaakaan tavaraa ei ole mahdollista tuottaa enemmän ilman, että toisen tavaran tuotanto vähenee. Jos talous tuottaa esimerkiksi pisteessä D, ainoa tapa tuottaa enemmän voita on vähentää aseiden tuotantoa, jolloin päästään pisteeseen C. Näin ollen ei ole mahdollista tuottaa enemmän voita.

Jos talous tuotti alun perin kaavion kohdassa A, on mahdollista, että voita ja aseita tuotetaan enemmän ilman, että minkään niistä tuotantoa tarvitsee vähentää. Kun näin tapahtuu, talous siirtyy pisteestä A pisteeseen D ja hyödyntää resurssejaan paremmin.

Jos talous kuitenkin alun perin tuotti pisteessä D ja haluaa tuottaa enemmän voita, aseiden tuotantoa on vähennettävä. Jos aseiden tuotantoa ei vähennetä, talous tuottaisi pisteessä X, mikä ei ole todellisuudessa mahdollista, koska käytettävissä ei ole resursseja lisätuotannon tuottamiseen.

Rajakustannukset ja keskimääräiset kokonaiskustannukset

Tietyntyyppistä hyödykettä tuottavan yrityksen rajakustannus- (MC) ja keskimääräiset kokonaiskustannukset (ATC) käyrät ovat kuvassa esitetyn kaltaiset, kun se tuottaa ylimääräisen tuotantoyksikön.

Määritelmän mukaan MC-käyrä kohtaa ATC-käyrän sen minimipisteessä, joka on kaaviossa olevat pisteet P1 ja Q1. Tässä pisteessä enemmän kuin Q1:n tuottaminen tuottaisi yritykselle enemmän kustannuksia kuin hyötyjä, kun taas vähemmän kuin Q1:n tuottaminen merkitsisi sitä, että hyödykkeen tuottamisesta enemmän hyötyjä kuin kustannuksia. Näin ollen piste P1 ja Q1 olisi juuri sopiva piste, ja kaikki yrityksen resurssit käytettäisiin täysimääräisesti parhaalla mahdollisella tavalla.

Todellisuudessa vähemmän kilpailukykyiset yritykset eivät todennäköisesti tuota tuottavuudeltaan tehokkaimmalla tasolla, koska ne saavat ylisuuria voittoja eikä niillä ole tarvetta leikata kustannuksia. Näitä yrityksiä pidetään siten X-tehottomina.

Tuotantomahdollisuuksien rajakäyrä


Tuotannollinen tehokkuus saavutetaan tavaran keskimääräisten kokonaiskustannusten käyrän minimissä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on tuottava tehokkuus?

K: Miten tuottavan tehokkuuden käsite voidaan osoittaa?

K: Mihin tuottavalla tehokkuudella viitataan?

K: Onko mahdollista, että PPF siirtyy ulospäin?

K: Mitä on tuottava tehottomuus?

K: Voiko työvoima työntekijöiden muodossa olla tuottavuudeltaan tehotonta?

K: Mitä on allokatiivinen tehokkuus?

Hae kirjaimella