Azerbaidžan | maa Etelä-Kaukasuksen alueella Euraasiassa
Azerbaidžan (Azərbaycan, viralliselta nimeltään Azerbaidžanin tasavalta) on maa Etelä-Kaukasuksen alueella Euraasiassa. Se rajoittuu pohjoisessa Venäjään, lännessä Georgiaan ja Armeniaan, etelässä Iraniin ja idässä Kaspianmereen. Sen pääkaupunki on Baku.
Azerbaidžaniin kuuluu myös Nakhchivanin autonominen tasavalta, joka on erillisalue ja joka rajoittuu pohjoisessa ja idässä Armeniaan, etelässä ja lännessä Iraniin ja luoteessa Turkkiin.
Azerbaidžanin maa sijaitsee sekä Aasiassa että Euroopassa. Se on siis Euraasian maa. Koska Azerbaidžan on lähellä Eurooppaa ja sen historia liittyy Eurooppaan, Azerbaidžan on useiden eurooppalaisten ryhmien jäsen, muun muassa Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 2001. Azerbaidžanilla on diplomaattisuhteet 158 maahan. Sillä on jäsenyys 38 kansainvälisessä järjestössä. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous valitsi Azerbaidžanin 9. toukokuuta 2006 äskettäin perustetun ihmisoikeusneuvoston jäseneksi.
Yli 90 prosenttia väestöstä on etnisiä azerbaidžanilaisia. Vähemmistöihin kuuluvat venäläiset, georgialaiset ja muut vähemmistöt. Azerbaidžanin perustuslaissa ei mainita virallista uskontoa. Shiialais-islam on kuitenkin maan ylivoimaisesti suurin uskonto, ja sen jälkeen tulee sunnalais-islam. Azerbaidžanissa on myös pieni määrä kristittyjä (lähinnä itäortodokseja), juutalaisia (lähinnä ashkenazeja), agnostikkoja ja ateisteja.
Historia
Azerbaidžan oli historiallisesti osa Irania, ja Azerbaidžanin nimi tulee sanasta Atropates. Hän oli persialainen satrappi Akhamenidien valtakunnan aikana.
Arabien 7. vuosisadalla tekemän valloituksen jälkeen maa on aina ollut muslimien vaikutuksen alaisena, jolloin sen kansasta tuli muslimi, kunnes Venäjän keisarikunta tuli Kaukasuksen alueelle.
Vuosina 1920-1991 Azerbaidžan oli kommunistinen maa, ja Azerbaidžanin SSR:nä se oli Neuvostoliiton jäsen. Azerbaidžan itsenäistyi Neuvostoliitosta, kun se hajosi vuonna 1991.
1800-luvun alkupuolelta lähtien Azerbaidžaniin asettui paljon venäläisiä, mutta Neuvostoliiton päätyttyä ja Azerbaidžanin itsenäistyttyä suurin osa venäläisistä ja muista vähemmistöistä on lähtenyt maasta ja lähtee edelleen.
Biodiversiteetti
Azerbaidžanissa on rekisteröity ja luokiteltu 106 nisäkäslajia, 97 kalalajia, 363 lintulajia, 10 sammakkoeläinlajia ja 52 matelijalajia. Azerbaidžanin kansalliseläin on karabahin hevonen. Se on Azerbaidžanista kotoisin oleva vuoristoalueiden ja steppien kilpa- ja ratsuhevonen. Se on yksi vanhimmista roduista, jonka esi-isät ovat peräisin antiikin ajoilta. Nykyään hevonen on kuitenkin uhanalainen laji.
Azerbaidžanin kasvisto käsittää yli 4500 lajia korkeampia kasveja. Azerbaidžanin ainutlaatuisen ilmaston vuoksi kasvisto on lajimäärältään paljon rikkaampi kuin muiden Etelä-Kaukasuksen maiden kasvisto. Noin 67 prosenttia koko Kaukasuksella kasvavista lajeista voi olla Azerbaidžanissa.
Koulutus
Monilla azerbaidžanilaisilla on jonkinlainen korkea-asteen koulutus, erityisesti luonnontieteellisissä ja teknisissä aineissa. Neuvostoliiton tietojen mukaan 100 prosenttia miehistä ja naisista (9-49-vuotiaista) oli lukutaitoisia vuonna 1970. Vuonna 2009 Azerbaidžanin lukutaitoaste oli 99,5 prosenttia.
Kulttuuri
Azerbaidžanin kulttuuri on syntynyt monien vaikutteiden tuloksena. Nykyään länsimaiset vaikutteet, mukaan lukien globalisoitunut kulutuskulttuuri, ovat voimakkaita. Kansalliset perinteet säilyvät maassa hyvin. Azerbaidžanin kulttuurin tärkeimpiä osa-alueita ovat: musiikki, kirjallisuus, kansantanssit ja -taide, keittiö, arkkitehtuuri ja elokuvat.
Musiikki ja kansantanssit
Azerbaidžanin musiikki perustuu kansanperinteeseen, joka ulottuu lähes tuhannen vuoden taakse. Kansallisista soittimista 14 on jousisoittimia, kahdeksan lyömäsoittimia ja kuusi puhallinsoittimia.
Mugham, meykhana ja ashiq ovat joitakin Azerbaidžanin monista musiikkiperinteistä. Mugham on musiikkia, jossa on runoutta ja instrumentaalisia väliosuuksia. Mughamia esitettäessä laulajien on tuotava tunteensa lauluun ja musiikkiin. Mugham-laulaja Alim Qasimov on yksi kaikkien aikojen viidestä parhaasta laulajasta. Meykhana on laulu, jossa ei ole musiikkia. Sitä esittävät yleensä useat ihmiset. He keksivät sanat tietystä aiheesta. Ashiq yhdistää runouden, tarinankerronnan, tanssin sekä lauluäänen ja instrumentaalimusiikin. Se on Azerbaidžanin kulttuurin symboli.
Azerbaidžan osallistui Eurovision laulukilpailuihin ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Se isännöi kilpailua vuonna 2012 Bakussa.
Azerbaidžanin kansantansseja on kymmeniä. Niitä esitetään virallisilla festivaaleilla. Tanssijat käyttävät kansallispukuja, kuten chokhaa. Useimmissa tansseissa on hyvin nopea rytmi.
Arkkitehtuuri
Azerbaidžanin arkkitehtuurissa yhdistyvät tyypillisesti itä ja länsi. Monet muinaiset aarteet, kuten Bakun muurien ympäröimässä kaupungissa sijaitseva Neitsyt torni ja Shirvanshahien palatsi, ovat säilyneet nyky-Azerbaidžanissa. Azerbaidžanin tornin rakentamisesta on esitetty suunnitelmia. Sen kerrotaan korvaavan Burj Khalifan maailman korkeimpana rakennuksena. Suunniteltu korkeus on 1 050 metriä (3 440 jalkaa).
Elokuvat
Azerbaidžanin elokuvateollisuus juontaa juurensa vuoteen 1898. Itse asiassa Azerbaidžan oli ensimmäisten maiden joukossa, jotka alkoivat tehdä elokuvia. Vuonna 1991, kun Azerbaidžan oli päässyt vapaaksi Neuvostoliitosta, Bakussa järjestettiin ensimmäinen Bakun kansainvälinen elokuvafestivaali East-West.
Ruoka
Perinteinen ruoka on kuuluisa monista vihanneksista ja kasviksista, joita käytetään ruokiin kausittain. Tuoreet yrtit, kuten minttu, korianteri, tilli, basilika, persilja, tarragon, purjo, ruohosipuli, timjami, meirami, vihersipuli ja vesikrassi, ovat erittäin suosittuja. Niitä tarjoillaan usein pääruokien kanssa pöydässä. Kansallisruoat osoittavat maiseman monimuotoisuuden. Ne perustuvat Kaspianmeren kalaan, paikalliseen lihaan (pääasiassa lampaan- ja naudanlihaan) sekä lukuisiin kauden vihanneksiin ja kasviksiin. Sahrami-riisi plov on Azerbaidžanin lippulaivaruoka, ja musta tee on kansallisjuoma.
Kirjallisuus
Azerbaidžanin kirjallisuuden varhaisin tunnettu henkilö oli Hasanoghlu eli Pur Hasan Asfaraini. Hän laati divaanin persialaisista ja turkkilaisista ghazaleista. Klassinen azerbaidžaninkielinen kirjallisuus syntyi 1300-luvulla. Tämän ajan runoilijoita olivat muun muassa Gazi Burhanaddin ja Haqiqi. Kuuluisasta Dede Korkutin kirjasta on kaksi 1500-luvulla kopioitua käsikirjoitusta. Se on kokoelma 12 tarinaa, jotka kuvaavat oghuz-nomadien suullista perinnettä.
1700-luvulla ja 1700-luvulla Fizulin ainutlaatuiset tyypit sekä Ashik-runous otettiin käyttöön runoilijoiden ja kirjailijoiden, kuten Tabrizin Qovsin ja Shah Abbas Sanin, toimesta.
Ensimmäinen azerbaidžaninkielinen sanomalehti Akinchi julkaistiin vuonna 1875.
Urheilu
Urheilu on Azerbaidžanissa hyvin vanhaa. Vielä nykyäänkin harrastetaan sekä perinteisiä että nykyaikaisia urheilulajeja. Vapaaottelun on perinteisesti sanottu olevan Azerbaidžanin kansallisurheilulaji. Azerbaidžanin suosituimpia urheilulajeja ovat jalkapallo ja shakki. Jalkapallomaajoukkue ei menesty hyvin kansainvälisissä kilpailuissa. Azerbaidžan voitti 19. maaliskuuta 2010 tarjouksen vuoden 2012 FIFA:n U-17-naisten MM-kisojen isännäksi.
Futsal on toinen suosittu urheilulaji Azerbaidžanissa. Azerbaidžanin futsal-maajoukkue sijoittui neljänneksi UEFA:n futsal-mestaruuskilpailuissa vuonna 2010.
Backgammonilla on suuri merkitys Azerbaidžanin kulttuurissa. Tämä peli on erittäin suosittu Azerbaidžanissa, ja paikallinen yleisö pelaa sitä laajalti.
Demografiset tiedot
| Etninen koostumus (2009) | |
| 91.60% | |
| Lezgin | 2.02% |
| Armenian | 1.35% |
| 1.34% | |
| Talysh | 1.26% |
| Muut kansakunnat | 2.43% |
9 165 000 ihmisestä (heinäkuu 2011) lähes 52 prosenttia oli kaupunkilaisia. Loput 48 prosenttia oli maaseudulla. Naisia oli 51 prosenttia väestöstä.
Venäjällä asuu noin 3 miljoonaa azerbaidžanilaista, joista monet ovat vierastyöläisiä.
Suurin kuolinsyy vuonna 2005 olivat hengityselinsairaudet.
Divisioonat
Azerbaidžan on jaettu 10 talousalueeseen, 66 alueeseen ja 77 kaupunkiin. 11 kaupunkia on suoraan tasavallan alaisuudessa. Azerbaidžaniin kuuluu myös Nakhchivanin autonominen tasavalta. Azerbaidžanin presidentti valitsee näiden yksiköiden kuvernöörit. Nakhchivanin autonomisen tasavallan hallitus valitaan ja hyväksytään Nakhchivanin autonomisen tasavallan parlamentissa.
"
| Absheron
Aran
Daghlig Shirvan
| Ganja-Gazakh
Guba-Khachmaz
Kalbajar-Lachin
Lankaran
|
Nakhchivan
Shaki-Zaqatala
Yukhari Garabakh |
Huom: Tasavallan suoran alaisuuteen kuuluvat kaupungit kursivoituina.
Kartta Azerbaidžanin hallinnollisista aluejaoista. Huomaa, että Nahtshivanin alueet on lueteltu erikseen.
Talous
Azerbaidžanin talous perustuu teollisuuteen, maatalouteen ja palveluihin, kuten matkailuun. Suuriin raakaöljy- ja maakaasuvarantoihin perustuva energiasektori on nykyään Azerbaidžanin talouskasvun tärkein lähde, vaikka puolet Azerbaidžanin väestöstä saa tulonsa suoraan tai välillisesti palveluista ja kolmannes maataloudesta. Energiabuumi on johtanut valtaviin suoriin ulkomaisiin investointeihin, ja Azerbaidžanin talouden kasvuvauhti on yksi maailman korkeimmista.
Itsenäistyttyään vuonna 1991 Neuvostoliiton päättymisen myötä Azerbaidžan teki pitkän ja vaikean muutoksen komentotaloudesta markkinatalouteen. Hallitus on saanut pitkälti päätökseen maatalousmaiden sekä pienten, keskisuurten ja suurten valtionyhtiöiden yksityistämisen. Azerbaidžan jatkaa talousuudistuksia, ja vanhoja taloudellisia siteitä ja rakenteita on hitaasti korvattu. Itsenäistymisen myötä Azerbaidžanista tuli Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, islamilaisen kehityspankin ja Aasian kehityspankin jäsen. Azerbaidžanin valuutta on Azerbaidžanin manat (AZN), joka jaetaan 100 qəpikiin. Se tuli kansalliseksi valuutaksi vuonna 1992 ja korvasi vanhan neuvostoruplan. Azerbaidžanin keskuspankki perustettiin vuonna 1992. Keskuspankki toimii Azerbaidžanin keskuspankkina, ja se vastaa kansallisen valuutan, Azerbaidžanin manatin, painamisesta ja jakelusta sekä kaikkien liikepankkien valvonnasta.
Azerbaidžan on jaettu 10 talousalueeseen.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta (1918-1920)
- Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta (1920-1991)
- Azerbaidžan olympialaisissa
- Azerbaidžanin vesistöt
- 2020 Vuoristo-Karabahin konflikti
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Azerbaidžanin virallinen nimi?
V: Azerbaidžanin virallinen nimi on Azerbaidžanin tasavalta.
K: Mitkä maat rajoittuvat Azerbaidžaniin?
V: Azerbaidžan rajoittuu pohjoisessa Venäjään, lännessä Georgiaan ja Armeniaan, etelässä Iraniin ja idässä Kaspianmereen.
K: Missä Azerbaidžanin pääkaupunki sijaitsee?
V: Azerbaidžanin pääkaupunki on Baku.
K: Onko Azerbaidžanin alueella erillisalueita?
V: Kyllä, Azerbaidžanin alueella on erillisalue nimeltään Nakhchivanin autonominen tasavalta, joka rajoittuu pohjoisessa ja idässä Armeniaan, etelässä ja lännessä Iraniin ja luoteessa Turkkiin.
K: Mihin eurooppalaisiin järjestöihin Azerbaidžan on liittynyt vuodesta 2001 lähtien?
V: Azerbaidžan on vuodesta 2001 lähtien ollut jäsenenä useissa eurooppalaisissa ryhmissä, muun muassa Euroopan neuvostossa.
K: Kuinka monen maan kanssa Azerbaidžanilla on diplomaattisuhteet?
V: Azerbaidžanilla on diplomaattisuhteet 158 maahan.
K: Mitä uskontoja Azerbaidžanissa harjoitetaan? V: Azerbaidžanin pääuskonto on shiia-islam, jota seuraa sunni-islam. Azerbaidžanissa on myös pieniä määriä kristittyjä (lähinnä itäortodokseja), juutalaisia (lähinnä ashkenasijuutalaisia), agnostikkoja ja ateisteja.
