Häpyluu (pubis) – lantion etummainen luu: rakenne, toiminta ja merkitys

Häpyluu (pubis): kattava selitys rakenteesta, toiminnoista ja merkityksestä lantion anatomiassa — rooli lonkkamaljassa, lantionpohjassa ja sukupuolialueen rakenteissa.

Häpyluu eli pubis on yksi lantion luista. Se on ventraalinen ja etummainen: ihmisellä häpyluu sijaitsee lantion etuosassa keskiviivan kohdalla. Häpyluu yhdistyy taaksepäin lonkkaluun muihin osiin — suoliluun (ilium) ja istuinkyhmyn (ischium) kanssa se muodostaa yksittäisen lonkkaluun (os coxae). Häpyluun rakenteellisia osia ovat runko (corpus pubis), ylempi ja alempi haara (ramus superior et inferior), sekä etuosan näkyvät tuntomerkit kuten pubic crest (häpyluun harju) ja pubic tubercle (häpyluun kyhmy).

Rakenne ja pinnat

Häpyluun runko muodostaa merkittävän osan lonkkamaljan ympärillä olevasta alueesta ja sen pinnat tarjoavat kiinnityskohtia useille lihaksille ja ligamenttien kiinnityksille. Ylemmän haaran sisäpinnalla kulkee pectineal line, johon kiinnittyy pectineus-lihas. Alempi haara muodostaa osan obturator foramenin reunaa. Häpyluun keskellä on symfyysin nivelpinta, jossa vasen ja oikea häpyluu kohtaavat häpyliitoksessa (symphysis pubis).

Toiminta ja lihas- sekä sidekudoskiinnitykset

Häpyluu toimii tärkeänä kuormansiirtäjänä lantion etuosassa ja tarjoaa tukevan ankkurin useille lihaksille ja sidekudoksille. Tärkeimpiä kiinnityksiä ovat mm.:

• Rectus abdominis ja pyramidialis kiinnittyvät häpyluun harjanteisiin ja symfyysin alueelle.
• Reiden adduktorilihakset (adductor longus, gracilis yms.) kiinnittyvät häpyluun haaroihin.
• Inguinaali- ja Cooperin ligamentit kiinnittyvät pubic tubercleen ja pectineal lineen, mikä on merkittävää tyrien ja pehmytosarakenteiden kannalta.
• Pelvinen lattia (mm. pubococcygeus ja muut levator ani -ryhmän lihakset) kiinnittyy häpyluun sisäpintaan osana lantion pohjan tukea.

Kehitys ja luutuminen

Lapsuudessa ja nuoruudessa häpyluu kehittyy erillisistä luun kasvukeskuksista, jotka myöhemmin fuusioituvat muodostaen os coxae -kokonaisuuden yhdessä suoliluun ja istuinkyhmyn kanssa. Luutuminen ja fuusio tapahtuvat vaiheittain murrosiän jälkeen, joten häpyluun ja lonkkamaljan muoto voi muuttua kasvun aikana.

Kliininen merkitys

Häpyluun alueella voi esiintyä useita käytännön merkityksen omaavia vaivoja:

• Häpyliitoksen kiputilat (symphysitis, osteitis pubis) voivat aiheuttaa kipua erityisesti liikunnan tai synnytyksen jälkeen.
• Häpyliitoksen erkauma (diastasis of the pubic symphysis) on harvinaisempi, mutta synnytyksen aikana hormonaalisten ja mekaanisten muutosten vuoksi mahdollinen tila.
• Häpyluun murtumat syntyvät useimmiten voimakkaan trauman seurauksena ja vaativat ortopedista arviointia.
• Alueen pehmytkudokset, kuten virtsaputken sieni eli naisella sijaitseva rasvapehmike, voivat myös altistua infektiolle tai turvotukselle. Tämä on rasvakerros, joka muodostaa mons pubis tai mons Venus.

Sukupuolierot ja anatominen vaihtelu

Häpyluun muoto eroaa sukupuolten välillä: naisilla häpykaari (subpubic angle) on yleensä leveämpi ja häpyluut ovat suhteessa kapeammat ja matalammat, mikä lisää synnytystä varten tilavuutta lantioon. Miehillä häpyluu on usein kookkaampi ja kulma kapeampi.

Verisuonet ja hermotus

Häpyluun ja sen ympäristön verenkierrosta huolehtivat pääasiassa alueen pienemmät arteriaarungot, kuten osia obturator- ja ulomman iliaca-järjestelmän haaroista. Alueen tunto- ja motorinen hermotus tulee useiden hermojen yhteisvaikutuksesta (esim. ilioinguinalis, genitofemoralis ja pudendal-hermojen haarat), jotka huolehtivat ihon, lihasten ja lantionpohjan tunto- ja tukitoiminnoista.

Häpyluu osallistuu siis sekä luustolliseen tukeen ja lihasten kiinnityksiin että lantion synnyllis- ja suojatehtäviin. Sen sairaudet ja vammat voivat vaikuttaa kävelyyn, lantion vakauteen ja virtsa- sekä sukupuolielinten toimintaan.

Hae kirjaimella