Puffinus on merilintujen suku Procellariiformes-luokkaan. Siihen luetaan perinteisesti noin 20 pientä tai keskikokoista silkkiuikkumaista lintulajia, jotka ovat tyypillisesti pelagisia ja sopeutuneet pitkälle merielämään. Monet vanhat luokitukset ovat kuitenkin muuttuneet molekyylitaksonomian myötä: osa lajeista on siirretty muihin sukuihin (esim. Ardenna), joten Puffinus-suvun tarkka lajumäärä vaihtelee sen mukaan, millaista taksonomiaa käytetään.
Taksonomia ja läheiset suvut
Kaksi muuta läheistä sukua, jotka usein nostetaan esiin samassa yhteydessä, ovat Calonectris ja Procellaria. Calonectris sisältää muutaman (noin kolme) suuremman silkkiuikkumaisen lajin, kun taas Procellaria koostuu muutamista suurikokoisemmista petrelimäisistä lajeista. Näitä jälkimmäisiä saatetaan toisinaan kansankielisesti pitää "lokkilintuina", mutta biologisesti ne eivät ole lähisukulaisia varsinaisille lokkeihin kuuluville linnuille. Viimeaikaiset geneettiset tutkimukset ovat selventäneet näiden ja muiden Procellariidae-heimoon kuuluvien sukujen keskinäisiä suhteita, minkä seurauksena sukuluokitukset elävät edelleen.
Ulkonäkö ja elintavat
Puffinus-suvun lajit ovat yleensä pitkäsiipisiä, virtaviivaisia ja tumman- tai harmaan sävyisiä. Ne kantavat putkenmuotoisia sieraimia (putkisiipisten tunnus), jotka auttavat hajuaistin ja hengityksen toiminnassa merellisessä ympäristössä. Linnut saalistavat kaloja, mustekaloja ja merileviä pinnan läheltä uiskentelemalla tai sukeltamalla lyhyesti.
Useimmat lajit pesivät saarilla tai rannikkovyöhykkeillä, usein vähäisen kasvillisuuden peittämissä pesäröykkiöissä, luolissa tai maakuopissa. Pesiminen on yleensä koloniallista, ja monet lajit ovat yöaktiivisia pesimäsaarella välttääkseen petoeläimiä.
Levinneisyys ja käyttäytyminen
Puffinus-lajien levinneisyysalueet kattavat laajasti lämpimät ja lauhkeat merialueet ympäri maailmaa. Monet lajit ovat pitkänmatkan muuttajia, jotka viettävät suurimman osan vuodesta avomerellä ja palaavat pesimään samoille saarille vuosittain. Esimerkiksi jotkut lajit muuttavat valtamerten yli toiselle puolelle lisääntymiskauden ulkopuolella.
Uhat ja suojelu
Useat Puffinus-lajit ovat uhanalaisia tai laskeneet merkittävästi. Keskeisimpiä uhkia ovat:
- kalastuspyydyksiin takertuminen (bycatch),
- maapopulaatioihin tuodut vieraslajit kuten rotat ja kissat, jotka syövät munia ja poikasia,
- elintilojen katoaminen ja pesimäpaikkojen häiriintyminen, sekä
- ilmastonmuutoksen vaikutukset saalistusalueisiin ja pesimäolosuhteisiin.
Suojelutoimenpiteisiin kuuluvat muun muassa vieraslajien poisto pesimäsaarilta, pesimäalueiden suojelu ja kalastusmenetelmien kehittäminen linnun takertumisen vähentämiseksi.
Nimen alkuperä ja kansankieliset sekaannukset
Suven tieteellinen nimi Puffinus on lainasana, joka on peräisin uudesta latinasta ja pohjautuu englannin kielen sanaan "puffin". Tämä historiallinen nimiyhteys ei kuitenkaan tarkoita läheistä sukulaisuutta nykyisten "puffin"-nimisten aukkojen (Alcidae) kanssa. Kuhnurit (aukot) ovat oma linturyhmänsä eivätkä ole sukua Puffinus-suvun silkkuiukuille; nimi on pikemminkin perinteinen ja etymologinen lainaus kuin biologinen osoitus yhteydestä. Lisäksi on syytä huomata, että taksonomiset ja nimistölliset käytännöt ovat muuttuneet, joten vanhoissa lähteissä lajeja saattaa olla luokiteltu eri tavoin.
Lyhyesti: Puffinus edustaa perinteistä ryhmää pienempiä ja keskikokoisia silkkiuikkuja Procellariiformes-luokassa, mutta suvun sisäinen taksonomia on aktiivisen tutkimuksen kohteena ja lajijaot voivat vaihdella eri lähteiden välillä.
