Purppurasammakko, Nasikabatrachus sahyadrensis, on erikoinen ja läheltä tunnistettava sammakkolaji, joka tunnetaan myös nimillä intialainen purppurasammakko, pignose-sammakko tai donitsisammakko. Laji löydettiin tieteellisesti lokakuussa 2003 S.D. Bijun ja F. Bossuytin toimesta. Alun perin laji sijoitettiin Sooglossidae-heimoon, mutta nykytaksonomiassa se on usein erotettu omaksi heimokseen (Nasikabatrachidae) sen erikoisten piirteiden vuoksi. Purppurasammakko elää Intian Länsi-Ghatsissa, erityisesti eteläisissä osissa vuorijonoa.
Kuvaus
Purppurasammakolla on pullea, leveä ja lähes pyöreä vartalo sekä suhteellisen pieni pää. Sen kuono on epätavallisen terävä ja hieman ylöspäin suuntautunut, mistä se on saanut englanninkielisen nimensä "pignose". Aikuiset yksilöt ovat tyypillisesti tumman violetteja tai ruskehtavan violetteja sävyjä, mikä erottaa sen monista muista lajeista. Lajin kurnutus poikkeaa monista sammakoista: sen äänet on kuvattu muistuttavan enemmän kanan tai linnun ääntä kuin tavallista sammakkokurlausta.
Elintavat ja ravinto
Purppurasammakko on pääasiassa maanalainen (fossiiliinen) laji: se viettää suurimman osan vuodesta kapeissa tunneleissa ja käytävissä maaperässä, ja nousee maanpinnalle vain lyhyeksi ajaksi lisääntyäkseen. Laji tulee esiin pääosin monsuunin aikana, yleensä vain noin kahdeksi viikoksi pesintäkauden ajaksi. Toisin kuin monet muut kaivavat sammakkolajit, jotka etsivät ravintoa maanpinnan läheltä, purppurasammakko kaivaa syvemmälle maahan ja ravintona ovat pääasiassa termiitit ja muut maassa elävät hyönteiset. Se nappaa saaliinsa kielellään maanalaisten tunneleiden sisällä.
Lisääntyminen ja kehitys
Purppurasammakko lisääntyy nopeasti ja intensiivisesti sadekauden aikana. Naaras ja uros kokoontuvat monsuunin voimistuttua, ja parittelu tapahtuu vesistöjen läheisyydessä. Lajin toukat eli nuoret kehitysvaiheet ovat vesieläviä ja niillä on erikoistuneita rakenteita — esimerkiksi imukupin tapaiset suuosat — joiden avulla ne pystyvät kiinnittymään nopeasti virtaaviin joki- ja purokivikikohtiin. Tämä mahdollistaa selviytymisen voimakkaassa virtauksessa kun taas monet tavalliset sammakonpoikaset eivät kestä vastaavia oloja.
Levinneisyys, uhat ja suojelu
Purppurasammakko on endeeminen Länsi-Ghatsin alueelle, ja sen esiintyminen on paikallisesti rajoittunutta. Lajin elinympäristöä uhkaavat metsien hakkuu, maatalouden laajeneminen, infrastruktuurin rakentaminen ja maaperän häiriintyminen. Lisäksi ilmastonmuutos voi muuttaa sadekauden ajoitusta ja voimaa, mikä vaikuttaa suoraan lajin lisääntymiseen. Kansainvälisesti laji on herättänyt paljon huomiota ja sitä pidetään uhanalaisena; monet tutkimukset ja suojeluhankkeet pyrkivät turvaamaan sen elinympäristöt ja kartoittamaan lajin populaatioiden tilaa.
Taksonomia ja sukulaisuussuhteet
Purppurasammakolla on ainakin yksi läheinen sukulaislaji: Bhupathyn purppurasammakko (kuvattu myöhemmin), joka myös esiintyy Länsi-Ghatsin alueella. Nämä lajit ovat ainutlaatuisia sekä morfologialtaan että geneettisesti, ja niiden löytyminen on lisännyt ymmärrystämme Intian historiallisesta biogeografiasta ja Länsi-Ghatsin ekologisesta merkityksestä.
Merkitys
Purppurasammakko on tieteellisesti ja luonnonsuojelullisesti merkittävä laji: sen erikoistuneet elintavat ja pitkäaikainen maanalainen elämä tekevät siitä kiinnostavan tutkimuskohteen evoluution, ekologian ja taksonomian alalla. Lajin säilyttäminen auttaa myös suojelemaan muita Länsi-Ghatsin lajeja ja sen monimuotoista ekosysteemiä.