Mopsi

Kuvaus

Mopseista pidetään usein eniten niiden kiharan hännän, kompaktin rungon, syvän rintakehän ja voimakkaiden lihasten vuoksi. Mopsin korvia on kahta eri tyyppiä, "ruusukorvia" ja "nappikorvia". "Ruusukorvat" ovat pienemmät kuin "nappikorvat", ja ne on taitettu ylöspäin sen sijaan, että ne olisivat pään sivulla. Useimmat ihmiset suosivat "nappikorvia". Mopseilla on vahvat, suorat jalat ja leveät hartiat. Niiden jalat eivät ole yhtä suuret kuin jäniksen, mutta ne eivät myöskään ole yhtä pyöreät kuin kissan. Niiden varpaat ovat jakautuneet täydellisesti, ja niiden kynnet ovat kokonaan mustat. Alahampaat kasvavat yleensä kauemmas kuin ylähampaat, joten ne kohtaavat alipurennassa.

Turkki ja väri

Mopsin turkki voi olla montaa eri väriä, kuten ruskeaa, aprikoosia, hopeaa tai mustaa. Hyvin harvinainen mopsi on valkoinen. Turkin väri voi olla valkoinen albinismin vuoksi. On olemassa myös smutty fawn -mopsi, jolla on hyvin tumma pää ja tummat etujalat. Häntä kaartuu yleensä lonkan kohdalta.

Eri turkkityypit vuodattavat eri tavoin, mutta kaikki vuodattavat ympäri vuoden. Mopsi, jolla on ruskea väri, vuodattaa eniten. Turkin hoitaminen auttaa ehkäisemään liiallista irtoamista.

Luonto

Mopsi on hyvin voimakastahtoinen, mutta se ei käyttäydy aggressiivisesti, ellei sitä provosoida voimakkaasti. Mopsit sopivat hyvin lapsiperheisiin. Ne voivat olla rauhallisia ja mukavia mutta myös hauskoja omistajan mielialan mukaan. Ne ovat myös hyviä vartioimaan taloa.

Musta mopsi

Historia

Origins

Mopsit tulivat Taiwanista, sillä suurin osa Taiwanin ylhäisistä ihmisistä piti niitä lemmikkeinä noin 400 eaa.

Itä-Kiinassa heidät tunnettiin nimellä "Lo-Chiang-Sze" tai "Foo". Vuoden 551 eaa. alussa Konfutse kuvasi mopsia "lyhyt suuiseksi koiraksi". Tämän jälkeen mopseista tuli suosittuja Tiibetissä, erityisesti munkkien keskuudessa. Sitten mopsit tulivat tunnetuiksi Japanissa ja sitten Euroopassa. Mopsin alkuperää ei tunneta, koska Kiinan ensimmäinen keisari tuhosi valtakaudellaan kaiken mopsiin liittyvän.

Kiinalaisia Fu-koiria, joita kutsutaan myös leijonakoiriksi tai Fo-koiriksi, pidettiin rohkeina koirina, jotka olivat taitavia vartijoita, joten niitä esittäviä patsaita sijoitettiin temppelien ulkopuolelle.

1500- ja 1600-luvuilla

Hollannin Itä-Intian komppania toi mopsin maahan ensimmäisenä 1500- ja 1600-luvun lopulla. Myöhemmin, vuonna 1572, Pompey-niminen mopsi pelasti Oranian prinssin varoittamalla häntä espanjalaisten tulosta. Myös Vilhelm III ja Maria II ottivat mopsin mukaansa, kun he olivat matkalla Alankomaista Englantiin valtaistuimelle vuonna 1688.

Mopsista oli tulossa kuuluisa myös muissa Euroopan maissa. Espanjalainen taidemaalari Goya maalasi Espanjassa ja Italiassa mopseja, jotka istuivat rikkaiden vaunumiesten vieressä. Niitä käytettiin vahtikoirina ja eläinten tai ihmisten etsimiseen.

1700- ja 1800-luvuilla

Sen jälkeen mopseista alkoi tulla suosittuja Ranskassa. Fortune-niminen mopsi toimi viestinviejänä Joséphine de Beauharnais'n ja hänen perheensä välillä, kun hän oli vankilassa. Myös Italiassa mopseista oli tulossa kuuluisia. Eräs rouva Piozzi kirjoitti päiväkirjaansa, että "jokaisessa vaunussa, jonka täällä tapaan, on mopsi".

1800-luvun Englannissa kuningatar Victoria oli hyvin vilpitön mopsien ystävä. Hänellä oli monia lemmikkimopseja, kuten Olga, Pedro, Minka, Fatima ja Venus.

Mopsi saapui lopulta Yhdysvaltoihin 1800-luvulla, ja siitä tuli pian suosittu myös siellä. Monet mopsit voittivat koiranäyttelyitä, ja pian vuonna 1931 perustettiin mopsikoirayhdistys.

Mopsi vuodelta 1915


Muotokuva prinsessa Jekaterina Dmitrijevna Golitsynasta by Louis-Michel van Loo (1759)

Terveysongelmat

Koska mopsilla ei ole pitkää kuonoa, ne voivat sairastua silmäsairauksiin. Ne eivät myöskään pysty hengittämään hyvin, koska hapenottokanavat ovat hyvin pienet, eivätkä ne pysty säätelemään lämpötilaansa hyvin kielellään. Mopsin normaali ruumiinlämpö on 38 °C:n (101 °F) ja 39 °C:n (102 °F) välillä. Jos lämpötila nousee 41 °C:een (105 °F), niiden on jäähdytettävä välittömästi, koska ne eivät pysty jäähdyttämään itseään riittävästi. Jos lämpötila nousee 42 °C:een (108 °F), niiden elimet voivat pettää.

Yksin elävillä mopseilla voi olla ylipaino-ongelma, johon voi tosin auttaa liikunta ja terveellinen ruoka.

Vakavat kysymykset

Mopseja voi vahingoittaa myös nekrotisoiva meningoenkefaliitti (NME). NME on aivojen ja aivokalvojen tulehdus. Se tunnetaan myös nimellä mopsikoirien enkefaliitti (PDE). NME:hen ei tiedetä parannuskeinoa tai selitystä, vaikka useimmat ihmiset uskovat, että se on sairaus, jonka koirat voivat periä emältään tai isältään. Kaikki koirat kuolevat yleensä muutamassa kuukaudessa tämän taudin jälkeen, mikä tapahtuu yleensä 6 kuukauden ja 7 vuoden iässä.

Mopsit voivat myös sairastua vakavaan selkärangan sairauteen.

Yleiset olosuhteet

Koska mopsien kasvoissa on ryppyjä, omistajien on puhdistettava niiden ihon taitettu osa. Lonkkaniveldysplasia on toinen mopsien suuri ongelma. Noin 63,8 prosentilla mopseista todettiin lonkkaniveldysplasia.

Kun mopsit innostuvat, ne alkavat "käänteisaivastella", jolloin ne hengittävät lyhyitä, nopeita hengityshengityksiä. "Käänteinen aivastelu" ei yleensä ole vahingollista mopsille. Sitä voidaan auttaa hieromalla koiran kurkkua tai peittämällä sen nenä, jotta se hengittää sen sijaan suunsa kautta.

Clara von Willen Hunde vor der Hütte (1880).


Mopsit ovat erityisen alttiita ylipainolle.

Media ja kulttuuri

Mopsit ovat tulleet esiin televisiossa ja elokuvissa, kuten Frank-mopsi elokuvassa Men in Black ja sitä seuranneessa sarjassa. Muita elokuvia, joissa mopseja esiintyy, ovat muun muassa 12 kierrosta, Marie Antoinette (elokuva vuodelta 2006) ja Disneyn elokuva Pocahontasista. Mopseja on esiintynyt myös televisiossa muun muassa seuraavissa sarjoissa: Poldark, The West Wing

Mopsit ovat esiintyneet myös monissa fiktiivisissä kirjoissa, kuten Lady Bertramin mopsi Mansfield Parkissa ja kirjassa Mopsit: God's Little Weirdos.

Mopseja omistavat muun muassa juontaja Jonathan Ross ja näyttelijä Jessica Alba.