Mopsi – rotu, historia, ulkonäkö, luonne ja hoito

Mopsi — rotu, historia, ulkonäkö, luonne ja hoito: täydellinen opas mopsin ulkonäöstä, luonteesta ja arjen hoidosta — vinkkejä pennusta senioriin.

Mopsi on pieni, lyhytkuonoinen koiratyyppi, jolle ovat tyypillisiä ryppyiset kasvot, pullea ilme ja usein kihara häntä. Mopsin muoto on neliömäinen: lyhyt kaula, leveä rintakehä ja suhteessa suuri pää. Mopsipennuja kutsutaan mopsipennuiksi. Rotua on perinteisesti kuvattu latinankielisellä ilmaisulla multum in parvo – "paljon pienessä", mikä viittaa mopsin voimakkaaseen luonteeseen ja kompaktin ruumiinrakenteen antamaan vaikutelmaan.

Rotu ja historia

Mopsin varhaishistoria sijoittuu Kiinaan, missä pieniä lyhytkuonoisia koiria on ollut ainakin 1500-luvulta lähtien. Rotu levisi Eurooppaan kauppareittien myötä, ja erityisesti hollantilaiset kauppiaat veivät mopsin rotuja mukanaan länteen. Mopsista tuli suosittu käännöksissä ja aristokraattisten piirien lemmikki monissa Euroopan maissa, erityisesti Englannissa, Irlannissa ja Skotlannissa, missä rotua jalostettiin nykyisen kaltaiseksi. Nykyään mopsi on suosittu seurakoira ympäri maailmaa.

Ulkonäkö

Mopsilla on lyhyt, tiheä ja kiiltävä turkki sekä selkeät kasvojen lommot ja rypyt. Tyypilliset piirteet:

• korkeus noin 25–30 cm säkäkorkeudessa;
• paino yleensä 6–8 kg (rotumääritelmistä riippuen hieman vaihtelee);
• suuret, pyöreät ja ilmeikkäät silmät;
• pieni, mutta jykevä pää, usein lyhyt kuono (brachycephalic);
• korvat voivat olla "ruusukorvat" tai "nappikorvat" ja ne ovat pieniä;
• häntä kiharana tai kierteessä selän päällä;
• turkin värejä ovat yleensä viljasävyiset (fawn), musta, harmaan-sävyinen (silver) ja aprikoosi sekä näiden eri sävyt.

Luonne ja käyttäytyminen

Mopsi on seurallinen, leikkisä ja ihmisystävällinen rotu. Se sopii hyvin perhekoiraksi ja viihtyy niin lapsiperheissä kuin pariskunnillakin. Tyypillisiä luonteenpiirteitä:

• helposti kiintyvä ja usein hyvin kiinniomistajassaan;
• rauhallinen sisällä, mutta tykkää leikeistä ja huomiosta;
• sosiaalinen muita koiria ja ihmisiä kohtaan, mutta yksilölliset erot esiintyvät;
• voimakas omaehtoisuus voi näkyä tahdikkaana käytöksenä — johdonmukainen, lempeä koulutus toimii parhaiten.

Hoito ja terveys

Mopsin hoito on suhteellisen helppoa, mutta rotuun liittyy muutamia erityispiirteitä, joista tulee huolehtia:

• Turkinhoito: lyhytkarvainen turkki karisee jonkin verran. Säännöllinen harjaus kerran viikossa poistaa irtokarvat ja pitää ihon kunnossa.
• Rypyt ja ihopoimut: kasvojen rypyistä tulee puhdistaa kostealla liinalla ja huolehtia, että rypyt pysyvät kuivina estääkseen ihoinfektiot.
• Korvien ja silmien tarkastus: mopsin suuremmat silmät ovat alttiita vammoille ja tulehduksille; silmiä tulee tarkkailla ja pitää silmien ympäristö puhtaana. Korvien puhdistus tarvittaessa.
• Hammasterveys: lyhyt kuono aiheuttaa usein ahtautta suussa ja hammaskertymää; säännöllinen hampaiden harjaus ja eläinlääkärin kontrollit ovat tärkeitä.
• Liikunta: mopsi tarvitsee päivittäin kohtalaisesti liikuntaa — lyhyet lenkit ja leikki riittävät useimmiten. Rotu ei yleensä tarvitse pitkiä juoksulenkejä.
• Kuumaherkkys: mopsit ovat herkkiä kuumuudelle ja hengitysvaikeuksille lyhyen kuonon takia. Vältä liiallista rasitusta ja kuumia päiviä; pidä koira viileässä ja saatavilla on aina vettä.

Yleiset terveysongelmat

Mopsilla on rotuun liittyviä tyypillisiä sairauksia ja vaivoja, joita tulee seurata ja ehkäistä:

• hengitysteiden ahtautta (Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome, BOAS);
• silmävammat, kuten korneaongelmat, kuivat silmät tai silmäluomen rypistymät;
• nivelongelmat, kuten polven sijoiltaanmeno (patellaluksaatio) ja joskus lonkkaongelmat;
• ihon ihoinfektiot ja rypyn tulehdukset;
• hammasongelmat hampaiston ahtauden vuoksi;
• ylipaino — mopsit ovat alttiita lihomiselle, mikä pahentaa monia terveysongelmia.

Säännölliset eläinlääkärikäynnit, rokotukset ja hyvä ravitsemus auttavat ehkäisemään ja havaitsemaan ongelmat varhain.

Ruokinta ja painonhallinta

Mopsille sopii laadukas täysravinto, joka on annosteltu koiran iän, aktiivisuustason ja painon mukaan. Koska rotu on taipuvainen lihomiseen, annoskoot kannattaa mitata ja välttää liiallista herkuttelua. Painonhallinta on tärkeää, sillä ylipaino lisää kuormitusta nivelille ja hengitykselle.

Koulutus ja sosiaalistaminen

Mopsi oppii hyvin positiivisilla menetelmillä: palkitseva, johdonmukainen ja lempeä koulutus toimii parhaiten. Varhainen sosiaalistaminen pentuna auttaa kehittämään luottamusta erilaisia ihmisiä, ääniä ja tilanteita kohtaan. Koska mopsit ovat usein ihmiskeskeisiä, vieraanvarainen koulutus ja rauhallinen johdonmukaisuus tuottavat hyviä tuloksia.

Pentu- ja kasvatusvinkit

• Hanki pentu vastuulliselta kasvattajalta, joka tutkii vanhempien terveyttä ja dokumentoi mahdolliset sairaudet.
• Varmista pentueen ja vanhempien terveystiedot ja luonnearvioinnit.
• Aloita hampaiden harjaus, rypyistä huolehtiminen ja silmien/korvien tarkastus heti pennusta lähtien, jotta pennulle muodostuu totutteluhoito.
• Pidä eläinlääkärin antama rokotus- ja madotusohjelma ajan tasalla.

Sopivuus eri talouksiin

Mopsi sopii hyvin kaupunkiasumiseen ja asuntoon, sillä se ei vaadi suuria pihoja. Rotu sopii lapsiperheisiin, vanhemmille ihmisille ja ensikoiranomistajille, kunhan omistaja ymmärtää rodun erityistarpeet (sääolosuhteet, hengitysherkkyys, painonhallinta). Mopsi nauttii seurasta ja voi kärsiä, jos se jätetään pitkäksi aikaa yksin.

Elinikä

Mopsin odotettavissa oleva elinikä on yleensä noin 12–15 vuotta, mutta yksilölliset erot ja terveydenhoito vaikuttavat elinikään merkittävästi.

Yhteenvetona: mopsi on lämminhenkinen, seurallinen ja persoonallinen rotu, joka tuo paljon iloa omistajalleen. On kuitenkin tärkeää huomioida rodun erityispiirteet — erityisesti hengitykseen, silmiin ja ihoon liittyvät riskit — ja huolehtia ennaltaehkäisevästä hoidosta sekä vastuullisesta kasvattamisesta.

Kuvaus

Mopseista pidetään usein eniten niiden kiharan hännän, kompaktin rungon, syvän rintakehän ja voimakkaiden lihasten vuoksi. Mopsin korvia on kahta eri tyyppiä, "ruusukorvia" ja "nappikorvia". "Ruusukorvat" ovat pienemmät kuin "nappikorvat", ja ne on taitettu ylöspäin sen sijaan, että ne olisivat pään sivulla. Useimmat ihmiset suosivat "nappikorvia". Mopseilla on vahvat, suorat jalat ja leveät hartiat. Niiden jalat eivät ole yhtä suuret kuin jäniksen, mutta ne eivät myöskään ole yhtä pyöreät kuin kissan. Niiden varpaat ovat jakautuneet täydellisesti, ja niiden kynnet ovat kokonaan mustat. Alahampaat kasvavat yleensä kauemmas kuin ylähampaat, joten ne kohtaavat alipurennassa.

Turkki ja väri

Mopsin turkki voi olla montaa eri väriä, kuten ruskeaa, aprikoosia, hopeaa tai mustaa. Hyvin harvinainen mopsi on valkoinen. Turkin väri voi olla valkoinen albinismin vuoksi. On olemassa myös smutty fawn -mopsi, jolla on hyvin tumma pää ja tummat etujalat. Häntä kaartuu yleensä lonkan kohdalta.

Eri turkkityypit vuodattavat eri tavoin, mutta kaikki vuodattavat ympäri vuoden. Mopsi, jolla on ruskea väri, vuodattaa eniten. Turkin hoitaminen auttaa ehkäisemään liiallista irtoamista.

Luonto

Mopsi on hyvin voimakastahtoinen, mutta se ei käyttäydy aggressiivisesti, ellei sitä provosoida voimakkaasti. Mopsit sopivat hyvin lapsiperheisiin. Ne voivat olla rauhallisia ja mukavia mutta myös hauskoja omistajan mielialan mukaan. Ne ovat myös hyviä vartioimaan taloa.

Musta mopsi

Historia

Origins

Mopsit tulivat Taiwanista, sillä suurin osa Taiwanin ylhäisistä ihmisistä piti niitä lemmikkeinä noin 400 eaa.

Itä-Kiinassa heidät tunnettiin nimellä "Lo-Chiang-Sze" tai "Foo". Vuoden 551 eaa. alussa Konfutse kuvasi mopsia "lyhyt suuiseksi koiraksi". Tämän jälkeen mopseista tuli suosittuja Tiibetissä, erityisesti munkkien keskuudessa. Sitten mopsit tulivat tunnetuiksi Japanissa ja sitten Euroopassa. Mopsin alkuperää ei tunneta, koska Kiinan ensimmäinen keisari tuhosi valtakaudellaan kaiken mopsiin liittyvän.

Kiinalaisia Fu-koiria, joita kutsutaan myös leijonakoiriksi tai Fo-koiriksi, pidettiin rohkeina koirina, jotka olivat taitavia vartijoita, joten niitä esittäviä patsaita sijoitettiin temppelien ulkopuolelle.

1500- ja 1600-luvuilla

Hollannin Itä-Intian komppania toi mopsin maahan ensimmäisenä 1500- ja 1600-luvun lopulla. Myöhemmin, vuonna 1572, Pompey-niminen mopsi pelasti Oranian prinssin varoittamalla häntä espanjalaisten tulosta. Myös Vilhelm III ja Maria II ottivat mopsin mukaansa, kun he olivat matkalla Alankomaista Englantiin valtaistuimelle vuonna 1688.

Mopsista oli tulossa kuuluisa myös muissa Euroopan maissa. Espanjalainen taidemaalari Goya maalasi Espanjassa ja Italiassa mopseja, jotka istuivat rikkaiden vaunumiesten vieressä. Niitä käytettiin vahtikoirina ja eläinten tai ihmisten etsimiseen.

1700- ja 1800-luvuilla

Sen jälkeen mopseista alkoi tulla suosittuja Ranskassa. Fortune-niminen mopsi toimi viestinviejänä Joséphine de Beauharnais'n ja hänen perheensä välillä, kun hän oli vankilassa. Myös Italiassa mopseista oli tulossa kuuluisia. Eräs rouva Piozzi kirjoitti päiväkirjaansa, että "jokaisessa vaunussa, jonka täällä tapaan, on mopsi".

1800-luvun Englannissa kuningatar Victoria oli hyvin vilpitön mopsien ystävä. Hänellä oli monia lemmikkimopseja, kuten Olga, Pedro, Minka, Fatima ja Venus.

Mopsi saapui lopulta Yhdysvaltoihin 1800-luvulla, ja siitä tuli pian suosittu myös siellä. Monet mopsit voittivat koiranäyttelyitä, ja pian vuonna 1931 perustettiin mopsikoirayhdistys.

Mopsi vuodelta 1915


Muotokuva prinsessa Jekaterina Dmitrijevna Golitsynasta by Louis-Michel van Loo (1759)

Terveysongelmat

Koska mopsilla ei ole pitkää kuonoa, ne voivat sairastua silmäsairauksiin. Ne eivät myöskään pysty hengittämään hyvin, koska hapenottokanavat ovat hyvin pienet, eivätkä ne pysty säätelemään lämpötilaansa hyvin kielellään. Mopsin normaali ruumiinlämpö on 38 °C:n (101 °F) ja 39 °C:n (102 °F) välillä. Jos lämpötila nousee 41 °C:een (105 °F), niiden on jäähdytettävä välittömästi, koska ne eivät pysty jäähdyttämään itseään riittävästi. Jos lämpötila nousee 42 °C:een (108 °F), niiden elimet voivat pettää.

Yksin elävillä mopseilla voi olla ylipaino-ongelma, johon voi tosin auttaa liikunta ja terveellinen ruoka.

Vakavat kysymykset

Mopseja voi vahingoittaa myös nekrotisoiva meningoenkefaliitti (NME). NME on aivojen ja aivokalvojen tulehdus. Se tunnetaan myös nimellä mopsikoirien enkefaliitti (PDE). NME:hen ei tiedetä parannuskeinoa tai selitystä, vaikka useimmat ihmiset uskovat, että se on sairaus, jonka koirat voivat periä emältään tai isältään. Kaikki koirat kuolevat yleensä muutamassa kuukaudessa tämän taudin jälkeen, mikä tapahtuu yleensä 6 kuukauden ja 7 vuoden iässä.

Mopsit voivat myös sairastua vakavaan selkärangan sairauteen.

Yleiset olosuhteet

Koska mopsien kasvoissa on ryppyjä, omistajien on puhdistettava niiden ihon taitettu osa. Lonkkaniveldysplasia on toinen mopsien suuri ongelma. Noin 63,8 prosentilla mopseista todettiin lonkkaniveldysplasia.

Kun mopsit innostuvat, ne alkavat "käänteisaivastella", jolloin ne hengittävät lyhyitä, nopeita hengityshengityksiä. "Käänteinen aivastelu" ei yleensä ole vahingollista mopsille. Sitä voidaan auttaa hieromalla koiran kurkkua tai peittämällä sen nenä, jotta se hengittää sen sijaan suunsa kautta.

Clara von Willen Hunde vor der Hütte (1880).


Mopsit ovat erityisen alttiita ylipainolle.

Hae kirjaimella