Qaumī Tarāna (Urdu: قومی ترانہ, urdun ääntäminen: [ˈqɔːmiː təˈɾaːnə], "kansallislaulu") on Pakistanin kansallislaulu. Itsenäistyessään 14. elokuuta 1947 Pakistanilla ei ollut kansallislaulua. Kun lippu nostettiin itsenäistymisseremoniassa, sitä säesti laulu "Pakistan Zindabad, Azadi Paendabad". Pakistanin perustuslakia säätävä kokous oli hyväksynyt lipun vasta kolme päivää aiemmin. Pakistanin kansallishymnin kirjoitti jonkin aikaa myöhemmin urdu-runoilija Abu-Al-Asar Hafeez Jullundhri.
Historia
Itsenäisyyden jälkeen Pakistanissa käytiin hakuudesta kansallislaulukompositiolle. Sävelmän kansallishymniin loi säveltäjä Ahmed G. Chagla vuonna 1949; kyseessä oli puhtaasti instrumentaalinen teos, joka suunniteltiin virallisiin tilaisuuksiin ja lippuseremonioihin. Sanat runoili myöhemmin Abu-Al-Asar Hafeez Jullundhri, ja valmiina teos hyväksyttiin virallisesti 13. elokuuta 1954. Näin sävel ja teksti yhdistyivät nykyiseksi Qaumī Tarānaksi.
Sävellys, rakenne ja tyyli
Anthemin musiikki on orkestroitu ja se alkaa vaikuttavalla ja sointuvalla johdannolla ennen kuin lauluosuus alkaa. Sävellys on syntynyt klassis-romanttisen orkesterikielen pohjalta ja sisältää laajan orkesterikäytön, mikä tekee siitä monumentaalisen ja juhlallisen. Teksti on kirjoitettu muodollisella, vahvasti persialais-arabialainaisella urdulla, mikä antaa sille koristeellisen ja runollisen sävyn mutta voi tehdä sanomasta vähemmän helposti ymmärrettävän arkikielistä urdua puhuville.
Sanat (alkuosat)
Alla on kansallislaulun urdunkielinen teksti. Käsittelyssä on pidetty suuntaa-antavasta esitystavasta; oikea kirjoitusasu näkyy usein tarkkana ja yhdistettynä runollisiin merkintöihin:
پاک سرزمین شاد باد
کشورِ حسین شاد باد
تُو نشانِ عزمِ عالی شان
اَرضِ پاکستان!
مرکزِ یقین شاد باد
Laajemmin laulettuna teksti jatkuu ylistäen kansakunnan yhtenäisyyttä, voimaa ja jumalallista suojaa. Koko runo koostuu useasta säkeistöstä, jotka kumartavat sekä menneisyyden saavutusten että tulevaisuuden toiveiden suuntaan.
Suomenkielinen käännös (karkeasti)
Tässä on vapaamuotoinen ja selkeyttävä suomennos kappaleen alkusäkeistä, tarkoitettu antamaan yleiskäsitys sisällöstä:
Onnen lapsi, onnellinen olkoon tämä maa,
kaunis maa, onnellinen olkoon.
Sinä olet suuren tahdon merkki —
maanamme Pakistan!
Uskon keskus, onnellinen olkoon.
Käyttö, protokolla ja merkitys
- Qaumī Tarānaaa esitetään valtiollisissa tilaisuuksissa, lippuseremonioissa, kansallisissa tapahtumissa ja kansainvälisissä vierailuissa.
- Anthemin esittämiselle on virallisia protokollia: läsnäolijoiden odotetaan nousevan, miehet poistavat päähineensä ja yleisö kuuntelee kunnioittaen.
- Televisio- ja radioasemat soittivat kyseisen hymnin esimerkiksi päivän alussa ja lopussa; käytännöt ovat vuosien varrella vaihdelleet.
- Anthem on Pakistanissa tärkeä symboli kansallisesta identiteetistä ja yhtenäisyydestä, mutta sen runollinen ja korkeakielinen muotoilu on myös herättänyt keskustelua siitä, kuinka helposti se ymmärretään laajemman yleisön keskuudessa.
Nykytilanne ja kulttuurinen asema
Qaumī Tarāna on vakiinnuttanut paikkansa Pakistanin valtiollisena tunnuksena ja sitä käytetään laajasti virallisissa yhteyksissä. Se yhdistää historialliset, uskonnolliset ja kulttuuriset teemat, jotka ovat osa Pakistanin valtion narratiivia. Musiikillisesti se erottuu laajamittaisella orkestroinnillaan ja juhlallisuudellaan.
Lisätietoja ja lähteet
Artikkeli pohjautuu yleisesti tunnetuille historiallisiin tietoihin Qaumī Tarānasta: sävellys vuodelta 1949 (Ahmed G. Chagla), runoilu ja sanoitus Hafeez Jullundhrin toimesta ja virallinen hyväksyminen 1954. Tarkempaa yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi eri sovituksista, nauhoitushistoriasta ja virallisista protokollamuutoksista voi etsiä musiikkihistoriallisista lähteistä ja Pakistanin valtiollisista arkistoista.