Urdu kieli – määritelmä, historia ja erot hindin kanssa

Nykyisin yleisimmin "urduksi" kutsutun kielen uskotaan syntyneen 1100-luvulla jKr. Lahoressa ja sen ympäristössä, kun Ghaznavidien valtakunta saapui mantereelle ja hallitsi Punjabia, viiden joen maata.

Punjab tunnettiin myös nimellä "Hind" eli Indusjoen itäpuolinen maa.

Vaikka gaznavidit olivat rodullisesti turkkilaisia, he puhuivat pääkielenään persiaa. Kun he valloittivat Punjabin tai Hindin, jonka pääkaupunki oli Lahore, he joutuivat kosketuksiin paikallisen väestön kanssa, joka puhui indoarjalaisia kieliä ja alkoi omaksua persialaisia sanoja omaan kieleensä. Tämä paikallinen kieli oli myös modernin standardipandžabin esi-isä.

Persian kielen ja Punjabin äidinkielen välisestä yhteydestä alkoi muodostua uusi kieli, joka tunnettiin nimellä "Lashkari Zaban" eli pataljoonien kieli.

Tästä uudesta kielestä, joka tunnetaan myös nimellä hindavi, tuli alueen paikallisten ja hallitsevien gaznavidien yhteinen kieli. Kahdellatoista vuosisadalla jKr. ghaznavidit etenivät itään päin mantereelle ja toivat tämän kielen Delhiin, jossa paikallinen kieli khariboli vaikutti siihen.

Delhistä se levisi suurelle osalle pohjoisesta mantereesta, ja siitä tuli yhteinen viestintäkieli. Khariboli vaikutti siihen edelleen ja se levisi Lucknowin ja Hyderabadin kaltaisiin kaupunkeihin Daccan. Se sai myös uusia nimiä ja titteleitä vuosisatojen kuluessa.

Näiden kaupunkien ja suurimman osan alueen alkuperäiset runoilijat vaikuttivat sen kehittämiseen ja lisäsivät siihen monia persialaisia ja chagatai-sanoja. He lisäsivät epäsuorasti myös arabiankielisiä sanoja, joita persian kieli jo sisälsi.

Se kehittyi edelleen Delhin sulttaanikunnan aikana Kharibolin vaikutuksesta.

Mogulivaltakunta oli toinen turkkilaista alkuperää oleva muslimivaltakunta, joka puhui alkuaan chagatai-kieltä ja toisena kielenään persiaa, vaikka se ei ollut etnisesti persialainen eikä rodullisesti iranilainen.

Tänä aikana kieli tunnettiin yleisesti nimellä Zaban-i-Ordu eli kuninkaallisen leirin kieli.

Runoilija Ghulam Mashafin uskotaan antaneen sille nimen "Urdu", joka lyheni nimestä "Zaban-i-Urdu", jo hyvin myöhäisellä 1700-luvulla jKr.

Sana on peräisin mogulien äidinkielestä chagatai, joka kuului itäturkkilaisiin kieliin. Chagatai oli läheistä sukua nykyisille uzbekin ja uiguurin kielille ja kaukaista sukua nykyiselle turkin kielelle, koska ne kaikki kuuluivat samaan turkkilaiseen kieliperheeseen.

Omassa kotimaisessa käännöksessään se oli Lashkari Zaban ja lyhyesti Lashkari.

Myös mogulien valtakunnan aikana urduksi kutsuttu kieli oli hovin kieli useissa Etelä-Aasian suurissa kaupungeissa, kuten Delhissä, Amristsarissa, Lucknowissa ja Lahoressa.

Brittiläisen imperiumin aikana se tunnettiin myös nimellä "Hindustani" eli Indusin maan Hindustanin kieli. Se toimi edelleen hovikielenä samoissa kaupungeissa.

Monet Pohjois-Intian asukkaat ottivat sen ensimmäiseksi kielekseen.

Britannian vallan päättyessä ja Pakistanin itsenäistyttyä se valittiin maan kansalliskieleksi, koska maan asukkaat puhuivat eri kieliä ja murteita.

Intiassa siitä tuli kansalliskieli, mutta sen nimi oli hindi, ja se kirjoitettiin devanagari-kirjoituksella. Siinä käytettiin myös vähemmän arabiankielisiä, persialaisia ja chagatai-sanoja, ja niiden tilalle otettiin käyttöön sanskritin sanoja.

Nykyään se on Pakistanin puhutuin kieli puhujien kokonaismäärällä mitattuna ja rekisteröity kieli 22 Intian osavaltiossa.

Erot

Urdun kirjaimet ovat peräisin persian/farsi-aakkosista, jotka on johdettu arabian aakkosista. Urdussa esiintyviä lisäkirjaimia ovat ٹ ,ڈ ,ڑ (ṫ, ḋ, ṙ). Aakkosten rikastuttamiseksi luotiin kaksi kirjainta äänteille ه (h) ja ی (y). Lisäämällä nämä kirjaimet olemassa oleviin persian kielen kirjaimiin urdun aakkosista tuli sopivammat Pakistanin asukkaille ja joillekin Pohjois-Intian asukkaille, jotka käyttävät ensisijaisesti nastaliq-kirjoitusta. Molemmat ovat myös indoiranilaisia kieliä, jotka polveutuvat proto-indo-iranilaisesta, mutta ovat peräisin erillisistä alahaaroista, iranilaisesta ja indoarjalaisesta.

Samankaltaisuudet

Urdu kirjoitetaan oikealta vasemmalle kuten farsin (persian) kirjoitusasu. Urdu kirjoitetaan myös persialaisen kalligrafian Nasta' liq-tyylillä. Nastaliq-tyyli on kursiivikirjoitus, jonka keksi Mīr ʿAlī of Tabrīz, hyvin kuuluisa kalligrafi Timuridien kaudella (1402-1502). Molemmat kuuluvat indoiranilaisten kielten alaryhmään.

Epävirallinen

Urdua on vähemmän virallistetussa rekisterissään kutsuttu rekhta (ریختہ, ), joka tarkoittaa "karkeaa sekoitusta". Urdun virallisempaa rekisteriä kutsutaan joskus zabān-e-Urdu-e-mo'alla (زبان اردو معلہ [zəbaːn eː ʊrd̪uː eː moəllaː]), "leirin kieleksi".

Paikallisessa käännöksessä sitä kutsutaan nimellä Lashkari Zabān (لشکری زبان [lʌʃkɜ:i: zɑ:bɑ:n]), joka tarkoittaa "pataljoonien kieltä" tai "pataljoonien kieltä". Tämä voidaan lyhentää muotoon Lashkari.

Urdun kielessä käytetyn sanan etymologia ratkaisee suurimmaksi osaksi sen, kuinka hieno tai hyvin tehty puheesi on. Urdun puhujat erottavat toisistaan esimerkiksi پانی pānīn ja آب ābin, jotka molemmat tarkoittavat esimerkiksi "vettä", tai آدمی ādmin ja مرد mardin, joka tarkoittaa "miestä". Ensimmäinen sana on ad-johdannainen Aadamista (آدم) arabian tarkoittaa Aadamista ja sitä voidaan käyttää sekä miehestä että naisesta ihmisen sijasta. Toinen sana مرد mard viittaa sukupuoleen tai sitä voidaan käyttää myös miehestä.

Jos sana on persialaista tai arabialaista alkuperää, sen puhetason katsotaan olevan muodollisempi. Jos urdussa käytetään persialaisia tai arabialaisia kielioppikonstruktioita, kuten izafatia, myös puhetason ajatellaan olevan muodollisempi ja oikeampi. Jos sana on periytynyt chagataista, puhetasoa pidetään puhekielisempänä ja henkilökohtaisempana.

Virallinen

Urdun pitäisi olla hyvin muodostunut kieli; siinä käytetään monia sanoja osoittamaan kunnioitusta ja kohteliaisuutta. Tämä sanastosta johtuva kohteliaisuuden korostaminen tunnetaan urdussa nimellä aadab ( kohtelias ) ja joskus myös nimellä takalluf (muodollinen). Näitä sanoja käytetään useimmiten, kun puhutellaan vanhuksia tai ihmisiä, joita ei ole vielä tavattu. Aivan kuten ranskan Vous ja Tu. Kun opiskellaan ranskaa ja muita kielimuotoja, samankaltaisia muodollisia kielirakenteita esiintyy. Koko kieliopillinen rakenne näyttää olevan lähes identtinen ranskan kielen rakenteen kanssa. Säännöt lauseiden muodostamiseksi ja jäsentämiseksi ovat identtiset.

Kaksi erittäin arvostettua runoilijaa, joita ei juhlita ainoastaan Etelä-Aasian mantereella vaan jotka ovat kuuluisia myös monissa muissa yhteisöissä ympäri maailmaa, ovat Mirza Ghalib ja Sir Dr Muhammed Iqbal. 

Mirza Ghalib

Ghalib (1797-1869) on kuuluisa klassisesta satiiristaan ja sarkasmistaan, kuten seuraavasta säkeistöstä käy ilmi;

(latinalaiset/roomalaiset aakkoset):

Umer bhar hum hum yun hee ghalati kartey rahen Ghalib

Dhool ch-herey pei thee aur hum aaina saaf karte rahe

(käännös):

Oi Ghalib (itse), koko elämäni ajan tein samoja virheitä uudestaan ja uudestaan,

Minulla oli kiire puhdistaa peiliä, kun lika oli kasvoillani. 

Sir Dr Muhammed Iqbal

Iqbal (1877-1938) oli runoilija ja aktiivinen poliitikko. Hän keskittyi runoissaan tuomaan esiin Brittein Intian kärsivän muslimiyhteisön ahdinkoa. Runoissaan hän toi hyvin rohkeasti esiin moraalisesti korruptoituneesta intialaisesta yhteiskunnasta puuttuvat hyveet ja arvot. Huolimatta alun suuresta vastustuksesta hän jätti lopulta valtavan vaikutuksen. Häntä kutsutaan myös "idän runoilijaksi" ja "islamin runoilijaksi". Hänen työnsä näkyy seuraavassa säkeistössä;

(Latinalaiset/roomalaiset aakkoset):     

Aapne bhe khafa mujh sei beganey bhe na khush

Mein zeher -e-halahal ku kabhi keh na saka qand

(käännös):

En pystynyt pitämään onnellisena sen enempää rakkaitani kuin vieraitakaan,

koska en voisi koskaan kutsua myrkkyä karkiksi.  

Monet pitävät Iqbalia inspiroivana runoilijana. Hänellä oli suuri rooli Pakistanin liikkeessä, ja monet väittävät, että hän oli se, joka ideoi ja käynnisti sen.

Virallinen urdu:

Aap tashreef rakhein = Istu alas.

Main mu'azzarat chahta/chahti hun = Pyydän anteeksi/pyydän anteeksi.

Epävirallinen urdu: Aap bethein (Istut) tai Tum betho (Istu, epävirallisempi).

Main maafi chahta/chahti hun= Pyydän anteeksi.

*************

Aap kaisay hein? = Mitä kuuluu?

Main theek hun = Olen kunnossa

Assalam O Alaikum = Rauha olkoon kanssasi (Se tarkoittaa pohjimmiltaan tervehdystä, ja se on yleinen tervehdys, jota käytetään islamilaisissa maissa tai muslimien keskuudessa yleensä).

Urdun terminologia on lainattu chagataista, sanskritista, persiasta ja arabiasta. Hindi, joka tunnetaan historiallisesti myös nimellä hindui (हिंदुई), on pääasiassa Intiassa puhuttu kieli, joka korvasi farsin, chagatain ja arabian terminologian sanskritilla. Kieliopillisesti ne ovat samoja, minkä vuoksi hindin ja urdun puhujat pystyvät keskustelemaan keskenään jokseenkin helposti.

Suurin osa urdun sanastosta on lainattu persiasta, chagataista ja arabiasta, joita puhutaan Turkissa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, monissa Lähi-idän maissa ja Afganistanissa jne. Urdun kirjoitusasu on myös täsmälleen samanlainen kuin persian-arabian ja chagatain aakkoset ja kirjoitusasut. Siksi he pystyvät helposti lukemaan ja kirjoittamaan arabiaa ja persiaa.

Värien, esineiden, tunteiden, eläinten ja muiden nimien nimet ovat kaikki erilaisia urdussa ja hindissä.