Rahonavis – höyhenpeitteinen liitukauden petodinosaurus Madagaskarilta

Rahonavis on linnun kaltaisten höyhenpeitteisten dinosaurusten suku, joka on kotoisin ylemmästä liitukaudesta noin 70–66 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Madagaskarin luoteisosasta.

Se tunnetaan louhoksesta löytyneestä osittaisesta luurangosta. Rahonavis oli pieni, noin 70 senttimetrin pituinen petoeläin, jolla oli Velociraptorille tyypillinen kohonnut sirppikynsi toisessa varpaassa.

Löytö ja nimeäminen

Rahonavis löydettiin Mahajangan altaasta (Maevarano-muodostuma) hiekkakivi- ja savikivikerrostumista, jotka kertovat kausivaihteluille alttiista jokisuisto- ja tulvatasankoympäristöstä liitukauden loppupuolella. Laji kuvattiin tieteelle vuonna 1998, ja tyyppilaji on Rahonavis ostromi, joka on nimetty paleontologi John H. Ostromin kunniaksi. Nimi ”Rahonavis” yhdistää malagassin kielen sanan ”rahona” ja latinan sanan ”avis” (lintu); alkuperäinen yhdistelmä ”Rahona” korvattiin pian ”Rahonavis”-nimellä, koska nimi oli jo käytössä toisessa eläinryhmässä.

Rakenne ja koko

• Koko: pituus noin 70 cm; paino arviolta alle 1 kg.
• Raajat: pitkät, kevytrakenteiset eturaajat ja suhteellisen vahva olka- ja kyynärluun alue, joka viittaa höyhenpeitteisiin ”siipiin” ja mahdollisesti rajalliseen aktiiviseen lentokykyyn tai ponnahdusliitoon.
• Jalat: toisessa varpaassa kohonnut sirppikynsi, jota käytettiin saaliin hallintaan ja mahdollisesti kiipeilyyn tai ponnistuksiin.
• Häntä: pitkä ja jäykistynyt, tarjoten tasapainoa nopeissa käännöksissä ja saalistuksessa.
• Hampaat ja kallo: terävät, takanojaavat hampaat ja kevytrakenteinen kallo, tyypillisiä pienille petoteropodeille.

Luokittelu ja sukulaisuussuhteet

Rahonavis edustaa varhaisia paraviaalidinosauruksia, joilla on sekä lintumaisia että dromaeosaurimaisia piirteitä. Tutkijoiden näkemykset sen tarkasta asemasta vaihtelevat: osa sijoittaa sen Dromaeosauridae-heimon unenlagiineihin (läheistä sukua Etelä-Amerikan muodoille kuten Unenlagia, Buitreraptor ja Austroraptor), kun taas toiset pitävät sitä hyvin varhaisena lintuna (Avialae). Keskustelua on käyty myös siitä, kuuluvatko kaikki löydetyt luut samaan yksilöön; myöhemmät analyysit ovat kuitenkin tukeneet näkemystä, että kokonaisuus edustaa yhtä eläintä, jossa yhdistyvät lentoanatomiaan ja ”raptorimaisiin” jalkoihin liittyvät piirteet.

Elämäntapa ja ekologia

Rahonavis eli kuivahkolla, vuodenaikaisesti tulvivalla tasangolla jokikanavineen ja hiekkasärkineen. Se saalisti todennäköisesti pieniä selkärankaisia, liskoja, nisäkkäitä ja suurikokoisia hyönteisiä. Ketterät liikkeet, pitkä häntä ja sirppikynsi auttoivat saalistuksessa ja nopeissa suunnanmuutoksissa. Eturaajojen ja höyhenten perusteella se saattoi kyetä lyhyisiin, voimapohjaisiin ponnistuksiin — esimerkiksi puiden, pensaiden tai kivikoiden välillä — mutta se ei todennäköisesti ollut pitkäkestoiseen lentoon erikoistunut. Samoissa kerrostumissa eli muun muassa suuria abelisaurilaisia teropodeja, titanosaureja, krokotiilimaisia, kilpikonnia ja varhaisia lintuja, mikä kuvastaa Maevarano-muodostuman rikasta ja monimuotoista ekosysteemiä.

Tieteellinen merkitys

Rahonavis on tärkeä fossiili, koska se dokumentoi piirteiden mosaiikkia lintujen varhaisessa evoluutiossa Gondwanalla. Yhdistelmä lentoanatomiaan viittaavia eturaajoja ja dromaeosaurimaista jalkaa tarjoaa avaimia siihen, miten liitukauden pienet teropodit kokeilivat erilaisia liikkumis- ja saalistusstrategioita. Jatkuva tutkimus auttaa täsmentämään sen lentokykyä, sukulaisuussuhteita ja roolia myöhäisliitukauden ekosysteemeissä Madagaskarilla.

Paleobiologia

Rahonavis oli viidenneksen isompi kuin lähisukulainen Archaeopteryx, noin nykyaikaisen korpin kokoinen.

Vaikka monet taiteilijoiden rekonstruktiot Rahonaviksesta esittävät sen lentävänä, ei ole selvää, että se olisi voinut lentää. On jopa epäilty, kuuluuko kyynärvarren materiaali, joka sisältää sulkanupit, muuhun luurankoon. Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että Rahonavis edustaa kimeeraa, jossa linnun eturaajoja on sekoitettu dromaeosauridin luurankoon.

Lähistöllä löydetty alkukantainen lintu Vorona berivotrensis osoittaa, että sekaannuksen mahdollisuutta ei voida täysin sulkea pois. Monet muut tutkijat, mukaan lukien Rahonavisin alkuperäiset kuvaajat, ovat kuitenkin sitä mieltä, että sen jäännökset kuuluvat yhdelle eläimelle. Siiven luut ovat lähellä muuta luustoa. Kaikki Rahonavikselle liitetyt luut haudattiin "pienemmälle alueelle kuin kirjeen kokoinen sivu", kuten toinen kuvaaja Luis M. Chiappe toteaa vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan Glorified Dinosaurs. Chiappe väitti, että Rahonavis pystyi todennäköisesti lentämään, ja totesi, että sen kyynärluu oli suuri ja vankka verrattuna Archaeopteryxiin, ja että tämä seikka yhdistettynä näkyvästi erottuviin sulkanuppiin viittaa siihen, että Rahonavisilla oli suuremmat ja voimakkaammat siivet kuin kyseisellä aikaisemmalla linnulla. Lisäksi Rahonaviksen olkaluissa on merkkejä nivelsiteiden kiinnittymisestä, jotka mahdollistavat räpyttelylentoon tarvittavan itsenäisen liikkuvuuden. Chiappe päätteli, että Rahonavis kykeni lentämään, vaikka se olisi ollut "kömpelömpi ilmassa kuin nykyaikaiset linnut".

 

Elämän palauttaminen  

Hae kirjaimella