Rahonavis
Rahonavis on linnun kaltaisten höyhenpeitteisten dinosaurusten suku, joka on kotoisin ylemmästä liitukaudesta 70-65 miljoonaa vuotta sitten (mya) nykyisen Madagaskarin luoteisosasta.
Se tunnetaan louhoksesta löytyneestä osittaisesta luurangosta. Rahonavis oli pieni, noin 70 senttimetrin pituinen petoeläin, jolla oli Velociraptorille tyypillinen kohonnut sirppikynsi toisessa varpaassa.
Luokitus
Rahonavisilla on kyynärluunsa (kyynärvarren luun) sisällä sulkakynän nuput, minkä vuoksi se aluksi luettiin lintujen joukkoon. Muu luuranko on kuitenkin melko tyypillinen dromaeosauridien luuranko.
Makovicky ja kollegat katsovat Rahonavisin olevan läheistä sukua eteläamerikkalaisille dromaeosaurideille Unenlagia ja Buitreraptor, ja näin ollen se kuuluu Unenlagiinae-alkuperheeseen. Myös Norell ja kollegat (2006) katsoivat Rahonavisin kuuluvan Unenlagiinae-heimoon, itse Unenlagian sisartaksoniksi. Turnerin ja kollegoiden vuonna 2007 tekemässä tutkimuksessa se todettiin jälleen olevan läheistä sukua Unenlagialle. Vuoden 2009 jälkeen julkaistut tutkimukset, joissa monet perinteiset "dromaeosauridiat", mukaan lukien unenlagiinat, on kuitenkin todettu lähempänä Avialae-heimoa kuin dromaeosauriinoja. Kladistisen analyysin perusteella Rahonavis on Jeholorniksen ja Jixiangorniksen todennäköinen sukulainen.
Paleobiologia
Rahonavis oli viidenneksen isompi kuin lähisukulainen Archaeopteryx, noin nykyaikaisen korpin kokoinen.
Vaikka monet taiteilijoiden rekonstruktiot Rahonaviksesta esittävät sen lentävänä, ei ole selvää, että se olisi voinut lentää. On jopa epäilty, kuuluuko kyynärvarren materiaali, joka sisältää sulkanupit, muuhun luurankoon. Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että Rahonavis edustaa kimeeraa, jossa linnun eturaajoja on sekoitettu dromaeosauridin luurankoon.
Lähistöllä löydetty alkukantainen lintu Vorona berivotrensis osoittaa, että sekaannuksen mahdollisuutta ei voida täysin sulkea pois. Monet muut tutkijat, mukaan lukien Rahonavisin alkuperäiset kuvaajat, ovat kuitenkin sitä mieltä, että sen jäännökset kuuluvat yhdelle eläimelle. Siiven luut ovat lähellä muuta luustoa. Kaikki Rahonavikselle liitetyt luut haudattiin "pienemmälle alueelle kuin kirjeen kokoinen sivu", kuten toinen kuvaaja Luis M. Chiappe toteaa vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan Glorified Dinosaurs. Chiappe väitti, että Rahonavis pystyi todennäköisesti lentämään, ja totesi, että sen kyynärluu oli suuri ja vankka verrattuna Archaeopteryxiin, ja että tämä seikka yhdistettynä näkyvästi erottuviin sulkanuppiin viittaa siihen, että Rahonavisilla oli suuremmat ja voimakkaammat siivet kuin kyseisellä aikaisemmalla linnulla. Lisäksi Rahonaviksen olkaluissa on merkkejä nivelsiteiden kiinnittymisestä, jotka mahdollistavat räpyttelylentoon tarvittavan itsenäisen liikkuvuuden. Chiappe päätteli, että Rahonavis kykeni lentämään, vaikka se olisi ollut "kömpelömpi ilmassa kuin nykyaikaiset linnut".
Elämän palauttaminen
