Uudelleenlainaus: määritelmä, prosessi ja esimerkit kielitieteessä

Uudelleenlainaus: selkeä opas määritelmään, prosessiin ja kielitieteellisiin esimerkkeihin — ymmärrä, miten lainasanat muuntuvat ja leviävät kielissä.

Uudelleen lainaaminen tarkoittaa tilanteita, joissa tietyn kielen sanoja tai rakenteita lainataan toiseen kieleen ja tämän uuden kielen kautta muodostetaan uusia muotoja, jotka myöhemmin palaavat takaisin alkuperäiseen kieleen tai leviävät kolmansiin kieliin. Toisin sanoen alkuperäiskieleltä lainaaminen tuottaa lainasanoihin tai juurimuotoihin perustuvia uusia sanoja toisessa kielessä, ja nämä uudet sanat otetaan lopulta käyttöön myös kielessä, josta alkuperäiset lainasanat olivat peräisin.

Mitkä ilmiöt kuuluvat uudelleenlainaukseen?

• Suora reborrow (suora uudelleenlainaus): alkuperäiskielen sana lainataan kieleen B, B muokkaa tai johtaa siitä uuden sanan, ja tämä uusi sana lainataan takaisin kieleen A muodossa, joka eroaa alkuperäisestä.
• Indirekti reborrow (välillinen): sana kulkee kielten välillä useamman välikielen kautta tai kalcoidaan (lainataan merkityksen tasolla), jolloin takaisin palaava muoto on uudelleenrakenteinen.
• Kalcointi ja muotojen takaisinlainaus: joskus kieli B kääntää tai kalcoi käsitteen (esim. "skyscraper" → "pilvenpiirtäjä") ja tämän kalqueerauksen vaikutus voi levitä takaisin alkuperäiselle kielelle muodossa, joka poikkeaa alkuperäisestä lainasta.

Miksi uudelleenlainautuminen tapahtuu?

• Kielten kosketus ja kulttuurinen vuorovaikutus: kanssakäyminen, kaupankäynti, teknologia tai populaarikulttuuri voivat tuottaa uusia käsitteitä ja muotoja.
• Leviämisen kautta syntyvät innovaatiot: vastaanottajakieli voi luoda uusia johdoksia tai yhdistelmiä, joita sitten pidetään käyttökelpoisempina tai tyylikkäämpinä ja lainataan alkuperäiskieleen uudelleen.
• Prestige ja normit: muodikkaat tai prestiisikieliset muodot voivat levitä laajasti ja palaavat lopulta takaisin alkuperäiseen kieleen muunneltuina.

Miten prosessi etenee kielitieteellisesti?

• Foneettinen ja morfologinen adaptointi: lainattua muotoa yleensä muokataan vastaamaan vastaanottajakielen äänne- ja taivutusjärjestelmää.
• Semanttinen muutos: sana voi saada uutta merkitystä vastaanottajakielessä, ja tämä uusi merkitys voi levitä takaisin alkuperäiseenkin kieleen.
• Johdosten ja yhdyssanojen muodostaminen: vastaanottajakieli voi muodostaa lainasanasta omia johdoksia ja yhdistelmiä, jotka voivat muuttua tarpeeksi erillisiksi ja levitä takaisin alkuperäiseen kieleen uutena yksikkönä.

Esimerkkityyppejä (periaatteellinen selitys)

Uudelleenlainauksia on monenlaisia, ja usein niiden tarkempi luonne vaatii etymologista tutkimusta. Tyypillinen kuvio:

• Kieli A → laina sana X → Kieli B muokkaa X → Kieli B muodostaa uuden sanan Y → Y lainataan takaisin kieleen A muodossa Y'.
• Esimerkkitapauksena voi ajatella tilannetta, jossa kansainvälinen tekninen termi leviää englantiin, englannin kautta syntyy uusi yhdyssana tai tekninen erikoistermi, ja tämä erikoistermi lainataan takaisin alkuperäiskieleen erillisenä uutena sanana.

Vaikutukset ja seuraukset

• Sanaston rikkaus: uudelleenlainaukset voivat lisätä vaihtoehtoisia muotoja ja semantic doubletteja (kaksi samantyyppistä sanaa eri historiasta).
• Muodon ja merkityksen muutos: takaisin lainattu muoto voi erota alkuperäisestä sekä ääntämisen että merkityksen suhteen.
• Kulttuurinen merkitys: ne heijastavat kieltenvälisiä vuorovaikutuksia, vallan ja statuksen suhteita sekä innovaatioiden leviämistä.

Kuinka etsiä ja todentaa uudelleenlainauksia

• Käytännössä etymologinen tutkimus, historialliset tekstikorpukset ja sanakirjat ovat keskeisiä välineitä.
• Vertailu eri kielten historiallisista muodoista auttaa selvittämään, missä vaiheessa muoto on muuttunut ja mihin suuntaan lainaus on kulkenut.
• Korppiaineistot ja sanaston levitystä kuvaavat tutkimukset voivat osoittaa, onko tietty muoto leviämässä takaisin alkuperäiseen kieleen.

Esimerkkeissä on syytä olla tarkkana: monet arkipäiväiset lainasanat ovat kulkeneet monen kielen kautta ja saattavat näyttää uudelleenlainauksilta, vaikka niiden muutokset johtuvatkin itsenäisistä johdoksista tai kalqueista. Tarkkojen, dokumentoitujen tapausten löytämiseen tarvitaan laajempaa etymologista analyysiä.

Esimerkkejä tästä löytyy monista kielistä.

Hae kirjaimella