Punahattuiset: Tiibetin buddhalaisuuden Nyingma, Sakya ja Kagyu-koulukunnat
Tutustu Punahattuihin: Nyingma, Sakya ja Kagyu - Tiibetin buddhalaisuuden vanhat koulukunnat, niiden historia, opit ja perinteet yhdellä sivulla.
Tiibetin buddhalaisuudessa "Punahattuiset" lahkot tai koulukunnat käsittävät kolme vanhinta neljästä pääkoulukunnasta:
- Nyingma
- Sakya
- Kagyu
Uudempi gelug-koulukunta tunnetaan nimellä "Keltahattu-sektio".
Mitä "punahattuiset" tarkoittavat? Termi viittaa historiallisesti punaiseen seremoniahattuun, jota monissa Tiibetin vanhemmissa koulukunnissa käytetään tietyissä rituaaleissa ja näkyvänä erotuksena gelug-perinteen keltaisesta hatusta. Nimitys ei ole oppisisällön tiivistelmä, vaan pikemminkin kulttuurinen ja visuaalinen luokittelu, joka erottaa nuo kolme vanhempaa koulua gelugista. Nykyään hatun väri on symbolinen ja käyttö vaihtelee perinteen, luokan ja seremonian mukaan.
Nyingma on vanhin koulu (nimi tarkoittaa "muinaista") ja juontaa juurensa 700–800-luvuille, kun buddhalaista opetusta käännettiin Sanskriitista ja intialaisista opettajista siirtyi perintöä Tibetiin. Nyingma tunnetaan erityisesti Dzogchen-opetuksista (”suurin täydellisyys”), terma-perinteestä (piilotettujen opetusten paljastaminen) ja Padmasambhavaan (Guru Rinpoche) liitetyistä legendoista. Nyingma-perinteissä esiintyy sekä luostarielämään että erakoihin perustuvaa harjoitusta, ja perinnettä ylläpidetään sekä yksilöllisten opettaja-oppilas -linjojen että suvullisten lamatraditioiden kautta.
Sakya syntyi 1100–1200-lukujen tienoilla, ja sen keskus on Sakya-luostari ja Khön-suku, joka on ollut opillisesti ja poliittisesti merkittävä. Sakya tunnetaan Lamdré-opetuksesta ("tie ja sen hedelmä"), joka yhdistää sutra- ja tantra-näkökulmia käytännön poluksi. Historiallisesti Sakya-lamat solmivat myös tärkeän poliittisen liiton mongolien kanssa 1200-luvulla, mikä vaikutti Tiibetin valtajärjestelyihin tuolloin.
Kagyu korostaa suullista välitystä ja kokemuksellista meditaatiota; sen perintö yhdistetään intialaisiin mestareihin kuten Tilopa ja Naropa sekä tibetiläisiin opettajiin Marpa, Milarepa ja Gampopa. Kagyu-opetusten keskeisiä käytäntöjä ovat Mahamudra- ja tantrameditaatiot sekä vahva guru-devotion painotus. Kagyu-haaroja on useita (esim. Karma Kagyu), ja perinteessä arvostetaan suoraa, harjoituskeskeistä siirtymää opettajalta oppilaalle.
Vertailua ja yhteisiä piirteitä: Kaikki kolme punahattua koulukuntaa jakavat tantrisen perinteen, vahvan guru-opetuksen merkityksen ja monimuotoisen yhdistelmän luostari- ja harjoitusperinteitä. Erot löytyvät erityisesti painotuksista: Nyingma korostaa Dzogcheniä ja termoja, Sakya systematisoi oppejaan Lamdrén kautta ja Kagyu painottaa meditaation välittömiä, kokemuksellisia menetelmiä kuten Mahamudraa.
Nykytilanne: 1900-luvun puolivälin jälkeen ja varsinkin Tiibetin pakolaisuuden myötä nämä koulut ovat levinneet laajasti Intiaan, Nepaliin, Bhutaniin, Mongoliaan ja länsimaihin. Kukin perinne ylläpitää luostareita, retriittejä ja opetusta, ja monia oppeja on sovitettu myös kansainväliselle yleisölle. Nimi "punahattuiset" voi olla kuvaileva, mutta oppisisällöt ja harjoitustavat ovat moninaisia ja jatkuvasti elävä osa nykybuddhalaisuutta.
Etsiä