Mikä on reinkarnaatio? Uudestisyntyminen, uskonnot ja selitys

Reinkarnaatio selitetty: mitä uudestisyntyminen ja jälleensyntyminen tarkoittavat, eri uskontojen näkemykset ja miksi ihmiset uskovat sielun paluuseen.

Reinkarnaatio on nimitys sille ajatukselle, että ihmiset syntyvät uudelleen toisessa ruumiissa kuoltuaan, ja tämä sykli jatkuu useiden elämien ajan. Uudestisyntyminen tai "siirtolaisuus" on niiden uskovien suosima termi, jotka eivät usko ikuisiin sieluihin. Monet hindut, jainistit, kelttiläiset pakanat, buddhalaiset ja eräitä afrikkalaisia uskontoja noudattavat ihmiset uskovat jälleensyntymiseen tai uudestisyntymiseen/siirtolaisuuteen. Carnate tarkoittaa "lihasta", ja reinkarnaatio tarkoittaa "astua uudelleen lihaan".

Mitä reinkarnaatio tarkoittaa käytännössä?

Yksinkertaisimmillaan reinkarnaatio tarkoittaa sitä, että kuoleman jälkeen jonkinlaista pysyvää tai siirtyvää olemusta syntyy uudelleen toisessa kehossa. Tulkinnat vaihtelevat paljon: osa uskoo, että syntyy aina ihmisenä, osa uskoo syntyvän eläimen, kasvin tai jopa yliluonnollisen olennon muodossa. Useissa perinteissä kyse on syklisestä prosessista, joka päättyy vain kun olento saavuttaa vapautumisen eli lopullisen irtautumisen jälleensyntymien kierrosta.

Tärkeitä käsitteitä eri perinteissä

• Karma: Useissa idän uskonnoissa jälleensyntymistä ohjaa karma, tekojen ja seurauksien laki. Hyvät teot johtavat parempaan tulevaan elämään, huonot tekoihin, jotka voivat johtaa kärsimykseen.
• Samsara: Elämien kiertokulku, josta vapautumista (esim. hinduismissa moksha, buddhalaisuudessa nirvana) tavoitellaan.
• Anatta (ei-minä): Buddhalaisuudessa painotetaan, ettei olemassa ole pysyvää, muuttumatonta sielua; jälleensyntyminen tapahtuu ilman pysyvää persoonaa, eräänlaisena jatkuvuutena, joka on riippuvainen karmallisista prosesseista.
• Sielun pysyvyys: Esimerkiksi jainalaisuudessa ja monissa hindulaisissa koulukunnissa sielu (jiva) nähdään pysyvänä ja siirtyvän elosta toiseen.

Erot muihin käsityksiin kuoleman jälkeisestä

Reinkarnaatio eroaa monoteistisista käsityksistä, joissa korostetaan ylösnousemusta tai ikuista taivasta/helvettiä yhden elämän jälkeen. Reinkarnaatiossa oikeudenmukaisuus ja moraalinen oppiminen toteutuvat usein useiden elämien aikana, kun taas esimerkiksi kristinuskossa pelastus tai tuomio tapahtuvat yleensä yhden elämän jälkeen.

Missä uskonnollisissa ja kulttuurisissa yhteyksissä reinkarnaatiota esiintyy?

• Etelä-Aasian perinteet: hindulaisuus, jainalaisuus, buddhalaisuus (eri tavoilla tulkittuna).
• Perinteiset alkuperäiskansojen uskomukset: jotkin afrikkalaiset, kelttiläiset ja muut pakanalliset perinteet sisältävät jälleensyntymän ajatuksia.
• Uusajatukset ja populaarikulttuuri: New Age -liikkeet ja länsimainen henkisyys ovat omaksuneet ja muokanneet käsitteitä, kuten "soul groups", "soul contracts" ja elämien välinen oppiminen.

Väitteet ja tutkimus

On olemassa kolmea päätyyppistä väitettä, joita kannattajat esittävät:

• Henkilökohtaiset kokemukset, kuten muistot entisistä elämistä tai voimakkaat intuitiot.
• Läheiset kuolemakokemukset ja muut poikkeukselliset tietoisuustilat, joita jotkut tulkitsevat todisteiksi jatkumosta.
• Tutkimukset lasten kertomuksista, jotka näyttävät yksityiskohtaisesti muistavan aiempia elämiä; tunnettuja tutkijoita on mm. Ian Stevenson, jonka työ herättää sekä kiinnostusta että kiistaa.

Useimmat luonnontieteelliset arvioinnit pitävät reinkarnaatioväitteitä ongelmallisina, koska väitteitä on vaikea toistaa tai testata kontrolloiduissa olosuhteissa. Psykologiset selitykset (muistiharhat, sosiaalinen ehdollistuminen, väärät muistot) ja kulttuurinen vaikutus ovat yleisiä skeptisiä selityksiä.

Kriittisiä huomioita

• Empiirisen todistusaineiston puute: reinkarnaatiohenkilökohtaiset kokemukset eivät muodosta yleispätevää tieteellistä näyttöä.
• Selitykset vaihtoehdoille: lapsen muisti entisestä elämästä voi selittyä perheen kertomuksilla, median vaikutuksella tai valehtelulla.
• Eettiset ongelmat: reinkarnaatio-opit voivat oikeuttaa sosiaalista epätasa-arvoa (esim. kastijärjestelmässä ajatellaan joskus, että nykyinen asema heijastaa aiempia tekoja).

Rituaalit, käytännöt ja merkitys ihmisille

Monissa kulttuureissa jälleensyntymä-opilla on käytännön vaikutuksia rituaaleihin, hautausmenetelmiin ja moraaliin. Esimerkiksi hindulaisuudessa ja jainalaisuudessa hyvän elämän ja puhdistuksen harjoitukset pyritään tekemään osaksi karmallisen tilan parantamista. Buddhalaisuudessa meditaatio ja etiikka ovat keinoja päästä irti kärsimyksen kierrosta.

Nykykulttuuri ja henkinen käyttö

Reinkarnaatiokäsitys on levinnyt laajasti populaarikulttuuriin: elokuvat, kirjallisuus ja terapiamuodot käsittelevät usein "entisiä elämiä". Jotkut käyttävät regressioterapiaa etsiäkseen tai käsitelläkseen väitettyjä menneitä elämiä, mutta menetelmä on kiistanalainen ja siihen liittyy riskejä, kuten vale- tai implanttimuistot.

Yhteenveto

Reinkarnaatio on monimuotoinen käsite, joka yhdistää uskonnollisia, filosofisia ja henkilökohtaisia tulkintoja elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. Sen merkitys vaihtelee siitä, onko kysymyksessä kirjaimellinen siirtymä sielun tai tietoisuuden muodossa vai symbolinen tapa puhua elämän jatkuvuudesta ja moraalisesta syy-seuraussuhteesta. Tieteellisesti reinkarnaatiota tukevat väitteet ovat kiistanalaisia ja vaativat tarkempaa, kriittistä tutkimusta.

Jälleensyntyminen hindulaisuudessa

Hindut uskovat jälleensyntymiseen, prosessiin, jossa sielu ottaa toistuvasti fyysisen ruumiin syntymällä maan päälle. Hindulaisuuden muinaiset kirjoitukset, jotka alkoivat noin 700 eaa., opettavat, että sielu eli kuolematon "minä" syntyy yhä uudelleen. Sielu jää henkiin ja jatkaa pitkää matkaansa, kunnes se on yhtä Jumalan kanssa. Hindut uskovat, että sielu ei koskaan kuole, vaan se asuu kehossa toisensa jälkeen karman ohjaaman evoluutiomatkansa aikana. Karma (kirjaimellisesti: teko) on ihmisen tekojen summa ja voima, joka määrää ihmisen seuraavan jälleensyntymisen.

Sielu kehittyy kypsymättömyydestä hengelliseen valaistumiseen. Siksi jokainen jälleensyntyvä sielu valitsee kodin ja perheen, joka voi parhaiten täyttää sen seuraavan oppimis- ja kypsymisvaiheen. Jokainen elämä maan päällä on samanlainen kuin koululuokka. Sielun kypsyminen maan päällä tarkoittaa sen maallisten halujen täyttämistä, jotka voi kokea vain ruumiin kautta.

Kuollessaan sielu jättää fyysisen ruumiin. Mutta sielu ei kuole. Se elää edelleen hienovaraisessa kehossa, jota kutsutaan astraalirungoksi. Astraaliruumis on olemassa ei-fyysisessä ulottuvuudessa, jota kutsutaan astraalitasoksi. Siellä sielu jatkaa kokemusten saamista, kunnes se syntyy uudelleen toiseen fyysiseen kehoon vauvana.

Kun sielu on monta elämää seurannut dharmaa (oikeaa elämäntapaa), se on täysin kypsynyt rakkauteen, viisauteen ja Jumalan tuntemukseen. Fyysistä syntymää ei enää tarvita, sillä kaikki oppitunnit on opittu ja kaikki karmat täytetty. Kun kaikki halu on kadonnut, ihminen ei enää synny uudelleen.

 
Piirros jälleensyntymisestä hindutaiteessa  

Hae kirjaimella