Reformoidut kirkot
Reformoidut kirkot ovat ryhmä kristillisiä protestanttisia kirkkokuntia, joita historiallisesti yhdistää oppi, joka on identtinen tai samankaltainen kuin kalvinismi. Se kehittyi Huldrych Zwinglin ja Johannes Calvinin johtamassa Sveitsin uskonpuhdistuksessa, mutta ilmestyi pian sen jälkeen koko Länsi-Euroopan kansoihin. Jokaisella kansakunnalla, jossa reformoitu liike alun perin syntyi, oli oma kirkkohallituksensa. Useat näistä paikalliskirkoista ovat laajentuneet maailmanlaajuisiksi kirkkokunniksi, ja useimmat ovat kokeneet skismaa useisiin eri kirkkokuntiin.
Historia
Ensimmäiset reformoidut kirkot perustettiin Eurooppaan 1500-luvulla protestanttisen uskonpuhdistuksen seurauksena.
Oppimuotona
Uudistettu oppi on ilmaistu eri teksteissä]. Joitakin niistä käyttävät monet kirkkokunnat. Eri uskontokunnat käyttävät erilaisia tunnustuksia, yleensä historiallisista syistä. Joitakin edelleen yleisesti käytössä olevia tunnustuksia ovat (kirjoitusvuoden kanssa):
- Ranskan tunnustus (1559),
- Skotlannin tunnustus (1560),
- Ykseyden kolme muotoa
- Heidelbergin katekismus (1563),
- Belgialainen tunnustus (1566),
- Dordrechtin kanonit (1619),
- Toinen helvetiläinen tunnustus (1566)
- Westminsterin standardit
- Westminsterin uskontunnustus (1646)
- Westminsterin lyhyempi katekismus (1649)
- Westminsterin laajempi katekismus (1649)
- Baptisti
- Lontoon baptistien uskontunnustus (1689)
Hallintomuoto
Reformoiduilla kirkoilla on kaksi pääasiallista kirkollisen järjestelmän muotoa:
- Presbyteerinen yhteiskuntajärjestys tai synodaalinen hallinto - virkaan vihittyjen viranhaltijoiden kokousten johtama hallinto.
- Kongregationalistinen yhteiskuntajärjestys, esim. kongregationalistiset kirkot.
