Italian alueet — 20 hallintoaluetta, erityisalueet ja kielet

Italian alueet: 20 hallintoaluetta, erityisalueet ja paikalliset kielet — autonomia, Sardinia, Sisilia ja Alto Adige/Südtirolin erityispiirteet yhdellä sivulla.

Italia on maa Etelä-Euroopassa. Se on jaettu 20 alueeseen eli regioneihin. Alue on osa valtiota, jolla on oma hallitus ja alueellinen presidentti (regionin johtaja). Alueilla on omat valtuustonsa ja hallituksensa, jotka hoitavat paljon paikallisia asioita.

Mitä alueet voivat päättää?

Italiassa alueet saavat päättää useista arjen ja julkisten palvelujen kysymyksistä. Ne esimerkiksi rahoittavat ja järjestävät terveydenhuoltoa, kouluja ja julkista liikennettä sekä tukevat paikallista elinkeinoelämää. Alueiden tehtäviin kuuluvat usein myös alueellinen kaavoitus, tietyt sosiaalipalvelut ja alueellinen talouspolitiikka.

Alueet voivat antaa rahaa paikallisille yrityksille ja päättää omista budjeteistaan. Käytännössä monet palvelut järjestetään yhteistyössä valtion ja kuntien kanssa, ja valtio säilyttää päätösvaltaa esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä monissa verotusta koskevissa kysymyksissä.

Erityisalueet (statuto speciale)

Joillakin alueilla on laajempi itsehallinto. Näitä kutsutaan ”erityisiksi” alueiksi, ja niillä on erityislainsäädäntöä. Esimerkiksi Regione a statuto speciale -statuksen saaneet alueet voivat päättää useammista asioista kuin tavalliset alueet. Tällainen erityisasema on annettu historiallisista, maantieteellisistä ja kulttuurisista syistä, kuten syrjäisyyden, saarella sijaitsemisen tai vähemmistökielten suojelun takia.

Esimerkiksi Alto Adige/Südtirolissa monet ihmiset puhuvat pääasiassa saksaa ja alueella on vahva kaksikielinen järjestelmä. Myös Sardinia ja Sisilia ovat saaria ja ne kuuluvat erityislainsäädännöllä varustettuihin alueisiin: saarilla on omia erityisiä lakeja ja suurempi taloudellinen itsehallinto muun muassa maantieteellisestä eristyksestä ja alueellisista tarpeista johtuen.

Erityisalueita ovat muun muassa Sardinia, Sisilia, Trentino‑Alto Adige/Südtirol, Friuli Venezia Giulia ja Valle d'Aosta. Näillä alueilla on laajempi oikeus päättää esimerkiksi verotuksen osista, julkisesta työvoimapolitiikasta ja paikallisista investoinneista.

Kielet ja kulttuuri

Italiassa on monimuotoinen kieli- ja kulttuuriperintö. Joillakin alueilla puhutaan muita kieliä tai murteita, ja näiden suojelu on usein yksi syy erityisaseman myöntämiselle. Esimerkkejä:

• Alto Adige/Südtirol: saksan kieli on laajasti käytössä ja sillä on virallinen asema monilla alueilla (saksaa).
• Valle d'Aosta: ranskankielisyys on merkittävä osa alueen identiteettiä.
• Friuli Venezia Giulia: sloveniankieliset vähemmistöt ja paikallisia kieliä kuten friuli puhutaan alueella.
• Sardinia: saaren omat kielimuodot (esim. sardi) ovat vahvoja kulttuuri-identiteetin osia.
• Ladin- ja muut alppien paikalliskielet esiintyvät Trentinon ja Etelä-Tirolin alueilla.

Miksi saarilla on erityisasema?

Saarilla, kuten Sardiniassa ja Sisiliassa, on usein erilaisia haasteita verrattuna manneralueisiin: matkailu ja liikenne, infrastruktuurin ylläpito, maatalouden rakenteet ja nuorten muuttoliike. Erityislainsäädännöllä pyritään antamaan alueille mahdollisuus suunnitella ratkaisuja, jotka soveltuvat paremmin paikallisiin oloihin.

Luettelo Italian 20 alueesta

• Abruzzo (pääkaupunki L'Aquila)
• Basilicata (Potenza)
• Calabria (Catanzaro)
• Campania (Napoli)
• Emilia‑Romagna (Bologna)
• Friuli Venezia Giulia (Trieste) — erityisalue
• Lazio (Roma)
• Liguria (Genova)
• Lombardia (Milano)
• Marche (Ancona)
• Molise (Campobasso)
• Piemonte (Torino)
• Puglia (Bari)
• Sardegna / Sardinia (Cagliari) — erityisalue, saari
• Sicilia / Sicilia (Palermo) — erityisalue, saari
• Toscana (Firenze)
• Trentino‑Alto Adige / Trentino‑Südtirol (Trento ja Bolzano/Bozen) — erityisalue
• Umbria (Perugia)
• Valle d'Aosta / Vallée d'Aoste (Aosta) — erityisalue
• Veneto (Venezia)

Alueiden rooli on siis keskeinen Italian julkisessa hallinnossa. Ne yhdistävät kansallisen ja paikallisen tason päätöksenteon tarjoamalla palveluja ja mukauttamalla politiikkaa alueellisiin tarpeisiin.

Sana ”erityinen” käytetty aiemmin viittaa nimenomaan niihin alueisiin, joille on annettu laajempi autonomia ja erikoisasema, eikä se tarkoita, että muut alueet olisivat jotenkin epätavallisia.

Sisällössä on mainittu alueiden kompetensseista yleisellä tasolla — jos haluat, voin lisätä tarkemmat tiedot kutakin aluetta koskevista erityisoikeuksista, alueiden taloudellisesta tilanteesta tai väestömääristä.

Hae kirjaimella