P-47 Thunderbolt (myös The Jug) oli Republic Aviationin valmistama hävittäjälentokone. Se lensi ensimmäisen kerran vuonna 1941 ja otettiin käyttöön vuonna 1942. Siinä oli erittäin suuri Pratt and Whitney R-2800-59 -moottori, jossa oli yli 2000 hevosvoimaa. Tämän ansiosta P-47 pystyi kulkemaan yli 430 mailia tunnissa. Itse asiassa se oli tuolloin kaikkien aikojen suurin moottori. Siinä oli 8 konekivääriä, kaksi enemmän kuin useimmissa hävittäjissä. Muoto ja nopeus tekivät siitä samanlaisen kuin Fw 190:stä.

Suunnittelu ja ominaisuudet

P-47 oli suuri ja painava verrattuna muihin toisen maailmansodan hävittäjiin. Sen voimakas, ilmaradiaalimoottori ja tehokas turboahdin antoivat erinomaisen suorituskyvyn suurilla korkeuksilla, mikä teki koneesta hyvän pommittajien saattajan ja ilmataistelijan toimintakorkeuksissa. Runkorakenne oli tukeva ja polttoainesäiliöt sekä moottori oli suojattu hyvin; tämä teki koneesta erittäin kestävän osumia vastaan. Myöhemmissä malleissa käytettiin kuperaa 'bubble' -kuomua, joka paransi näkyvyyttä taistelussa.

Aseistus ja kuormaus

P-47:n vakioaseistus koostui kahdeksasta .50-cal M2 -konekivääristä siivissä. Lisäksi kone pystyi kantamaan erilaisia pommeja ja raketteja sekä lisäpolttoainesäiliöitä, minkä ansiosta sitä voitiin käyttää tehokkaasti maahyökkäyksissä.

  • Pääkonekiväärit: 8 × .50 cal (12,7 mm) siivissä
  • Pommit: tyypillisesti jopa 2 × 500 lb tai suurempi kuorma riippuen versioista
  • Ohjukset: 5 tuuman (127 mm) ilmapuolustus- ja maaraketit käytössä pommitus- ja lähitukioperaatioissa

Toimintakäyttö ja roolit sodassa

P-47 palveli sekä Euroopan että Tyynenmeren alueella. Aluksi sitä käytettiin saattajatehtävissä ja ilmataisteluissa, mutta jo sodan edetessä sen rooli laajeni tehokkaaksi maahyökkäys- ja lähituen koneeksi. Sen kestävyys, suuri polttoainekapasiteetti (erityisesti lisäsäiliöiden kanssa) ja kyky kantaa raskaita pommi- ja rakettikuormia tekivät siitä suositun maataistelun tukikoneen.

Vuonna 1944 P-51 Mustang oli kevyempi, nopeampi ja pystyi kääntymään paremmin. Tämän vuoksi se alkoi korvata P-47:n hävittäjänä. P-47:ää käytettiin sitten toisen maailmansodan loppupuolella pommituksiin ja maahyökkäyksiin erityisesti Länsi-Euroopassa. Sen käyttö maataistelussa oli merkittävää Normandian maihinnousun jälkeen ja etenkin liittoutuneiden edetessä kohti Saksaa.

Variantit ja tuotanto

P-47:stä kehitettiin useita versioita (esim. P-47B, P-47D, P-47N), joista eniten valmistettiin D-mallia, joka sisälsi parannuksia moottoriin, polttoainejärjestelmään ja ohjaamon näkökenttään. P-47N oli suunniteltu pitkän kantaman tehtäviin Tyynenmeren käyttöä varten ja siinä oli pidennetty siipi polttoainekapasiteetin kasvattamiseksi. Kokonaisvalmistusmäärä oli useita kymmeniätuhansia koneita, ja niitä tuotti pääasiassa Republic Aviation.

Vahvuudet ja heikkoudet

P-47:n vahvuuksia olivat kestävyys, suuri tulivoima ja erinomainen suorituskyky suurilla korkeuksilla. Se oli myös helppo huoltaa kenttäolosuhteissa. Heikkouksia olivat sen suuri koko ja paino, jotka rajoittivat kääntyvyyttä ja pitkän matkan saattajatehtäviä ilman lisäpolttoaineen käyttöä — tästä syystä kevyempi ja pitkämatkainen P-51 korvasi sen osassa saattajaryhmityksiä.

Jälkivaikutus ja perintö

P-47 poistui Yhdysvaltain ilmavoimien käytöstä vuonna 1955, mutta sen maine taistelukoneena säilyi. Nykyään monet entisistä koneista ovat kunnostettuja museokappaleita ja lentonäytöskoneita. Nimi on jäänyt perinteeseen: nykyinen pitkäikäinen suihkukone A-10 Thunderbolt II on nimetty P-47:n mukaan, korostaen koneen roolia raskaana ja kestäväna lähituen tarjoajana.