Focke-Wulf Fw 190: Saksan tehokas toisen maailmansodan hävittäjä
Focke-Wulf Fw 190 — Saksan tehokas toisen maailmansodan hävittäjä: nopea, raskaasti aseistettu kone, tekniset tiedot, historian käänteet ja kuuluisat kohtalot.
Fw 190 oli Focke-Wulfin suunnittelema ja toisen maailmansodan aikana valmistama saksalainen hävittäjä, jonka kehityksestä vastasi pääsuunnittelija Kurt Tank. Kone lensi ensimmäisen kerran vuonna 1939 ja otettiin sarjatuotantoon ja palvelukseen vuodesta 1941 alkaen. Vaikka sen muotoilu ei välttämättä ollut yhtä elegantti kuin joidenkin muiden aikalaisten, Fw 190 oli erittäin suorituskykyinen etenkin matalilla ja keskikorkeuksilla; sen ilmoitettu huippunopeus oli noin 653 kilometriä tunnissa (408 mailia tunnissa). Allied-lähteissä konetta kutsuttiin usein nimillä Shrike ja Butcher Bird, saksankielinen sotilasnimi oli Würger.
Suunnittelu ja voimanlähde
Fw 190:n alkuperäiset A-sarjan mallit käyttivät tehokasta saksalaista BMW 801 -radiaalimoottoria, joka antoi hyvän suorituskyvyn ja kestävyyden taistelutilanteissa. Moottorin hallinnassa käytettiin Kommandogerät-automaatiota, mikä helpotti moottorin säätöä eri lentotilanteissa. Myöhemmissä versioissa, erityisesti pitkän matkan ja korkeampaa suorituskykyä hakevissa D- (Dora) ja long-nose -muunnoksissa, käytettiin suihkutettavia inline-moottoreita (esim. Junkers Jumo 213) parantamaan korkeudenpitoa.
Tekniset tiedot
Perusmitat ja suoritusarvot olivat seuraavat:
- Pituus: 29 jalkaa (8,84 m)
- Siipien kärkiväli: 34 jalkaa 5,5 tuumaa (10,49 m)
- Korkeus: 13 jalkaa (3,96 m)
- Tyhjäpaino: noin 7 055 puntaa (3 200 kg)
- Toimintakuntoinen paino: noin 10 800 puntaa (4 900 kg)
- Huippunopeus: noin 653 km/h (408 mph)
- Toiminta korkeus: noin 11 410 m (37 400 jalkaa)
- Toimintamatka: noin 900 km (560 mailia) ilman lisäpolttoainetankkeja
Aseistus ja variantit
Fw 190 oli tunnettu monipuolisesta ja raskaasta aseistuksestaan. Tyypillinen A-sarjan (esim. A-8) aseistus sisälsi kaksi konekivääriä moottorin yläpuolella (yleensä 13 mm MG 131) ja useimmiten neljä 20 mm tykkiä (MG 151/20) siivissä. Joissain versioissa käytettiin myös 30 mm tykkejä (esim. MK 108) räjähtäviin iskuisiin kohteisiin. Raskaampi aseistus ja parempi panssari tekivät Fw 190:stä erinomaisen sekä ilma-ilma- että ilma-maata -tehtävissä.
Kehitys jatkui useina variantteina: A-sarja oli perushävittäjä- ja maataisteluversiona, F- ja G-sarjat oli tarkoitettu pommitusten tukemiseen ja maahyökkäyksiin, ja D-sarja (Dora) tarjosi paremman suorituskyvyn suuremmilla korkeuksilla pitkän keulan ja suulakepuristetun inline-moottorin ansiosta.
Käyttö ja operatiivinen historia
Fw 190 palveli laajasti monilla rintamilla: läntisellä rintamalla, itärintamalla, Pohjois-Afrikassa ja Saksan ilmapuolustuksessa. Kone osoittautui erityisen tehokkaaksi matalissa ja keskikorkeuksissa tapahtuvassa ilmataistelussa sekä pommitusten torjunnassa. Se toimi myös maataistelutehtävissä sinkoamalla ja kuljettaen pommeja ja panssarintorjunta-aseita muunnoksista riippuen.
Vuonna 1942 tapahtui kuuluisaksi muodostunut episodi, kun yksi Fw 190 -lentäjä laskeutui vahingossa Luftwaffen lentäjänä operoineena brittiläiselle tai liittoutuneiden kentälle. Tämän kaltaiset tapaukset antoivat viholliselle mahdollisuuden tutkia uutta konetyyppiä ja sen järjestelmiä—yksi tunnettu tapaus oli Armin Faber, jonka koneen joutuminen brittiläisten haltuun paljasti paljon tietoa Fw 190:stä ja sen ominaisuuksista.
Vertailu Bf 109:ään
Vertailtaessa Fw 190:ä ja toista saksalaista päähävittäjää, Bf 109-sarjaa, eroja oli useita: Fw 190 oli yleensä noin 1 500 kg painavampi kuin Bf 109, ja tietyissä malleissa (esim. Fw 190 A-8) se oli noin 16 km/h nopeampi kuin Bf 109 G-6. Toisaalta Bf 109 nousi yleensä hieman nopeammin, ja sen suorituskyky korkeilla lentokorkeuksilla oli usein parempi. Fw 190 kuitenkin tarjosi paremman panssarin, vahvemman ja monipuolisemman aseistuksen sekä vakaamman alustan maataistelutehtäviin.
Tuotanto ja perintö
Fw 190 oli yksi Saksan merkittävimmistä hävittäjistä sodan aikana, ja siitä valmistettiin useita eri muunnoksia yhteistuotantomäärän noustessa tuhansiin koneisiin (noin 20 000 kaikkine versioineen, eri lähteiden mukaan). Sen vaikutus ilmataistelutekniikkaan ja myöhempään hävittäjäkehitykseen oli merkittävä: Fw 190 yhdisti vahvan aseistuksen, hyvän suojan ja monikäyttöisyyden, mikä teki siitä vaikean vastustajan liittoutuneiden lentojoukoille.
Yhteenvetona: Fw 190 oli saksalainen monikäyttöinen hävittäjä, joka erottui erityisesti matalan ja keskimatkan suorituskyvyllään, vahvalla aseistuksellaan ja kestävyydellään. Se täydensi ja haastoi Bf 109:ää Saksan ilmailuvoimien tehtävissä ja jäi yhdeksi toisen maailmansodan tunnetuimmista koneista.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli Fw 190?
V: Fw 190 oli saksalainen Focke-Wulfin toisen maailmansodan aikana valmistama hävittäjälentokone.
K: Milloin Fw 190 esiteltiin?
V: Fw 190 esiteltiin vuonna 1941.
K: Mikä on Fw 190:n huippunopeus?
V: Fw 190 pystyi kulkemaan 653 kilometriä tunnissa (408 mailia tunnissa).
K: Millä muilla nimillä Fw 190 tunnettiin?
V: Fw 190:tä kutsuttiin myös nimillä Shrike ja Butcher Bird.
K: Mitä tapahtui, kun Luftwaffen lentäjä Armin Faber laskeutui brittiläiselle lentokentälle?
V: Kun Luftwaffen lentäjä Armin Faber laskeutui vahingossa brittiläiselle lentokentälle, lentokoneesta saatiin selville asioita.
K: Millainen oli Fw 190:n aseistus verrattuna Bf 109:ään?
V: Fw 190 oli paljon paremmin aseistettu kuin Bf 109 - siinä oli kaksi konekivääriä moottorin yläpuolella ja neljä tykkiä siivissä. Bf 109:ssä oli vain yksi tykki ja kaksi konekivääriä.
K: Miten Fw 190:n nopeus ja paino vertautuivat Bf 109:ään?
V: FW 109 oli 1500 kg painavampi kuin Bf 109. Se oli myös nopeampi (FW 190 A-8 oli 16 km/h nopeampi kuin Bf 109 G-6), mutta se ei noussut yhtä nopeasti kuin Bf 109 (15 m/s verrattuna Bf 109:n 17 m/s).
Etsiä