Tamar-joki on joki Lounais-Englannissa, joka muodostaa suurimman osan Devonin (idässä) ja Cornwallin (lännessä) välisestä rajasta. Tamarin lähde on alle 6 kilometrin päässä Cornwallin pohjoisrannikolta, mutta se virtaa etelään ja laskee suulleen laajaan estuaariin, joka tunnetaan nimellä Hamoaze, ennen kuin vesi jatkaa Plymouth Soundiin. Joen suurimpia sivujokia ovat Inny, Ottery, Kensey ja Lynher (tai St Germans River) Cornwallin puolella sekä Deer ja Tavy Devonin puolella. Jokivarren maisema vaihtelee yläjuoksun kapeista laaksoista alajuoksun laajoihin suistoalueisiin ja muta- ja suolaisiin laitumiin, jotka ovat tärkeitä paikalliselle linnustolle ja meriluonnolle.
Geografia ja käyttö
Tamarin laakso on suhteellisen kapea, mutta alajuoksulla estuaarin leveys kasvaa ja merellinen vaikutus on voimakas. Alajuoksu on määrittänyt alueen asutusta ja liikennettä vuosisatojen ajan: Plymouth ja Saltash ovat jokisuiston merkittävimpiä kaupunkeja, ja joen varrella on myös pienempiä taajamia kuten Launceston, Gunnislake ja Calstock. Estuaarin merellinen osa on vilkkaasti käytettyä satama-aluetta; Plymouthin lahdella on historiallisesti ollut sotilassatamia ja laivastotoimintaa, ja alueella on edelleen laajaa teollista ja vapaa-ajan veneliikennettä. Joella harrastetaan kalastusta, melontaa ja retkivenesafareita sekä virkistyskäyttöä sen kulttuuri- ja luontoarvojen vuoksi.
Historia ja sillat
Englannin kuningas Athelstan teki vuonna 936 Tamarin itärannan Englannin ja Cornwallin väliseksi rajaksi, ja joesta on sen jälkeen aina ollut Keski-Englannin ja Cornwallin välinen rajaosuus. Joen alajuoksulla maantiesiltoja oli pitkään vähän, ja autoliikenne sekä ihmiset ylittivät sen lautoilla tai kiertoteitä pitkin ennen moderneja siltoja. Vuonna 1859 Tamaria ylittävä rautatiesilta Saltashin kohdalla, Royal Albert Bridge, valmistui; sen suunnitteli merkittävä insinööri Isambard Kingdom Brunel, ja se yhdisti Cornwallin rautatieverkon Englannin puoleiseen verkkoon. Myöhemmin rakennettu nykyaikainen maantiesilta Saltashin kohdalla, yleisesti kutsuttu Tamar Bridgeiksi, rakennettiin korvaamaan lautta ja helpottamaan autoliikennettä sekä yhdistämään Saltash ja Plymouth. Molemmat sillat ovat edelleen alueen tärkeitä liikennekäytäviä.
Luonto, suojelu ja maisema
Tamar Valley Area of Outstanding Natural Beauty -alue kattaa noin 195 km² (75 neliömailia) Tamarin alajuoksun (Launcestonin alapuolella) ja sen sivujokien Tavy ja Lynher ympärillä. Alueen maisema on monimuotoinen: siellä on jyrkkiä laaksoja, viljelysalueita, perinteisiä hedgerow-peltoja, laajoja puistoalueita sekä suistoalueiden luontoarvoja. Alueelle ehdotettiin suojelua jo vuonna 1963, ja se nimettiin virallisesti AONB-alueeksi vuonna 1995. Suojelualue pyrkii säilyttämään maiseman, perinteisen maankäytön, luonnon monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön; alueella on myös arkeologista ja teollista perintöä, mukaan lukien kaivostoiminnan ja laivanrakennuksen jäänteitä, jotka kertovat alueen historiallisesta taloudesta.
Ihmiset, talous ja vapaa-aika
Tamarin laakso on pitkään ollut tärkeä maatalousalue, ja nykyään sen talouteen liittyy myös matkailu, vapaa-ajan palvelut ja satama- ja teollisuus-toiminta erityisesti Plymouthin läheisyydessä. Alue houkuttelee retkeilijöitä, pyöräilijöitä ja luonnonystäviä: jokilaakson polut, paikalliset luontokohteet ja veneilymahdollisuudet ovat suosittuja. Estuaarialueiden suolastot, mudat ja ruovikot tarjoavat elinympäristön esimerkiksi lokkilaumoille, kahlaajille sekä makeanveden ja merellisten lajien yhdistelmälle; joella tavataan myös selkärangattomia, kaloja ja toisinaan saukkoja sekä runsaasti lintulajeja.
Yhteenveto: Tamar on sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan merkittävä joki Lounais-Englannissa. Se toimii pitkälti Devonin ja Cornwallin rajana, luo monipuolisen suisto- ja jokimaiseman, ja sen varrella sijaitsevat sillat, satamat ja suojelualueet kuvaavat alueen pitkää yhteyttä merenkulkuun, liikenneyhteyksiin ja luontoon.
