Kallioallas

Kallioaltaan elinympäristö

Vuorovesialtaat ovat koti sitkeille eliöille, kuten meritähdille, simpukoille ja simpukoille. Niiden on selviydyttävä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä - veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja happipitoisuuden vaihteluissa. Valtavat aallot, voimakkaat virtaukset, altistuminen keskipäivän auringolle ja saalistajat ovat vain muutamia niistä vaaroista, joita kallioaltaiden eläinten on kestettävä selviytyäkseen.

Aallot voivat irrottaa simpukoita ja vetää ne mereen. Lokit poimivat ja pudottavat merisiilejä murtaakseen ne auki. Meritähdet saalistavat simpukoita, ja lokit syövät niitä itse. Jopa mustakarhut syövät toisinaan vuorovesien välisiä eläimiä laskuveden aikaan. Vaikka vuorovesialtaan eliöiden on vältettävä huuhtoutumista mereen, kuivumista auringossa tai syömistä, ne ovat riippuvaisia vuorovesialtaan jatkuvista muutoksista saadakseen ravintoa.

 

Vuorovesialtaiden vyöhykkeet, matalasta syvään

Vedenpinta muuttuu jatkuvasti. Kahdesti päivässä vuorovesi nousee rantaan ja laskee sitten takaisin. Kun vuorovesi alkaa laskea, yläranta jää avoimeksi 12 tuntia myöhemmin alkavaan seuraavaan nousuveteen asti. Kallioallasta ympäröivät kivet ovat levän peitossa . merilevät ovat kasveja, mutta niillä ei ole juuria kuten puutarhakasveilla.

Tämä vyöhyke saa suihkua aaltojen vaikutuksesta nousuveden ja myrskyjen aikana. Muina aikoina kalliot joutuvat kokemaan muita ääriolosuhteita, paistuvat auringossa tai altistuvat kylmille tuulille. Vain harvat eliöt selviytyvät näin ankarista olosuhteista. Tällä alueella elää jäkäliä ja simpukoita. Tällä vyöhykkeellä eri simpukkalajit elävät hyvin tiukasti rajoitetuilla korkeuksilla. Vuorovesiolosuhteet määrittävät tarkasti lajiston tarkan korkeuden merenpinnasta.

Koska vuorovesivyöhyke usein kuivuu, kun vuorovesi on poissa, simpukat ovat hyvin sopeutuneet veden menetykseen. Niiden kalsiittikuoret ovat läpäisemättömiä, ja niillä on kaksi levyä, joita ne liu'uttavat suuaukkonsa yli, kun ne eivät syö. Nämä levyt suojaavat myös saalistukselta.

Korkean vuoroveden alue

Vuorovesivyöhyke tulvii tuntikausia jokaisen nousuveden aikana. Eliöiden on selviydyttävä aaltojen vaikutuksesta, virtauksista ja altistumisesta auringolle. Vuorovesivyöhykkeellä asuu merianemoneita, meritähtiä, kitoneita, rapuja, viherleviä ja simpukoita. Merilevät voivat tarjota suojaa sellaisille organismeille kuin alastomille simpukoille ja erakkoravuille. Samat aallot ja virtaukset, jotka vaikeuttavat elämää vuorovesivyöhykkeellä, tuovat ravintoa suodatinsyöjille ja muille vuorovesien välisille eläimille.

Matalan vuoroveden alue

Tämä alue on suurimmaksi osaksi veden alla - se paljastuu vain laskuveden aikana. Se on täynnä elämää. Merikasvillisuutta, erityisesti merilevää, on paljon enemmän. Biologinen monimuotoisuus on suurempi, mutta tämän vyöhykkeen eliöt eivät ole sopeutuneet hyvin kuivuuteen ja lämpötilan ääriarvoihin. Matalan vuoroveden vyöhykkeen eliöihin kuuluvat abalone, merianemoni, ruskeat merilevät, kitonit, ravut, viherlevät, hydroidit, isopodit, liljat, simpukat, simpukat, nuudibranchit, pikkukalat, merikurkku, levä, meritähdet, merisiilit, katkaravut, etanat, sienet, meriruoho, putkimadot ja kitalake.

Nämä eläimet voivat kasvaa suuremmiksi, koska niillä on enemmän energiaa ja parempi vesipeitto: Vesi on tarpeeksi matalaa, jotta fotosynteettiselle toiminnalle jää enemmän valoa, ja suolapitoisuus on lähes normaalilla tasolla. Alue on edelleen suojassa suurpedoilta aaltojen vaikutuksen ja suhteellisen matalan veden vuoksi.

 
Meritähti Pisaster ochraceus syö simpukkaa vuorovesialtaan vieressä.  


Suuri merianemoni Anthopleura sola syö "tuulimatkustajan" Velella velellaa, sinistä hydrozoania.  


Postelsia palmaeformis laskuveden aikaan vuorovesialtaassa.  

Lajit kallioaltaissa

Kallioaltaan eläimistö

Merianemoni, kuten Anthopleura elegantissima, voi kloonata lisääntyäkseen. Prosessia kutsutaan pitkittäiseksi jakautumiseksi, jossa eläin jakautuu kahteen osaan pituussuunnassaan. Jotkin lajit, kuten Anthopleura sola, voivat taistella alueesta. Valkoiset lonkerot (acrorhagi) ovat taistelua varten. Acrorhagit sisältävät pistäviä soluja. Merianemonit pistävät toisiaan toistuvasti, kunnes toinen (yleensä) liikkuu.

Joillakin meritähtialajeilla on kyky kasvattaa menetetyt kädet uudelleen ajan myötä. Useimmilla lajeilla on säilytettävä ehjä keskiruumisosa, jotta ne voivat uudistua, mutta muutamat lajit voivat kasvaa uudelleen yhdestä sädestä. näiden meritähtien uudistuminen on mahdollista, koska elintärkeät elimet ovat käsivarsissa.

Kallioaltaan kasvisto

Meripalmut näyttävät paljolti samalta kuin palmupuut. Ne elävät vuorovesivyöhykkeiden keski- ja yläosissa alueilla, joilla aaltojen vaikutus on suurempi. Voimakas aallokko saattaa lisätä ravinteiden saatavuutta ja liikuttaa palmun teriä, jolloin enemmän auringonvaloa pääsee organismin luo, jotta se voi fotosyntetisoida. Lisäksi jatkuva aaltoliike poistaa kilpailijoita.