AlegsaOnline.com

RMS Titanic – brittiläinen matkustaja-alus, joka upposi vuonna 1912

RMS Titanic – vuonna 1912 upponnut White Star Linen jättiläinen. Tutustu tragediaan, rakenteeseen ja tarinoihin, jotka tekivät Titanicista historian kuuluisimman laivan.

Tekijä: Leandro Alegsa

15-12-2025

RMS Titanic oli brittiläinen matkustaja-alus. Sen rakensi White Star Line -yhtiölle Harland and Wolff -laivanrakennusyhtiö Belfastissa. Se upposi ensimmäisen merimatkansa aikana.

Ennen kuin alus lähti liikkeelle, monet uskoivat, että tämän mallin mukaisten alusten uppoaminen olisi lähes mahdotonta.

Rakentaminen ja ominaisuudet

Titanic kuului niin kutsuttuun Olympic-luokkaan, jonka muut alukset olivat Olympic ja Britannic. Alus suunniteltiin yhdistämään nopeus, ylellisyys ja turvallisuus. Se oli aikansa yksi suurimmista laivoista: pituus oli noin 269 metriä ja sen uppouma noin 46 000 bruttorekisteritonnia. Aluksessa oli käytännössä kolmen luokan matkustajatilat — ylempi huoltoluokka, keskiluokka ja ylellinen ensimmäinen luokka — sekä lukuisia yleisiä tiloja kuten ruokasaleja, kirjasto, uima-allas ja kuntosali.

Ensimmäinen matka ja törmäys jäävuoreen

Titanic lähti Southamptonista kohti New Yorkia 10. huhtikuuta 1912 ja teki matkallaan välipysähdykset Cherbourgin ja Queenstownin (nyk. Cobh) satamissa. Kapteenina toimi Edward John Smith. Yönä 14. huhtikuuta 1912 alus osui jäävuoreen Pohjois-Atlantilla noin klo 23.40 paikallista aikaa. Vaikutuksen seurauksena runkoon tuli halkeamia ja useat vesitiiviit osastot täyttyivät vedellä.

Aluksen suunnittelussa oli käytetty vesitiiviitä osastoja, joiden uskottiin estävän uppoamisen, mutta jäävuoren aiheuttamat vauriot ulottuivat useampaan kuin neljään osastoon — kiinni jääneet vesitilavuudet ja vesitiiviiden väliseinien rakenne johtivat siihen, että laiva menetti kelluntakykynsä ja alkoi vajota.

Pelastustoimet ja uhrimäärät

Paniikki levisi kannella, ja vaikka laivassa oli 20 pelastusvenettä, niiden yhteenlaskettu kapasiteetti riitti vain osalle ihmisistä. Monet pelastusveneistä laskettiin vesille vajaana, osa aluksen miehistöstä yritti järjestää nousemista nopeasti. Langattoman radioviestinnän kautta lähetettiin hätäviestejä; lähin alus, RMS Carpathia, saapui pelastustöihin muutaman tunnin kuluttua ja otti vastaan suurimman osan pelastuneista.

Arviot matkustajien ja miehistön kokonaismäärästä vaihtelevat, mutta oli noin 2 200 ihmistä laivassa. Onnettomuudessa menehtyi arviolta noin 1 500 ihmistä; pelastuneita oli useita satoja. Monien ihmisten kuolema johtui hukkumisesta ja kylmästä vedestä.

Tutkimukset ja turvallisuusmuutokset

Tapahtuma johti laajoihin tutkimuksiin sekä Isossa-Britanniassa että Yhdysvalloissa. Tutkimukset käsittelivät muun muassa muistutuksia pelastusvenemääristä, jäävaara-ennakoinnista ja laivateknisistä ratkaisuista. Onnettomuuden seurauksena muun muassa:

löydettiin tarve lisätä pelastusveneiden määrää ja parantaa niiden käyttöönottokoulutusta,
perustettiin kansainvälinen jäävahtiverkosto (International Ice Patrol), joka seuraa jäävuoria Pohjois-Atlantilla,
muutettiin meriturvallisuussäädöksiä ja tiukennettiin langattoman radioliikenteen vuorokauden ympäri -valmiusvaatimuksia.

Hylky, löytö ja perintö

Vuoden 1985 jälkeen hylky löydettiin syvältä Pohjois-Atlantista tutkimusryhmän johtamana, johon kuului mm. Robert Ballard. Hylky sijaitsee noin 3800 metrin syvyydessä ja se on hajonnut useampaan osaan. Löydön jälkeen on käyty keskustelua hylkyn suojelemisesta, arkeologisesta tutkimuksesta ja kaupallisesta nosto- ja esinekaivostoiminnasta. Useita esineitä on nostettu ja osa on nähtävillä museoissa, mutta myös luonnonsuojelu- ja eettiset kysymykset ovat nousseet esiin.

Kulttuurinen vaikutus

Titanicin uppoaminen on yksi 1900-luvun tunnetuimmista merionnettomuuksista ja siitä on kirjoitettu lukemattomia kirjoja, tehty dokumentteja ja elokuvia. Yksi tunnetuimmista on James Cameronin ohjaama elokuva Titanic (1997), joka tutki sekä tragediaa että yksilötarinoita. Titanic on myös jatkuvasti esillä muistutuksena sekä ihmisen teknologisista saavutuksista että niiden mahdollisista rajoitteista ja riskeistä.

Lyhyesti

Päivämäärä: 14.–15. huhtikuu 1912
Syy: törmäys jäävuoreen
Seuraukset: suuri ihmisuhri, kansainväliset meriturvallisuusmuutokset
Perintö: hylky, kulttuurinen merkitys ja vaikutus merenkulun turvallisuuteen

Sinking

Kello 23.40 14. huhtikuuta 1912 Titanicin ensimmäisellä matkalla se törmäsi jäävuoreen Atlantin valtamerellä. Jäävuori rikkoi Titanicin rungon (pohjan), jolloin laivaan pääsi vettä. Titanic upposi kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia myöhemmin 15. huhtikuuta kello 2.20 aamulla.

Uppoamisen myötä Titanic jakautui kahtia. Hylkyyn kuoli yli 1 500 ihmistä. Vain noin 705 ihmistä jäi henkiin. Se oli yksi pahimmista laivaturmista, joka ei tapahtunut sodan aikana.

Yksi syy siihen, että niin monet ihmiset kuolivat, oli se, että aluksella ei ollut tarpeeksi pelastusveneet kaikille aluksella olleille. Titanicilla oli 20 pelastusvenettä, joihin mahtui 1 178 matkustajaa, eli vain kolmannes siitä matkustajamäärästä, jonka alus pystyi kuljettamaan. Aluksella oli itse asiassa enemmän pelastusveneet kuin laki edellytti (16 pelastusveneen piti mahtua 990 matkustajaa). Tämä johtui siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan lait olivat vanhentuneet. Niissä ei sanottu, että laivalla on oltava riittävästi pelastusveneet kaikille matkustajille. Niissä sanottiin vain, että yli 10 000 tonnia painava alus tarvitsee 16 pelastusveneen (Titanic painoi 46 000 tonnia). Lisäksi White Star Line uskoi, että Titanicin pelastusveneet riittäisivät vain kuljettamaan matkustajat lyhyen matkan päähän pelastusalukselle.

Korkeamman luokan naiset ja lapset päästettiin pelastusveneisiin ensin, ja ensimmäisen luokan matkustajat (eli he maksoivat paremmista huoneista laivalla) päästettiin pelastusveneisiin ennen muita matkustajia. Vain harvat köyhemmistä ihmisistä, jotka olivat maksaneet vähemmän (joita kutsuttiin toisen ja kolmannen luokan matkustajiksi), pääsivät turvallisesti ulos.

Toinen syy siihen, että niin harvat jäivät henkiin, oli se, että radio oli pois päältä SS Californianilla, joka oli lähimpänä Titanicia. Californianin miehistö ei kuullut onnettomuudesta. Titanicilla oli myös hätäraketteja, mutta ne olivat valkoisia.Silloin (ja vielä nytkin) punainen merkitsi hätätilannetta ja muita värejä käytettiin tunnistamiseen (valkoinen = White Star Line).Californian ja muut alukset näkivät hätäraketteja, mutta eivät pitäneet niitä hätämerkkeinä.Toinen alus, SS Carpathia, kuuli onnettomuudesta ja keräsi kaikki 705 eloonjäänyttä.

Titanic-New York Heraldin etusivu. Ensimmäisinä päivinä onnettomuuden jälkeen julkaistiin vääriä numeroita.

Viimeinen selviytyjä

Titanicin katastrofin viimeinen eloonjäänyt oli nainen nimeltä Millvina Dean. Hän oli laivan nuorin matkustaja, sillä hän oli tuolloin vain yhdeksän viikon ikäinen vauva. Hän kuoli Ashhurstissa, Hampshiressä, Englannissa 21. toukokuuta 2009 97-vuotiaana.

Muutokset onnettomuuden jälkeen

Titanicin onnettomuus muutti monia merenkulkulaivoja koskevia lakeja. Koska niin monta ihmistä kuoli, viranomaiset katsoivat, että laivamatkustamisen turvallisuuden lisäämiseksi olisi otettava käyttöön lakeja. Muutoksiin kuului muun muassa vaatimus, että kaikilla aluksilla oli oltava riittävästi pelastusveneet kaikille aluksella oleville ja hätätarvikkeita, kuten soihtuja. Jonkun on oltava koko ajan laivaradion ääressä.

Discovery

Robert Ballardin johtama ranskalais-amerikkalainen ryhmä löysi hylyn 23. syyskuuta 1985 kello 1.02 aamulla.

Vuonna 1986 Ballard palasi hylylle sukellusveneen kanssa. Hän otti paljon valokuvia ja teki paljon elokuvia.

Vuonna 1987 ranskalainen ryhmä pelasti 900 esinettä ja vei ne maan pinnalle.

Kulttuuri

Uppoamisesta on tehty useita elokuvia. Suosituin elokuvaversio on Kate Winsletin ja Leonardo DiCaprion tähdittämä Titanic vuodelta 1997. Se voitti 11 Oscar-palkintoa, mikä on Ben-Hurin kanssa ennätys eniten Oscar-palkintoja voittaneessa elokuvassa.

Muita elokuvaversioita tarinasta ovat muun muassa vuoden 1958 elokuva A Night to Remember, vuoden 1953 elokuva Titanic, vuoden 1979 elokuva S.O.S. Titanic ja vuoden 1996 elokuva Titanic.

Vuonna 1980 valmistuneessa elokuvassa Raise the Titanic pelastajat nostavat laivan hylyn meren pohjasta pintaan. Todellisuudessa tämä on kuitenkin mahdotonta. Titanic hajosi kahtia, ja hylky on osittain jumissa pohjassa, paikoin yli metrin paksun mudan alla. Alus on ollut merenpohjassa yli 100 vuotta, ja se hajoaisi vielä moneksi palaseksi, jos sitä liikutettaisiin. Madot ja muut eläimet ovat syöneet suuren osan puusta ja monia muita osia.