Rokokoo – 1700-luvun koristeellinen taide- ja arkkitehtuurityyli
Tutustu rokokoon: 1700-luvun koristeellinen taide- ja arkkitehtuurityyli – pastellit, chinoiserie, romanttinen eleganssi ja Ludvig XV:n ajan viehätys.
Rokokoo on taiteellinen tyyli, joka sai alkunsa 1700-luvulla Ranskassa. Rokokoota kutsutaan usein vain myöhäisbarokiksi, mutta se kehittyi barokin taiteellisesta liikkeestä. Vaikka se säilytti useita barokin koristeellisuutta ja taituruutta korostavia piirteitä, rokokoossa esiintyy keveämpää, leikittelevämpää ja usein epäsymmetrisempää ilmausta. Rokokoo liitetään Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n valtakauteen (Ludvig XIV liitetään barokkiin ja Ludvig XVI uusklassismiin, vaikka hänen tyylinsä alkoikin rokokoo-tyylisenä valtakauden alussa). Rokokoon suosio oli huipussaan 1700-luvun puolivälissä, mutta loppua kohden se väistyi uusklassismin ja toisenlaisten makutendenssien tieltä.
Tyylin tunnuspiirteet
Rokokoo tunnetaan erityisesti seuraavista ominaisuuksista:
- Kevyt ja koristeellinen muotokieli: runsaat, usein luonnonmuotoihin perustuvat koristeet kuten kuoret (rocaille), lehvästöt ja kierteet; muotoilu usein epäsymmetristä.
- Pastellivärit ja vaalea paletti: maalauksissa ja sisustuksissa suosittiin kermanvärisiä, vaaleanpunaisia, vaaleansinisiä ja muita pehmeitä sävyjä, toisin kuin barokin voimakkaissa ja tummissa kontrasteissa.
- Elämäniloiset aiheet: uskonnollisten ja monumentaalisten aiheiden sijaan maalauksissa esiintyy usein rakkauskohtauksia, seurapiirielämää (fête galante), maisemia ja yksityisiä muotokuvia.
- Koristeelliset sisustukset: huoneiden ja huonekalujen sommittelu, kullatut koristeet (ormolu), posliini ja hienot tekstiilit korostivat ylellistä mutta intiimiä tunnelmaa.
- Kaukoidän vaikutteet (chinoiserie): itämaiset motiivit, posliini ja lakkimaalaukset olivat muodissa ja lisäsivät eksoottista leimaa rokokoon.
Arkkitehtuuri ja sisustus
Rokokoo-arkkitehtuuri on usein pienimuotoisempaa ja intiimimpää kuin barokin grandsioosinen julkinen rakennustyyli. Se näkyy erityisesti huviloiden, salonkien ja yksityisten huoneiden suunnittelussa: sisustukset olivat keveitä, pehmennettyjä ja runsaasti koristeltuja. Tyypillisiä elementtejä ovat kaarevat muodot, runsaat peili- ja koristeluarkkitehtuurin yksityiskohdat sekä monipuolinen puusepäntyö ja kullatut koristeet.
Esine- ja tilataiteessa korostuu yksityiskohtainen artisan-työ: posliinia (esim. Sèvres), lasia, tekstiilejä, näyttäviä tapetteja ja huonekaluja, joiden jalat ovat usein cabriole-muotoiset ja joissa on koristeellisia marquetry- tai kultauksia. Huonekalutyyleistä tunnetaan esimerkiksi bergère- ja fauteuil-nojatuolit sekä koristeelliset sivupöydät ja peilit.
Levittäytyminen ja paikalliset variaatiot
Rokokoo levisi Ranskasta nopeasti muihin Euroopan maihin, mutta sai eri alueilla paikallisen sävyn. Saksassa ja Itävallassa syntyi runsasta ja erittäin koristeellista rokokoa (saks. Rokoko), joka näkyy kirkkojen ja palatsien saleissa ja kappaleissa. Ruotsissa ja Suomessa tyylin vaikutus näkyi etenkin sisustuksissa ja kartanoiden huoneissa. Italiassa ja Espanjassa tyylin omaksuminen oli vaihtelevampaa, usein se sulautui paikallisiin barokin perinteisiin.
Tunnusomaisia taiteilijoita ja esimerkkejä
Rokokoo-taiteen tunnettuja mestareita ovat muun muassa François Boucher, Jean-Antoine Watteau ja Jean-Honoré Fragonard, jotka kuvasivat hienostuneita seurapiiri- ja romantiikkakohtauksia, pastellivärein ja pehmein siveltimenvedoin. Arkkitehtuurissa ja sisustussuunnittelussa näkyvät monet nimettömät herraskartanoiden ja hovin käsityöläiset sekä tunnetummat suunnittelijat, jotka työstivät huoneiden ja huonekalujen kokonaisuuksia.
Kritiikki, hylkääminen ja myöhempi arvostus
Taidehistorioitsijat ja kriitikot ovat eri aikoina suhtautuneet rokokoohon vaihtelevasti. 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun uusklassismi arvosteli rokokoota pinnallisuudesta ja moraalisesta keveydestä, ja neoklassismi palautti takaisin antiikin ihanteet ja järeämmän muotokielen. Termiä käytettiinkin usein halventavasti. Kuitenkin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun aikana tyyli sai osakseen uudelleenarvostusta, ja 1900-luvun tutkijat alkoivat korostaa rokokoon taituruutta, eleganssia ja historiallista arvoa. Myös 1800-luvulla koettiin niin sanottu "Rococo Revival" erityisesti huonekaluissa ja sisustustrendeissä.
Perintö ja vaikutus
Rokokoon vaikutus näkyy yhä monissa museoissa, palatseissa ja yksityiskokoelmissa Euroopassa. Sen kepeä estetiikka, koristeelliset yksityiskohdat ja materiaalien hienostunut käsittely ovat jättäneet pysyvän jäljen sisustustaiteeseen, muotoiluun ja taidehistoriaan. Rokokoo osoittaa, kuinka tyylit voivat reagoida aikansa sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin siirtymällä kohti intiimimpää ja yksityisempää estetiikkaa.
Rokokoon monimuotoisuus tekee siitä kiinnostavan sekä taidehistorian opiskelijoille että kaikille, jotka arvostavat 1700-luvun eleganssia, käsityötaitoa ja leikkisää muotokieltä.
Ranskalaisen taiteilijan Fragonardin rokokoo-maalaus. Rokokoo-taide oli luonteeltaan taidokasta, leikkisää, täynnä herkkiä värejä ja usein nokkelaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on rokokoo?
V: Rokokoo on taiteellinen tyyli, joka sai alkunsa 1700-luvulla Ranskassa. Se kehittyi barokin taiteellisesta liikkeestä, ja se oli edeltäjäänsä leikkisämpi ja epäsymmetrisempi.
K: Keitä rokokoon liittyi?
V: Rokokoo liitetään Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n valtakauteen. Kuuluisia taiteilijoita, jotka työskentelivät tässä tyylissä, ovat muun muassa Boucher, Watteau ja Fragonard.
K: Miten se erosi barokkitaiteesta?
V: Vaikka se säilytti useita alkuperäisen barokkityylin piirteitä, kuten taidokkaat ja koristeelliset aiheet, se oli myös leikkisämpi ja epäsymmetrisempi. Maalauksissa käytettiin kermanvärisiä ja pastellimaisia värejä, toisin kuin barokkitaiteen tummemmissa sävyissä. Uskonto ja politiikka eivät enää välttämättä olleet rokokoo-taiteen ydinteema, toisin kuin barokissa, ja arkielämä tuli yleisemmin esitetyksi. Lisäksi Kaukoidän aiheet tulivat suosioon rokokoo-taiteessa.
Kysymys: Milloin sen suosio saavutti huippunsa?
V: Rokokoon suosio oli huipussaan 1700-luvun puolivälissä, mutta hiipui sen loppupuolella uusklassismin hyväksi.
K: Mitä siitä on sanottu historian aikana?
V: Taidehistorioitsijat ovat historian saatossa keskustelleet, analysoineet ja arvostelleet rokokoo-taidetta paljon - jotkut ovat arvostelleet sitä liiallisuudesta tai pinnallisuudesta, kun taas toiset ovat ylistäneet sen eleganssia, "kauneutta" tai "charmia".
Kysymys: Mitä yhteisiä teemoja rokokoo-taiteen teoksissa on?
V: Rokokoo-taiteen yleisiä aiheita ovat rakkaus, romantiikka, hauskanpito, maisemat ja muotokuvat sekä kaukoidän motiivit, kuten chinoiserie.
Etsiä