Rooman armeija | antiikin Rooman armeija
Rooman armeija on muinaisen Rooman armeija, jota Rooman kuningaskunta, Rooman tasavalta ja myöhemmin Rooman valtakunta käyttivät. Sen jalkaväki oli suurimman osan sen historiasta roomalainen legioona. Roomalla oli myös laivasto. Armeijan koko Rooman valtakunnan loppupuolella oli noin 128 000 - 179 200 miestä. Se oli hyvin organisoitu. Rooman valtakunnan tärkeimmät sotilaat olivat legioonalaisia. Legioonat oli jaettu vuosisatoihin, jotka koostuivat 80 sotilaasta ja 20 muusta miehestä, jotka jäivät leiriin kokkaamaan ja tekemään muita askareita.
Armeijan muita sotilaita kutsuttiin auxiliaksi. Auxilia oli ei-kansalaisia, jotka tulivat pääasiassa Rooman maakunnista. Heille maksettiin vähemmän palkkaa kuin legioonalaisille, eivätkä he yleensä käyttäneet haarniskoja, mutta palveluksen päätyttyä, joka oli vähintään 25 vuotta, he saivat Rooman kansalaisuuden.
Armeijalla oli ratsuväkiyksiköitä, joita kutsuttiin equiteiksi. Heidän miehensä olivat tarpeeksi rikkaita saadakseen hevosia ja kalliimpia aseita. Koska heitä oli vähän, heidän merkityksensä taistelussa oli vähäisempi kuin jalkaväen.
Preetoriaanikaartia esittävä katkelma, noin 50 jKr. Tasavallan ja keisarikunnan kaikissa vaiheissa jalkaväki kantoi kilpeä.
Aseet ja varusteet
Rooman armeijan sotilaat käyttivät kypärää ja vartalosuojusta. Tasavallan aikakauden alussa ja puolivälissä legioonalaiset ostivat yleensä omat varusteensa. Hastateilla, sotilaiden ensimmäisellä rivillä, oli yleensä rintapanssarit, joita kutsuttiin cuirassiksi, ja joillakin oli lorica hamata eli ketjupanssari. Rikkaammilla principes-sotilailla eli toisen linjan sotilailla oli varaa lorica hamata -haarniskoihin, mutta joskus heidän nähtiin käyttävän halvempia kurirappeja. Sekä hastatilla että principesilla oli kummallakin gladius - lyhyt, 60 senttimetrin mittainen miekka, ja kummallakin oli kaksi pila - lyhyt keihäs.
Kolmannella sotilaslinjalla, Triarii-sotilailla, oli hasta, kaksi metriä pitkä keihäs. Heillä oli myös gladius, ja heillä oli varhainen lorica segmenta eli rautanauhapanssari. Kaikilla legioonalaisilla oli suuri suorakulmainen kilpi, scutum, jossa oli pyöristetyt kulmat. Tasavallan loppupuolella kaikilla legioonalaisilla oli mukanaan gladius, kaksi pila, uusi, suurempi scutum ja ketjupanssari. Lorica segmentata oli yleinen vain 2.-3. vuosisadan välisenä aikana.
Suurempia aseita, kuten ballista (suuri varsijousi) ja Onager (katapultti), käytettiin suuremmissa taisteluissa.
Toisesta Punisesta sodasta lähtien roomalaisilla armeijoilla oli muitakin kuin italialaisia palkkasotilaita, kuten numidialaista kevyttä ratsuväkeä, kreetalaisia jousimiehiä ja baleaarisia slingereita. Roomalaisilta armeijoilta oli aiemmin puuttunut tällaisia joukkoja.
Moderni kopio lorica segmentata -tyyppisestä haarniskasta.
Roomalaiset sotilaat "kilpikonna"-muodostelmassa
- Trajanuksen pylväs
- (kipsivalu)
Marcus Aureliuksen pylväs
Kaiverruksia Roomassa sijaitsevista 2. vuosisadan jKr. muistomerkeistä.
Koulutus
Tärkein asia, jota Rooman armeijan jäseneltä vaadittiin, oli urheilullinen kyky. Sotilaiden odotettiin marssivan noin 36 kilometriä viidessä tunnissa. Heidän oli myös oltava hyvässä kunnossa, jotta he pystyivät taistelemaan hyvin ja selviytymään mahdollisista vammoista.
Uudet sotilaat suorittivat kaksi sotilasharjoitusta ja vannoivat uskollisuudenvalan komentajalleen ja keisarille. Joka päivä koko legioona harjoitteli juoksemista, hyppäämistä, miekkailua ja keihäänheittoa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli antiikin Rooman käyttämän sotajoukon nimi?
V: Rooman armeija.
K: Kuinka monta miestä kuului Rooman myöhäisen valtakunnan armeijaan?
V: Noin 128 000-179 200 miestä.
K: Ketkä muodostivat keisarikunnan tärkeimmät sotilaat?
V: Legioonalaiset.
K: Miten legioonat jaettiin?
V: Vuosisatoihin, jotka koostuivat 80 sotilaasta ja 20 muusta miehestä, jotka jäivät leiriin tekemään kotitöitä.
K: Keitä muita kuului Rooman armeijaan legioonalaisten lisäksi?
V: Auxilia, jotka olivat Rooman maakunnista kotoisin olevia ei-kansalaisia, joille maksettiin vähemmän palkkaa kuin legioonalaisille, eivätkä he yleensä käyttäneet panssareita.
K: Millaisia yksiköitä Roomalla oli ratsuväkeä varten? V: Equites-yksiköitä, joiden miehillä oli hevosia ja kalliimpia aseita, mutta heitä oli vähemmän, joten heidän merkityksensä taistelussa oli vähäisempi kuin jalkaväen.
