Legioona

Organisaatio

kreikkalainen falangi

Varhaisen legioonan kehitystä voidaan pitää roomalaisena versiona kreikkalaisesta falangin muodostelmasta. Massiivinen kreikkalainen falangi oli taistelumuoto aina 4. vuosisadalle eaa. asti. Roomalaiset sotilaat muistuttivat siten paljon kreikkalaisia hopliitteja. Taktiikka ei eronnut varhaiskreikkalaisten taktiikasta, ja taistelut käytiin tasangolla. Keihäsmiehet asettuivat tiiviisiin riveihin muodostamaan kilvimuuria keihäänsä eteenpäin osoittaen.

Tasavalta

Taistelumuodostelmassa oli nyt kolme riviä sotilaita. Roomalaisten sotilaiden oli hankittava omat varusteensa.

Tasavallan keskivaiheilla legioonat koostuivat seuraavista yksiköistä:

• Equites (ratsuväki): Ratsuväki oli alun perin arvostetuin yksikkö, jossa varakkaat roomalaiset nuoret miehet osoittivat taitonsa ja taituruutensa ja loivat pohjan mahdolliselle poliittiselle uralle.
  Yhteensä noin 3000 miehen legioonassa (sekä veliteissä, jotka yleensä lisäsivät määrän noin 4200:aan) oli vain noin 300 ratsumiestä, jotka oli jaettu 10:een 30 miehen yksikköön (turmae). Näitä miehiä komensivat decurionit.
  Raskaan ratsuväen lisäksi olisi kevyttä ratsuväkeä. Taistelussa niitä käytettiin häiritsemään ja ohittamaan vihollisen jalkaväkimuodostelmia ja torjumaan vihollisen ratsuväkeä. Jälkimmäisessä taistelutilanteessa ratsuväki usein (vaikkakaan ei aina) riisui osan tai kaikki ratsumiehet ratsuistaan ja taisteli paikallaan jalkaisin, mikä oli epätavallinen taktiikka tuohon aikaan, mutta tarjosi huomattavia etuja vakauden ja ketteryyden suhteen aikana, jolloin ei ollut vielä käytössä jalustimia.

• Veliitit (kevyt jalkaväki): He olivat pääasiassa köyhempiä kansalaisia, joilla ei ollut varaa varustautua kunnolla. Heidän ensisijainen tehtävänsä oli toimia vartijoina - keihäänheittäjinä, jotka hyökkäsivät vihollisen kimppuun varhaisessa vaiheessa joko ahdistellakseen sitä tai suojatakseen joukkojen liikkumista heidän takanaan.

• Raskas jalkaväki: Tämä oli legioonan tärkein yksikkö. Raskas jalkaväki koostui kansalaislegioonalaisista, joilla oli varaa varustukseen, joka koostui rautakypärästä, kilvestä, haarniskasta ja pilumista, raskaasta keihäästä, jonka kantama oli noin 30 metriä.
  Vuoden 387 eaa. jälkeen suosituin ase oli gladius, lyhyt miekka. Heidän sandaaleissaan oli myös tehokas ase kaatunutta vihollista vastaan. Raskas jalkaväki jakautui kokemuksen mukaan kolmeen erilliseen joukko-osastoon:
• hastati (sing. hastatus) koostui raakalaisista tai kokemattomista sotilaista, joita pidettiin epäluotettavampina kuin useita vuosia palvelleita legioonalaisia.
• Principes (sing. princeps) olivat parhaassa iässään olevia miehiä (parikymppisistä kolmekymppisiin).
• Triarii (sing. triarius) olivat veteraanisotilaita, joita käytettiin taistelussa vain äärimmäisissä tilanteissa; he lepäsivät toinen polvi alaspäin, kun he eivät osallistuneet taisteluun. Triarii toimi ensisijaisesti reservinä tai estejoukkona hastati- ja principes-joukkojen tukena. Heillä oli pilumin ja gladiuksen sijasta pitkät hastae (keihäät). Näin aseistettuina he taistelivat falangimuodostelmassa. Triarii-legioonalaisten etenevä panssaroitu muodostelma lannisti usein riemukkaat viholliset, jotka ajoivat takaa vetäytyviä hastati- ja principes-joukkoja. Triariiden kimppuun hyökkääminen oli roomalainen idiomi, joka tarkoitti viimeisen keinon käyttämistä.

Kukin näistä kolmesta rivistä oli jaettu manipuleihin, joista kukin koostui kahdesta 60 miehen vuosisadasta, joita komensi kahdesta sadanpäämiehestä vanhempi. Satakuntia oli yleensä 60 sotilasta kumpikin tähän aikaan hastateissa ja principesissa (ei enää 100 miestä). Tasavallan keskimmäisen legioonan nimellinen vahvuus oli noin 4500 miestä.

Myöhemmin legioonat koostuivat 80 vahvasta vuosisadasta. Kullakin vuosisadalla oli oma standardinsa, ja se koostui kymmenestä kahdeksan sotilaan yksiköstä, jotka jakoivat keskenään teltan, myllynkiven, muulin ja keittoastian (kierroksen kestosta riippuen).

Myöhäinen tasavalta

Rooman myöhäistasavallan aikana legioonilla oli tärkeä poliittinen rooli. Jo 1. vuosisadalla eaa. tunnistettiin, että legioonat olivat uhka demagogin alaisuudessa. Rooman kuvernöörit eivät saaneet lähteä maakunnistaan legiooniensa kanssa. Kun Julius Caesar rikkoi tätä sääntöä ja jätti Gallian maakuntansa ja ylitti Rubiconin Italian puolelle, hän aiheutti perustuslaillisen kriisin. Tämä kriisi ja sitä seuranneet sisällissodat päättivät tasavallan ja johtivat keisarikunnan perustamiseen Augustuksen johdolla vuonna 27 eaa.

Varhainen keisarikunta (30 eKr.-284 jKr.)

Kussakin legioonassa oli 5 120 legioonalaista ja yhtä monta apujoukkoa, joten legioonan komentajan käytettävissä oli Pax Romanan aikana luultavasti 11 000 sotilasta. Arvostetuimmat legioonat sijoitettiin vihamielisille rajoille tai levottomiin maakuntiin, joissa oli yleensä enemmän apujoukkoja. Joitakin legioonia saatettiin vahvistaa yksiköillä, jolloin joukkojen koko oli lähes 15 000-16 000 eli suunnilleen nykyaikaisen divisioonan kokoinen.

Legioonaa komensi legaatti. Hän oli noin kolmekymppinen ja yleensä senaattori, joka oli nimitetty kolmeksi vuodeksi. Legaatin välittömänä alaisuudessa toimi kuusi nimitettyä sotilastribuunia. Viisi heistä oli esikuntaupseereita, ja yksi oli senaatin johtoon kuuluva aatelinen - alun perin tämä tribuuni johti legioonaa. Lisäksi olisi joukko upseereita lääkintähenkilökuntaa, insinöörejä, kirjanpitäjiä, praefectus castrorum (leirin komentaja) ja muita asiantuntijoita, kuten pappeja ja muusikoita, varten.

Myöhemmin

Lukuisista uudistuksista huolimatta legioonajärjestelmä selvisi Länsi-Rooman valtakunnan hajoamisesta, ja sitä jatkettiin Itä-Rooman valtakunnassa noin 7. vuosisadalle asti. Itä-Rooman/Bysantin armeijat saivat edelleen vaikutteita aiemmista roomalaisista legioonista, ja niiden kurinalaisuus, strateginen taitavuus ja organisaatio olivat samantasoisia.

Rooman legioonalaista esittävä re-enactor, 2. vuosisata jKr.


Re-enactor roomalaisena sadanpäällikkönä ~70 eKr.

Centurions

Centurionit olivat liima, joka piti roomalaisen legioonan kasassa. He olivat Rooman armeijan päätoimisia ammattiupseereita. Perussenturio komensi (yleensä) 83 miestä eikä 100:aa. He nousivat arvoasteikossa komentamalla yhä tärkeämpiä sadanpäämiehiä.

Parhaat sadanpäälliköt ylennettiin ensimmäisen kohortin, Primi Ordinesin, sadanpäälliköiksi, jotka komensivat yhtä sen kymmenestä sadasta ja toimivat myös esikunnassa. Legioonan vanhin sadanpäämies oli Primus Pilus, joka komensi ensimmäistä vuosisataa. Vain kahdeksan upseeria täydessä legioonassa oli häntä ylempänä. He olivat:

• Viisi tribuunia
• Leirin prefekti
• Senior Tribune (komentajan sijainen)
• Legaatti (komentaja)

Aiheeseen liittyvät sivut

• Rooman valtakunta
• Rooman tasavalta