La (A) nuotti – virityksen standardi, oktaavit ja orkesterikäyttö
La tai A on soolokappaleen kuudes sävel. "A:ta käytetään yleensä virityksen standardina. Kun orkesteri virittää, oboe soittaa A:ta, ja muut soittimet viritetään vastaamaan tätä sävelkorkeutta. Orkesterin jokaisella jousisoittimella on A-jousi, josta kukin soittaja voi virittää loput soittimestaan.
A0 on tavallisen pianon alin sävel. Oktaavit seuraavat A1, A2 jne. A7 on muutama sävel alempana kuin C8, joka on tavallisen pianon korkein sävel. A-nuottia ei pidetä tietynlaisena virstanpylväänä tai merkkinä, johon on äänellä osuttava, kuten esimerkiksi tenori-C on, mutta se voi olla erittäin vaativa tietyissä oktaaveissa.
Viritystandardi ja taajuudet
Nykyisin yleisin virityksen standardi on A4 = 440 Hz (eli keskellä oleva La), joka on myös kansainvälisen standardin ISO 16 mukainen. Historiallisesti ja paikallisesti käytettiin muita arvoja: esimerkiksi A = 415 Hz on yleinen barokkimusiikin esityskäytössä (noin puoli sävelaskelta matalampi), ja orkesterit voivat nykyään virittää myös A = 442–444 Hz kirkkaamman soinnin saavuttamiseksi. On olemassa myös vaihtoehtoisia "filosofisia" tai audiophile-ehdotuksia, kuten A = 432 Hz.
Oktaavit ja taajuusarvot (esimerkkejä)
- A0 = 27,5 Hz (pianon alin A)
- A1 = 55 Hz
- A2 = 110 Hz
- A3 = 220 Hz
- A4 = 440 Hz (keskila La, usein virityksen lähtökohta)
- A5 = 880 Hz
- A6 = 1760 Hz
- A7 = 3520 Hz (muutamia säveliä alempana kuin pianon korkein C8)
Tätä numerointia kutsutaan yleensä tieteelliseksi sävelmerkinnäksi (scientific pitch notation): esimerkiksi A4 tarkoittaa keskilaa.
Orkesterikäytäntö ja oboen rooli
Perinteisesti oboe soittaa viritys-A:n, koska sen toonissa on selkeä perusta ja se pysyy kohtuullisen hyvin vireessä lämmöstä ja ilmankosteudesta huolimatta. Oboisti soittaa yleensä konserttila:n (esim. A4), jonka mukaan muut soittajat virittävät soitintensa avoimet A-jouset tai käyttävät säätönuppejaan ja viritysmittareita. Joissakin orkestereissa kapellimestari voi antaa virityksen tai sovitusti käyttää joko oboeta tai muuta määriteltyä soitinta.
Jousisoittimilla on usein avoin A-jousi (esimerkiksi viulun avoin A on A4), joten tuning oboen A:han on luonnollista ja nopeaa. Kiertävissä viritystilanteissa puhaltimet voivat virittää sekä yksitellen että soittamalla sointuklusteria, mutta oboen A on vakiintunut käytäntö varsinkin sinfonia- ja orkesterimusiikissa.
Soittimet, transponointi ja äänenvaativuus
La voi esiintyä eri oktaaveissa eri soittimilla. Esimerkiksi viulun avoin A on A4, alttoviulun ja sellon A‑kielet ovat alemmissa oktaaveissa. Koska eri instrumentit soittavat eri rekistereissä, A voi olla teknisesti vaativa tai helpompi riippuen oktaavista ja ilmaisusta. Erityisesti laulajille korkeat A-äänet voivat olla vaativia ja soittimille kuten huilulle ja klarinetille tietyt A-oktaavit asettavat erityisiä soittoteknisiä vaatimuksia.
Transponoivilla instrumenteilla (esim. B♭-klarinetti, A-klarinetti tms.) kirjoitettu "C" antaa konserttonoissa eri sävelkorkeuden, mutta orkesterin viritys-A on konserttisävel, jonka mukaan kaikki soittimet soittavat konserttinä tarkasteltuna. Tämä on tärkeä huomio erityisesti konserteissa ja sovituksissa.
Historialliset käytännöt ja nykykäytännöt
- Barokkiorganisaatioissa ja vanhemman musiikin esityksissä käytetään usein matalampaa viritystä (A ≈ 415 Hz) tai muita historiallisia standardeja.
- Modernit sinfoniaorkesterit virittävät yleensä samaan taajuuteen koko konsertin ajan ja käyttävät joko tuning-forkia, elektronista viritysmittaria tai oboen antamaa A:ta.
- Tietyissä tilanteissa, esimerkiksi kamarimusiikissa tai yksittäisten solistien kanssa, voidaan sopia poikkeavasta virityssopimuksesta.
Käytännön vinkkejä viritykseen
- Käytä virittyä instrumenttia tai elektronista viritysmittaria varmistaaksesi A4:n tarkan taajuuden, erityisesti jos soitat yhdessä muiden kanssa.
- Anna soitinten lämmetä ennen viritystä: lämpötilamuutokset vaikuttavat vireeseen (erityisesti puu- ja jousisoittimet).
- Jos orkesterissa on epäselvyyttä, seuraa kapellimestarin tai konserttimestarin ohjeita virityksen suhteen.
Yhteenvetona: La (A) toimii yleisesti orkesterin konsertin viritysstandardina (usein A4 = 440 Hz), oboen antama A toimii virityspisteenä, ja oktaaviluokitus (A0–A7) auttaa kuvaamaan sävelen korkeusasemaa eri soittimilla ja äänissä. Vaikka A ei ole "lopullinen virstanpylväs" kuten esimerkiksi tenori‑C joissain esityskonteksteissa, sen merkitys virityksen ja konserttisoinnin kannalta on keskeinen.
Nimitys oktaaveittain
| Tieteellinen nimitys | Helmholtzin nimitys | Oktaavin nimi | Vakiotaajuus (Hz) |
| A9 | a′′′′′′ | Kuusivuorinen | 14080 |
| A8 | a′′′′′ | Viisivuorinen | 7040 |
| A7 | a′′′′ | Nelivuorattu | 3520 |
| A6 | a′′′ | Kolmivuorinen | 1760 |
| A5 | a′′ | Kaksivuorinen | 880 |
| A4 | a′ | Yksivuorinen | 440 |
| A3 | a | Pieni | 220 |
| A2 | A | Suuri | 110 |
| A1 | A͵ tai ͵A | Contra | 55 |
| A0 | A͵͵ tai ͵͵͵A | Subcontra | 27.50 |
| A-1 | A͵͵͵͵ tai ͵͵͵͵A | Subsubcontra | 13.75 |
A:lla alkavat yleiset asteikot
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on A tai La musiikissa?
A: A tai La on soolosävelen kuudes nuotti ja nuotti.
K: Mikä on nuotin A merkitys orkesterin virittämisessä?
V: Kun orkesteria viritetään, oboe soittaa nuotin "A", ja muut soittimet viritetään vastaamaan tätä sävelkorkeutta.
K: Miten jousisoitinten soittajat virittävät soittimensa orkesterissa?
V: Orkesterin jokaisella jousisoittimella on A-jousi, josta kukin soittaja voi virittää loput soittimestaan.
K: Mikä on tavallisen pianon alin sävel?
V: A0 on tavallisen pianon alin sävel.
K: Mitkä ovat A1:n jälkeen tulevat oktaavit tavallisessa pianossa?
V: Tavallisessa pianossa A1:tä seuraavat oktaavit ovat A2, A3, A4, A5, A6 ja A7.
K: Mikä on korkein sävel tavallisessa pianossa?
V: C8 on standardipianon korkein sävel.
K: Onko nuotti "A" virstanpylväs tai merkki, johon äänellä pitää osua?
V: Ei, nuotin "A" ei katsota olevan tietty virstanpylväs tai merkki, joka on saavutettava äänellä, kuten esimerkiksi tenori-C, mutta se voi olla erittäin vaativa tietyissä oktaaveissa.
