Musiikissa nuotti on pieni äänenpätkä, joka muistuttaa puhutun kielen tavua. Esimerkiksi: laulun "Tuiki, tuiki, pieni tähti, miten ihmettelen sinua" kahdella ensimmäisellä rivillä on 14 nuottia: yksi kutakin tavua kohti. Sana nuotti voi siis tarkoittaa sekä yksittäistä äänijaksoa että sen vastaavaa, usein lyhyttä, äänikokonaisuutta sävellykseen sijoitettuna.

Nuotin kolme merkitystä

Suomenkielessä ja musiikillisessa käytössä sana nuotti esiintyy yleensä kolmessa yhteydessä:

  • Äänen pätkä eli yksittäinen sävel, joka kuuluu ja jolla on alku, kesto ja pääte.
  • Korkeus (äänen korkeus, kuinka korkea tai matala sävel on) — tästä käytetään myös termiä korkeutta.
  • Nuotin merkintä, eli se graafinen symboli nuottiviivastolla, joka kertoo sekä nuotin korkeuden että arvon (keston).

Nuotin korkeus

Nuotin korkeus kertoo, missä sävelasennossa ääni sijaitsee. Korkeudet ilmaistaan sävelnimillä (esim. C, D, E, F, G, A, B tai suomalaisittain cis, d, e, f, g, a, h) ja ne toistuvat oktaaveittain. Sama nuottiäänisarja voidaan soittaa eri oktaaveissa, jolloin sävel kuulostaa joko korkeammalta tai matalammalta.

Esimerkiksi koko kappaleen "Twinkle, twinkle, little star" voi soittaa kuudella eri nuotilla: C, D, E, F, G ja A; näillä nuoteilla muodostuu melodia, jonka rytmi ja korkeus vaihtuvat sävelten välillä.

Nuotin korkeutta merkitään myös nuottiviivastolla: viivan sijainti kertoo sävelkorkeuden, ja eri avaimet (esim. g-avaimet ja f-avaimet) määrittelevät, mikä viivaston kohta vastaa mitäkin säveltä.

Nuotin arvo (kesto)

Nuotin arvo eli kesto kertoo, kuinka pitkään sävel pidetään. Arvot ilmaistaan nuottimerkeillä, esimerkiksi:

  • Kokonuotti (whole note) – tyypillisesti 4 iskua 4/4-rytmissä
  • Puolinuotti (half note) – 2 iskua
  • Neljäsosa (quarter note) – 1 isku
  • Kahdeksasosanuotti (eighth note) – 1/2 isku
  • Kuudestoistasosa (sixteenth note) – 1/4 isku

Arvoihin voidaan lisätä pistetys (dotted note), joka pidentää kestoa puolella alkuperäisestä, sekä sidonta (tie), jolla yhdistetään samankorkuiset nuotit yhdeksi pidemmäksi äänitykseksi. Tauot (rests) ilmaisevat vastaavasti hiljaisuutta tietyksi ajaksi.

Nuotin merkintä ja nuottikuva

Nuotti kirjoitetaan nuottiviivastolle (yleensä viisi viivaa). Peruselementteihin kuuluvat:

  • Nuottipää (pyöreä tai täytetty/tyhjä), joka kertoo arvon ja sijainnin viivastolla.
  • Varsi (stem), joka yhdistää nuottipään viivaston tasoon ja yhdessä lippujen tai yhdysviivojen kanssa näyttää arvon lyhyemmillä nuoteilla.
  • Lippu tai yhdysviiva (flag/beam), joka erottaa kahdeksas- ja pienemmät nuotit.
  • Muutosmerkit kuten risti (#) ja bemolli (b), jotka nostavat tai laskevat nuotin korkeutta puolisävelaskeleella.
  • Avaimet (esim. G-avaimen eli toisen viivan g:n merkki, F-avaimen eli neljännen viivan f:n merkki), jotka määrittävät viivaston sävelkorkeudet.

Nuottimerkinnöissä näkyy lisäksi dynamiikka (voimakkuus), artikulaatio (esim. legato, staccato) ja tekniset ohjeet (esim. nuottimerkinnät soittotavasta), jotka antavat lisätietoa esityksestä.

Esimerkkejä ja käytännön huomioita

- Monissa lastenlauluissa ja kansanmusiikissa nuottien määrä liittyy suoraan sanojen tavuisiin: yksi nuotti per tavu on yleinen tapa opetella melodiaa, kuten edellä mainitussa "Tuiki, tuiki..." -esimerkissä.

- Sävellaji ja oktaaviasettelu vaikuttavat siihen, miltä sama nuotti kuulostaa eri soittimilla tai äänenkorkeuksilla. Esimerkiksi piano, viulu ja laulu voivat kaikki soittaa saman nuotin, mutta väriltään ja voimakkuudeltaan ne eroavat.

- Nuoteilla esitetty musiikki poikkeaa äänitehosteista: kun ääniä ei järjestetä säveltäväksi melodiaksi ja rytmiksi, ne luokitellaan usein efektiksi tai äänisuunnitteluksi, eivät musiikillisiksi nuoteiksi.

Yhteenveto

Nuotti on siis perusyksikkö musiikissa, jolla on korkeus, arvo (kesto) ja merkintä nuottiviivastolla. Näiden yhdistelmän avulla syntyy melodia, harmonia ja rytmi, jotka muodostavat musiikillisen teoksen.