Nuotti | pieni äänenpätkä, joka muistuttaa puhutun kielen tavua

Musiikki

Joissakin länsimaissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa, nuotit (eli sävelkorkeudet) on merkitty aakkosten kirjaimilla sävelkorkeuden mukaan. Matalimmasta äänestä korkeimpaan: Tämä kuvio toistuu niin, että G:n jälkeen tulee A. Tämä A on oktaavin korkeampi kuin ensimmäinen A. Tämä A on oktaavin korkeampi kuin ensimmäinen A.

Koska länsimaisessa musiikissa tarvitaan 12 nuottia, näillä seitsemällä nuotilla voi olla modifikaattoreita (symboleja tai sanoja, jotka muuttavat niitä). Kaksi tärkeintä modifiointimerkkiä ovat teres, joka nostaa sävelkorkeutta puoli askelta, ja flat, joka laskee sävelkorkeutta puoli askelta. Teresin symboli on ♯ (kuten hash-symboli (amerikkalainen: numerosymboli): #). Desin symboli on ♭ (kuten pieni kursivoitu b). Jos haluat poistaa nuotin tasaisen tai terävän sävyn, nuotin eteen kirjoitetaan luonnollinen symboli ♮. Kun kirjoitetaan sanoin (kuten tällä sivulla), symbolit kirjoitetaan nuotin nimen perään, esim: "B♭" tarkoittaa B:tä ja "F♯" tarkoittaa Fis. Kuitenkin nuotinnoksessa tasa-, terävä- tai luonnollinen merkki kirjoitetaan ENNEN nuotin nimeä. Yksi tapa muistaa tämä on sanoa: jos merkki tulisi nuotin jälkeen, se olisi liian myöhäistä, ja olisit jo soittanut sen, joten sen on tultava ennen, jotta tiedät, mitä on tulossa.

Sävelkorkeudet voidaan kirjoittaa myös avainmerkkeihin. Sävellaji kirjoitetaan kappaleen alkuun, ja se toistetaan jokaisen rivin alussa. Siinä ilmoitetaan kappaleessa säännöllisesti esiintyvät sävelkorkeudet.

Kaksi muuta muuntajaa ovat kaksinkertaiset terät, jotka nostavat nuotin kokonaisen askeleen, ja kaksinkertaiset latit, jotka laskevat nuotin kokonaisen askeleen. Nämä ovat paljon harvinaisempia kuin yksinkertainen terävä tai matala, mutta niitä esiintyy silti joissakin musiikkilajeissa. Kaksoiskesin symboli on × ja kaksoissärin symboli on ♭♭. Esimerkiksi E♭♭♭ on toinen nimi D:lle. Tätä kutsutaan enharmoniseksi ekvivalentiksi. Toinen enharmoninen vastine on C ja B♯.

Muut muistiinpanojen nimet

Joissakin kielissä, kuten romaanisissa kielissä (espanja, portugali, ranska, italia ja romania), nuotit on nimetty Do, Re, Mi, Fa, Sol, La, Si (tai Ti) eikä C, D, E, F, G, A, B. Tätä merkintätapaa kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä solfege. Nämä nuotit ovat The Sound of Music -elokuvan laulun painopiste.

Rumpusarjoilla ei ole muistiinpanoja, vaan niillä on paikkoja käsikirjoituksessa, jossa jokainen rivi tarkoittaa jokaista rumpua, jokainen symboli tarkoittaa jokaista Cymbakia kitissä - kuinka monta kertaa lyödä sitä millä nopeudella ja lyönnit baarissa ovat yleensä 4/4 ja lasket 1 2 3 3 4 jokaista baaria kohden.