Saint-Martin — Ranskan merentakainen yhteisö (Collectivité de Saint-Martin)
Tutustu Saint-Martiniin: Ranskan merentakaiseen yhteisöön Karibialla—historia, hallinto, kulttuuri ja matkailuvinkit pohjoissaaren ainutlaatuiseen elämään.
Saint-Martin (ranskaksi Saint-Martin), virallisesti Saint-Martinin kollektio (ranskaksi Collectivité de Saint-Martin), on Ranskan uusi merentakainen yhteisö. Se perustettiin 22. helmikuuta 2007. Se koostuu Saint-Martinin saaren pohjoisosista ja sen naapurisaarista. Saaren eteläpuolisko on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva maa.
Maantiede ja väestö
Ranskan puoleinen Saint-Martin kattaa saaren pohjoisen osan, ja sen pinta-ala on noin 53 km². Saaren rajana toimii historiallinen ja käytännössä avoin raja, jonka vuoksi liikkuminen rajan yli on yleensä sujuvaa ilman passintarkastuksia. Ranskan puolen pääkaupunki ja hallinnollinen keskus on Marigot. Väestömäärä on arviolta noin 35 000 asukasta (noin 2017), ja väestö on monikansallista: paikallisia, ranskalaisia vakituisia asukkaita sekä paljon ulkomaisia ja alueellisia muuttajia.
Hallinto ja oikeudellinen asema
Saint-Martin on Ranskan merentakainen yhteisö (collectivité) ja sillä on oma paikallishallintonsa, joka hoitaa useita alueellisia tehtäviä. Samalla alue kuuluu Ranskan valtion alaisuuteen; ranskankielinen oikeusjärjestelmä ja julkiset palvelut perustuvat Ranskan lakeihin ja käytäntöihin. Saint-Martinilla on myös edustus Ranskan kansallisissa instituutioissa (esim. kansalliskokous ja senaatti kautta edustajien/muiden edustuksellisten mekanismien).
Kielet, kulttuuri ja raha
Virallinen kieli on ranska, mutta käytännössä saarella puhutaan laajasti myös englantia, alueellisia kreolikielimuotoja sekä espanjaa ja hollantia. Kulttuurisesti Saint-Martin on karibialaisen monikulttuurisuuden näyttämö: ranskalaisia vaikutteita yhdistyvät karibialaisiin, pohjoisamerikkalaisiin ja latinalaisamerikkalaisiin elementteihin. Ranskan puolella käytettävä valuutta on euro.
Talous ja matkailu
Talous perustuu pitkälti matkailuun, palvelualoihin ja verovapaaseen kauppaan. Saarella on useita tunnettuja rantoja, ravintoloita ja ostosalueita, ja se on suosittu lomakohde erityisesti risteily- ja pikkuloma-asiakkaiden keskuudessa. Myös veneily ja urheilukalastus ovat merkittäviä elinkeinoja.
Liikenneyhteydet
Saarta palvelevat sekä ranskalaiset että alankomaalaiset lentokentät. Kansainvälisimmät yhteydet ovat yleensä Princess Juliana International Airport -lentokentän kautta eteläisellä (hollantilaisella) puolella, mutta pienempiä lentoyhteyksiä on myös ranskalaiselta puolelta. Saaren sisäiset yhteydet toimivat pääosin teillä ja takseilla.
Ilmasto ja luonnonkatastrofit
Ilmasto on trooppinen, kuuma ja kosteahko vuodenaikojen erottaessa kosteamman sadekauden ja kuivemman kauden. Alue on herkkä trooppisille myrskyille ja hurrikaaneille; merkittävä esimerkki on vuoden 2017 hurrikaani Irma, joka aiheutti laajaa tuhoa sekä ranskalaisella että hollantilaisella puolella ja vaati pitkän jälleenrakennuskauden.
Yhteistyö naapuripuolen kanssa
Koska saari on jaettu kahteen valtioon (Ranskan ja Alankomaiden välillä), siellä on runsaasti käytännön yhteistyötä muun muassa liikenteen, pelastuspalveluiden, talouden ja ympäristönsuojelun saralla. Rajan avoimuus ja saaren pienuus tekevät raja-alueyhteistyöstä arkista ja tärkeää asumisen ja matkailun kannalta.
Saint-Martin on pienestä koostaan huolimatta monipuolinen ja kansainvälinen yhteisö, joka yhdistää ranskalaisia hallinnollisia piirteitä karibialaisen elämänrytmin ja monikulttuurisen arjen kanssa.
Demografiset tiedot
Saaren ranskalaisen osan pinta-ala on 53,20 km² (20,5 sq mi). Lokakuun 2004 täydentävässä ranskalaisessa väestönlaskennassa saaren ranskalaisen osan väkiluku oli 33 102 (vuoden 1982 väestönlaskennassa asui vain 8 072 asukasta), mikä tarkoittaa, että asukastiheys oli 622 asukasta neliökilometrillä vuonna 2004.
| Historiallinen väestö | |||||||
| 1885 | 1967 | 1974 | 1982 | 1990 | 2004 | ||
| 3,400 | 4,502 | 5,061 | 6,191 | 8,072 | 28,518 | 29,078 | 33,102 |
| Viralliset luvut Ranskan väestölaskennoista. | |||||||
Politiikka ja hallinto
Saint-Martin oli monta vuotta ranskalainen kommuuni. Se oli osa Guadeloupea, joka on Ranskan merentakainen alue ja merentakainen departementti. Tämän vuoksi se kuuluu Euroopan unioniin. Vuonna 2003 ranskalaisen osan väestö äänesti Guadeloupesta irtautumisen puolesta. He halusivat muodostaa erillisen Ranskan merentakaisen yhteisön (COM). Ranskan parlamentti hyväksyi 9. helmikuuta 2007 lakiesityksen, jolla Saint-Martinin ranskalaiselle osalle ja Saint-Barthélemyn naapurille myönnettiin YM:n asema. Uusi tuli voimaan, kun laki julkaistiin virallisessa lehdessä.
Saint-Martin on edelleen osa Euroopan unionia.[] Saint-Martinin virallinen valuutta on euro (mutta myös Yhdysvaltain dollari hyväksytään yleisesti).
Siirtymätoimenpiteenä Saint-Martinin hallinto säilyy kuten Guadeloupen kunnassa, kun se oli Guadeloupen kunta, ja sitä hallinnoivat pormestari ja kunnanvaltuusto, jonka valitsevat saaren Ranskan puolella asuvat Euroopan kansalaiset. Kunnallisvaaleissa saavat äänestää kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaiset, kuten Ranskan pääkaupunkiseudulla Maastrichtin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Euroopan unioniin kuulumattomien maiden kansalaiset, jotka edustavat suurta osaa saaren Ranskan puoleisen osan väestöstä, eivät saa äänestää vaaleissa. Uusi hallintorakenne, joka sopii merentakaiselle yhteisölle, tulee voimaan myöhemmin vuonna 2007.
Kartta, jossa näkyvät Leewardsaarten Guadeloupen alueen/departementin entiset osat, Saint-Martin mukaan lukien, ennen helmikuuta 2007.
Etsiä