Merianemoni – meressä elävä polyypi: rakenne, ravinto ja symbioosi
Merianemoni — rakenne, ravinto ja symbioosi: miten lonkerot, nematokystat ja leväsymbioosi tukevat saalistusta, suojaa ja elämänkiertoa meressä.
Merianemoni on meressä elävä nilviäiseläin, joka kuuluu polyyppimuotoisiin eläimiin. Anemoni on eräs polyyppejä muistuttavista lajeista ja toimii petona: sen lonkeroissa on nematokystoilla varustettuja soluja, jotka harppuunan kaltaisen mekanismin avulla ampuvat saaliiseen pistoksia ja antavat hermomyrkkyjä, joiden avulla väsyttävät tai lamauttavat saaliin. Kun esimerkiksi kala tai äyriäinen on saatu kiinni, anemoni siirtää saaliin suukiekolle ja sisäänpäin vatsapussin suuntaan, jossa se sulatetaan hitaasti.
Rakenne ja anatomia
Anemonin ruumis on sylinterimäinen ja siinä erotetaan selkeästi suukiekko, lonkerot ja perustana oleva kiinnittymiskiekko. Suukiekko peittää eläimen yläpinnan, ja sen keskellä sijaitsee suu, joka johtaa suolistoon. Lonkerot ympäröivät suukiekkoa ja toimivat sekä saaliin pyydystämisessä että ympäristön tuntemisessa. Alapinnassa oleva pedal disc-tyyppinen kiinnittymiskiekko mahdollistaa anemonin tarttumisen alustaan.
Liikkuminen ja elintavat
Anemonit ovat yleensä istukkaita, eli ne pysyvät pitkään samassa paikassa ja kiinnittyneenä pohjaan. Ne voivat kuitenkin siirtyä hitaasti liukumalla tai venyttämällä ja supistamalla runkoaan. Joillakin lajeilla on kyky tehdä nopeampia liikehdintöjä tai jopa "uida" lyhyitä matkoja taivuttamalla ja supistamalla kehoa. Liikkumisen syyt vaihtelevat: esimerkiksi saalistajan hyökkäys, kilpailu tilasta tai liian kuiva tai muuten epäsuotuisa ympäristö voi ajaa anemonin etsimään uutta paikkaa.
Ravinto ja saalistus
Anemonit saalistavat pääasiassa pienempiä kaloja, äyriäisiä ja planktonia. Lonkerot tunnistavat saaliin kemiallisten ja mekaanisten ärsykkeiden avulla; lamauttavat pistokset varmistavat, ettei lintu pääse pakenemaan. Ravinto kulkeutuu suukiekon kautta sisään ja sulatetaan osittain ulkoiseen ruuansulatusonteloon. Joillakin lajeilla on lisäksi symbioottinen yhteisölevä (ks. alla), joka tuottaa sokeripitoista ravintoa yhteiskäyttöön auringonvalon avulla.
Lisääntyminen ja uusiutuminen
Anemonit voivat lisääntyä sekä suvullisesti että suvuttomasti. Suvullisessa lisääntymisessä vapautuvat sukusolut johtavat toukkavaiheeseen (planulaan), joka saattaa uida ihmisestä löytyvälle alustalle ja kasvaa uudeksi yksilöksi. Suvuton lisääntyminen tapahtuu usein jakautumalla tai silmulla muodostumalla (budding), jolloin emoyksilö tuottaa kloonin itsestään. Monet anemoneista myös pystyvät voimakkaaseen regeneraatioon: vaurioitunut osa voi kasvaa uudelleen.
Symbioosi ja lajitoverit
Monet merianemoniat elävät symbioosissa muiden eläinten ja eliöiden kanssa. Tunnetuin esimerkki on monien kalojen ja äyriäiden tarjoama suoja anemonin lonkeroissa. Esimerkiksi Pellekalat, incognito-goby -tyyppiset särkkikalat ja erilaiset nuoliravut hakeutuvat anemonien suojaan ja hyötyvät niiden myrkyllisyydestä. Toisaalta anemoni voi saada ruokajäämiä näiden kumppanien saaliista. Erakkorapuilla on usein merianemoneita kuoressa, jossa ne asuvat ja kulkevat yhdessä anemonin kanssa.
Lisäksi joillakin anemoneilla esiintyy symbioosia levätyypin kanssa, erityisesti dinoflagellaattien (zooxanthellae) kaltaisten yksisoluisten levien. Nämä levät yhteyttävät ja tuottavat orgaanista ainetta auringonvalon avulla; anemoni käyttää osan tästä ravinnoksi. Sama levätyyppi esiintyy myös monissa korallit, ja se on tärkeä ekosysteemissä tuottaen energiaa ja väriä symbionteille.
Puolustus, vaikutus ihmiseen ja ekologinen merkitys
Anemonin pistos voi olla ihmiselle kivulias ja joissain lajeissa voimakaskin, mutta yleisesti ne eivät ole hengenvaarallisia. Merianemonit ovat tärkeitä osa rannikkoekosysteemejä: ne tarjoavat suojapaikkoja ja lisäävät lajien monimuotoisuutta. Ne osallistuvat myös ravintoverkkoihin petoina ja saaliina.
Uhat ja suojelu
Anemonien elinympäristöjä uhkaavat muun muassa ilmastonmuutos (veden lämpötilan nousu, happamoituminen), veden saastuminen, elinympäristöjen tuhoutuminen sekä keräily akvaarioalaan. Koska monet lajit elävät symbioosissa valon- ja paikanriippuvien levien kanssa, veden laadun ja valon muutokset vaikuttavat niihin voimakkaasti. Paikalliset suojelutoimet ja vastuullinen harrastus- ja kalankasvatuskäytäntö ovat tärkeitä anemonien tulevaisuuden turvaamiseksi.
Yhteenveto: Merianemoni on monipuolinen ja ekologisesti merkittävä merieläin, jonka rakenne, myrkylliset nematokystat, liikkumiskyky, uusiutuminen ja laaja-alaiset symbioottiset suhteet tekevät siitä mielenkiintoisen ja tärkeän osan rannikkoekosysteemejä.
Yhteinen pellekala merianemonissa. Kala elää symbioosissa anemonin kanssa.
Amphiprion melanopus anemonefish Itä-Timorista peräisin olevassa kupla-anemonissa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä ovat merianemonit?
V: Merianemonit ovat meressä eläviä nilviäiseläimiä. Ne ovat polyyppejä, yksi heimon perusmuodoista.
K: Miten merianemonit ruokailevat?
V: Merianemoni on petoeläin, joka lamauttaa saaliinsa pistävillä nematokystoilla. Ne laukaisevat harppuunan kaltaisen rakenteen, joka tuottaa annoksen hermomyrkkyjä. Syödäkseen kalan tai äyriäisen ne siirtävät saaliin vatsaansa, jossa se sulatetaan hitaasti.
K: Ovatko merianemoni liikkuvainen?
V: Merianemonit ovat liikkumattomia ja pysyttelevät yleensä mielellään yhdellä alueella; jotkin lajit voivat kuitenkin uida uuteen paikkaan käyttämällä taivutusliikkeitä.
K: Mistä merianemoneita voi löytää?
V: Monet merianemonilajit elävät kalliolammikoissa vuoroveden ja laskuveden välisenä aikana kalliorannoilla, mutta joitakin lajeja tavataan myös syvissä valtamerissä, ja muutamat lajit ovat pelagisia.
Kysymys: Mistä osista merianemonien ruumis koostuu?
V: Merianemonilla on kaksi pääosaa - sen ruumiin yläosassa oleva suukiekko ja sen alapuolella oleva poljinkiekko. Eläimen suu ja suolisto sijaitsevat suukiekon keskellä, kun taas lonkerot ympäröivät sitä.
Kysymys: Muodostavatko muut eläimet symbioottisia suhteita merianomeenien kanssa?
V: Kyllä, monet muut eläimet muodostavat symbioottisia suhteita tiettyjen merianenomilajien kanssa, kuten pellekalat, Incognito goby, nuoliravut, jotka voivat suojautua lonkeroidensa keskellä, tai erakkoravut, joiden kuorissa ne usein asuvat suojassa saalistajilta. Lisäksi jotkin lajit ovat muodostaneet mutualistisia suhteita dinoflagellaattlevien kanssa, jotka elävät niiden sisällä ja käyttävät auringonvaloa tuottaakseen ravintoa molemmille osapuolille - samaan tapaan kuin korallitkin tekevät.
K: Kuka teki ensimmäisenä yksityiskohtaisia tutkimuksia näistä olennoista?
V: Ensimmäiset yksityiskohtaiset tutkimukset näistä olennoista teki luonnontieteilijä Philip Henry Gosse, joka tutki Brittein saarten rantojen läheisyydestä löytyneitä olentoja tutkimusmatkansa aikana.
Etsiä