Sudanin toinen sisällissota (1983–2005): tausta, kulku ja seuraukset
Sudanin toinen sisällissota (1983–2005): kattava katsaus taustaan, sodan kulkuun ja tuhoisiin seurauksiin — ihmisoikeusrikokset, pakolaisuus ja Etelä‑Sudanin itsenäistyminen.
Sudanin toinen sisällissota oli vuosina 1983-2005 käyty konflikti Sudanin keskushallinnon ja Sudanin kansan vapautusarmeijan välillä. Se oli pitkälti jatkoa Sudanin ensimmäiselle sisällissodalle vuosina 1955-1972. Vaikka se alkoi Etelä-Sudanista, sisällissota levisi myös Nuba-vuorille ja Sinisen Niilin alueelle. Se kesti 22 vuotta, ja se on yksi kaikkien aikojen pisimmistä sisällissodista. Sota johti Etelä-Sudanin itsenäistymiseen kuusi vuotta sodan päättymisen jälkeen.
Noin kaksi miljoonaa ihmistä kuoli sodan seurauksena. Konflikti aiheutti myös nälänhätää ja tauteja. Neljä miljoonaa ihmistä Etelä-Sudanissa joutui siirtymään kotiseudultaan ainakin kerran sodan aikana. Siviilien kuolonuhrien määrä on yksi suurimmista sodista sitten toisen maailmansodan, ja sitä leimasivat lukuisat ihmisoikeusloukkaukset. Näihin kuuluvat muun muassa orjuus ja joukkomurhat.
Tausta ja syyt
Toisen sisällissodan taustalla olivat monitasoiset jännitteet: etelän ja pohjoisen välinen etninen, uskonnollinen ja taloudellinen vastakkainasettelu, sekä valtiojohtoisen politiikan keskittäminen ja marginalisointi. Pohjoisessa hallinnut muslimivalta pyrki laajentamaan sharia-lainsäädäntöä ja keskushallinnon kontrollia, kun taas etelässä asui useita kristillisiä ja animistisia kansoja, jotka vaativat suurempaa itsehallintoa. Öljyn löytyminen Etelä-Sudanissa ja sen tuotannosta koituvat tulot lisäsivät konfliktin merkitystä ja koventivat taisteluja.
Keskeiset toimijat ja tapahtumat
- Sudanin kansan vapautusarmeija/liike (SPLA/M) johti etelän aseellista vastarintaa. Liikkeen tunnetuin johtaja oli John Garang, joka nousi keskeiseksi hahmoksi konfliktin aikana.
- Sudanin keskushallinto, jota hallitsivat pohjoiset poliittiset voimat ja armeija, pyrki pitämään koko maan yhtenäisenä ja hallitsemaan öljytuloja.
- Vuonna 1983 tehtyjen lakimuutosten ja sharia-lain laajentamisen seurauksena rauhanomaiset ratkaisut kariutuivat ja aseelliset yhteenotot lisääntyivät.
- Sodan aikana tapahtui useita laajamittaisia taistelukierroksia, pakolaisaaltoja ja piiritystilanteita, joista monet kohdistuivat siviiliväestöön.
Humanitaarinen kriisi ja ihmisoikeusrikkomukset
Konflikti aiheutti massiivisen humanitaarisen kriisin: nälänhätää, tartuntatauteja ja kokonaisia yhteisöjä hajottaneita pakolaisaaltoja. Sota leimattiin myös vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, kuten:
- joukkomurhista ja siviilien tahallisista hyökkäyksistä,
- pakkomuutosta ja massiivisesta siirtolaisuudesta sisäisesti sekä yli rajojen,
- orjuudesta, sieppauksista ja pakko-työstä, sekä
- lasten värväämisestä aseisiin ja seksuaalisesta väkivallasta.
Määrälliset arviot vaihtelevat, mutta kuolonuhrien ja kärsimyksen laajuus oli valtava; monet kansainväliset järjestöt, kuten Human Rights Watch ja Amnesty, dokumentoivat rikoksia ja vaativat vastuuseenpanoa.
Rauhanprosessi ja loppuvaihe
Rauhanneuvottelut etenivät useissa vaiheissa. Keskeinen käännekohta oli vuoden 2005 Comprehensive Peace Agreement (CPA) John Garang valittiin koalitiossa yhtenä johtajista vuonna 2005, mutta hän kuoli pian sen jälkeen lento-onnettomuudessa, mikä vaikutti alueen poliittiseen dynamiikkaan. CPA:n ja myöhemmän vuoden 2011 kansanäänestyksen seurauksena Etelä-Sudanista tuli itsenäinen valtio vuonna 2011. Tämä ei kuitenkaan ratkaissut kaikkia alueen ongelmia. Useita alueita, kuten Nuba-vuoret ja Sinisen Niilin maakunta, jäi konfliktien ja jännitteiden piiriin vielä vuoden 2005 jälkeen, ja niissä on esiintynyt ajoittain uudelleen aseellista väkivaltaa. Pitkän sodan taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat moninaiset: infrastruktuurin tuhoutuminen, koulutuksen ja terveydenhuollon rapautuminen sekä sukupolvien läpi ulottuva traumatisoituminen. Myös öljyvarojen hallinnasta aiheutuneet kiistat ovat olleet pysyvä jännityksen lähde. Kansainvälinen yhteisö, mukaan lukien alueelliset järjestöt kuten IGAD sekä Yhdysvallat, Norja ja Britannia, olivat mukana sovittelussa ja humanitaarisessa avustustyössä. YK ja järjestöt tarjosivat myös kriittistä avustusta pakolaisille ja sisäisesti siirtyneille. Vaikka kansainvälinen paine ja diplomaattiset toimet auttoivat rauhanprosessia, toimeenpano ja oikeudenmukaisuuden varmistaminen ovat osoittautuneet haastaviksi. Sudanin toinen sisällissota oli monisyinen, pitkäkestoinen konflikti, jolla oli vakavat inhimilliset, poliittiset ja taloudelliset seuraukset. Vaikka vuoden 2005 rauhansopimus ja vuoden 2011 itsenäistyminen merkitsivät käännekohtia, alueen vakaus ja oikeudenmukainen rauha edellyttävät yhä pitkäjänteistä rakentamista, sovittelua ja kansainvälistä tukea.
Seuraukset ja jälkivaikutukset
Kansainvälinen rooli
Yhteenveto
Etsiä