Etelä-Sudan on maa Afrikassa. Sen virallinen nimi on Etelä-Sudanin tasavalta. Se oli aiemmin osa Sudania. Sisällissota alkoi vuonna 2013.
Sisämaavaltio rajoittuu Etiopiaan idässä, Keniaan kaakossa, Ugandaan etelässä, Kongon demokraattiseen tasavaltaan lounaassa, Keski-Afrikan tasavaltaan lännessä ja Sudanin tasavaltaan pohjoisessa. Etelä-Sudaniin kuuluu Valkoisen Niilin muodostama Suddin laaja suoalue, jota kutsutaan paikallisesti Bahr al Jabaliksi.
Historia ja itsenäisyys
Alueella on käyty pitkäaikaista konfliktia pohjoisen ja etelän välillä, joka kärjistyi toistuviksi kapinoiksi ja pitkiksi neuvotteluiksi 1900- ja 2000-luvuilla. Vuonna 2005 solmittu Comprehensive Peace Agreement (CPA) antoi pohjan etelän itsenäisyysäänestykselle. Etelä-Sudanista tuli itsenäinen valtio 9. heinäkuuta 2011, jolloin sen pääkaupungiksi tuli Juba. Itsenäisyys toi toiveita rauhasta ja kehityksestä, mutta myös uusia haasteita, kuten rajakiistat, hallinnon rakentaminen ja taloudellinen riippuvuus öljytuloista.
Sisällissota ja rauhantyö
Vuoden 2013 jälkeen Etelä-Sudan ajautui jälleen sisällissotaan, jonka keskeisinä osapuolina olivat presidentti Salva Kiirin hallinnon joukot ja oppositiojohtaja Riek Macharin tukemat ryhmät. Konfliktilla oli myös vahva etninen ulottuvuus (esim. dinka- ja nuer-kansoihin liittyvät jännitteet). Sotatoimet aiheuttivat laajaa humanitaarista kriisiä: kymmeniä tuhansia kuolleita ja miljoonia sisäisiä pakolaisia tai naapurimaihin paenneita.
Rauhantyötä on käyty useilla tasoilla. Vuoden 2015 rauhansopimus ja myöhemmin revitalisoidut sopimukset vuonna 2018 pyrkivät lopettamaan taistelut ja luomaan siirtymäkauden hallinnon. Vuonna 2020 muodostettiin uusi siirtymähallitus, mutta tilanne on säilynyt hauraana ja paikalliset väkivaltaisuudet ovat jatkuneet joillakin alueilla. Kansainvälinen yhteisö ja alueelliset toimijat ovat tukeneet rauhanprosessia ja humanitaarista apua.
Maantiede ja ilmasto
Etelä-Sudan on sisämaavaltio Afrikassa. Maan maasto vaihtelee suurista suovyöhykkeistä ja niityistä kohti etelän ja lännen savanneja. Valkoinen Niili halkoo maata ja muodostaa Suddin suon, joka on yksi maailman laajimmista sisämaan märkäalueista. Ilmasto on pääosin trooppinen, ja siinä on selkeä sadekauden ja kuivakauden vaihtelu; sadekaudet vaihtelevat alueittain, mutta yleisesti kuivat kaudet sijoittuvat loppuvuoteen ja alkupuolelle vuotta.
Väestö, kielet ja kulttuuri
Väestö koostuu monista etnisistä ryhmistä, joista suurimpia ovat esimerkiksi dinka, nuer ja shilluk, mutta joukossa on runsaasti muita heimoja ja kansanryhmiä. Etelä-Sudanin yhteiskunta on monimuotoinen: perinteiset tavat ja uskonnolliset käytännöt ovat voimassa monin paikoin. Virallinen kieli on englanti, mutta arabiankielen ja lukuisten paikalliskielten käyttö on laajaa. Uskonnollisesti väestöön kuuluu kristittyjä ja perinteisten uskomusten harjoittajia.
Talous ja luonnonvarat
Etelä-Sudanin talous perustuu pitkälti öljytuotantoon, joka on maan tärkein vientitulojen lähde. Öljykentät sijaitsevat pääosin etelässä, mutta putkistot kulkevat pohjoiseen Sudaniin, mikä tekee energiasektorista poliittisesti herkän. Suuri osa väestöstä elää kuitenkin maataloudesta ja karjanhoidosta elinkeinona. Heikko infrastruktuuri, jatkuvat konfliktit ja köyhyys rajoittavat talouden kehitystä. Humanitaarinen apu ja kehitysohjelmat ovat edelleen merkittävä osa maan avustustarvetta.
Haasteet ja näkymät
Etelä-Sudanin suurimpia haasteita ovat kestävä rauha, turvallisuus, oikeusvaltio, kehittävä talouspolitiikka ja perusinfrastruktuurin rakentaminen (kuten terveydenhuolto, kouluverkosto ja tiet). Pitkäaikainen rauha ja hallinnon vakauttaminen ovat välttämättömiä edellytyksiä sille, että maan luonnonvaroja ja inhimillistä potentiaalia voidaan hyödyntää laajemmin kansan hyvinvoinnin parantamiseksi.
