Siamang (Symphalangus syndactylus) – laji, elintavat ja uhat

Siamang – suuri, puissa elävä gibboni: laji, ainutlaatuinen laulu- ja anatomia, elintavat ja uhat kuten metsäkato ja palmuöljy. Tutustu suojeluun.

Siamang (Symphalangus syndactylus) on Malesian, Thaimaan ja Sumatran metsistä kotoisin oleva pyrstötön, mustaturkkinen gibbon. Se on arboreaalinen eli elää pääosin puissa ja liikkuu oksien välillä käsien avulla keinuen (brachiation). Siamang on suurin apinoista gibbonien joukossa: aikuiset voivat kasvaa noin metrin mittaisiksi ja painaa jopa 22–23 kiloa. Symphalangus-suvun ainoana lajina siamangit erottuvat koosta, karvapeitteestä ja joistakin anatomisista piirteistä.

Ulkonäkö ja erityispiirteet

Siamangilla on tiheä musta karva ja suhteellisen pitkä vartalo lyhyellä hännättömällä rungolla. Lajin latinankielinen nimi "syndactylus" viittaa osittaiseen sormien tai varpaiden yhteen kasvamiseen: siamangeilla joidenkin sormien tyviosat ovat osittain yhdistyneet. Niillä on myös laaja, helposti havaittava kurkkupussi (gular sac), jonka uroksilla ja naarasilla on; pussi voidaan paisuttaa ja sitä käytetään äänen voimakkuuden lisäämiseen. Suuret silmäpussit ja voimakkaat kädet tukevat puissa elämistä ja oksien välissä keinumista.

Levinneisyys ja elinympäristö

Siamangin levinneisyys kattaa osia Malesiasta, Thaimaasta ja Sumatrasta. Joidenkin taksonomisten arvioiden mukaan lajilla saattaa olla kaksi alalajia: Sumatran siamang (S. s. syndactylus) ja Malesian siamang (S. s. continentis), mutta toisissa arvioissa Malesian yksilöt nähdään vain paikallisena populaationa. Siamang on ainutlaatuinen siinä, että sen levinneisyysalueet esiintyvät joidenkin muiden gibbonien, kuten ketterän gibbonin ja larin gibbonin, yhteisten alueiden sisällä (sympaattinen esiintyminen).

Habitaatti vaihtelee trooppisista alangoista ja lounaista sademetsistä niin sanottuihin sekametsiin ja laaksojen metsikköihin. Laji suosii yleensä läheisiä, tiheäkasvuisia puustoja, mutta esiintyy myös sekundaarimetsissä ja ajoittain metsänreuna-alueilla.

Ruokavalio ja käyttäytyminen

Siamangit ovat pääasiassa frugivoreja eli hedelmäsyöjiä, mutta niiden ruokavalioon kuuluu myös lehtiä, kukkia, pähkinöitä ja satunnaisesti selkärangattomia. Ne etsivät ravintoa pääosin puiden latvuksista ja liikkuvat vikkelästi oksalta oksalle käyttäen molempia käsiään. Laji on päivittäinen (diurnaalinen) ja viettää suurimman osan ajastaan etsiessään ruokaa, leväten ja huolehtiessaan poikasista.

Sosiaalinen rakenne, lisääntyminen ja äänet

Siamang elää yleensä pariskuntina tai pieninä perheyksikköinä (pari ja sen jälkeläiset). Parit muodostavat vahvoja sidoksia ja puolustavat reviiriään. Parin jäsenet laulaa usein yhteen sopien duet-lauluja, jotka toimivat reviirin merkitsemisen lisäksi sidoksen vahvistajana. Näissä lauluesityksissä kurkkupussin avulla tuotettu ääni kantaa pitkälle.

Lisääntyminen: naaraat saavuttavat sukukypsyyden yleensä noin 6–8 vuoden iässä (arvio), ja tiineys kestää noin 7–8 kuukautta. Syntyy tavallisesti yksi poikanen kerrallaan, ja poikasten välinen syntymäväli on tyypillisesti 2–3 vuotta. Luonnossa elinikä on yleensä lyhyempi kuin vankeudessa; vankeudessa siamangeilla on raportoitu elävän yli 30 vuoden ikään, luonnossa useimmiten noin 20–30 vuotta.

Uhat ja suojelu

Vaarojen joukossa merkittävimmät ovat:

• Elinympäristön häviäminen: metsien raivaus erityisesti palmuöljyn tuotantoa varten sekä muu maankäytön muutos (maanviljely, infrastruktuuri) vähentävät ja pirstovat siamangeille sopivia elinalueita.
• Laiton kauppa ja lemmikiksi ottaminen: poikaset siepataan joskus myytäväksi lemmikeiksi tai matkamuistoiksi, mikä heikentää luonnon populaatioita.
• Hakkaus ja metsästys: suora tappaminen tai satunnainen metsästys uhkaavat paikallisia kantoja.

Siamang on kansainvälisesti huomioitu uhanalaisena; sen kanta on arvioitu laskevaksi. Laji kuuluu yleisesti tiukkojen kaupparajoitusten piiriin (CITES-liitteet koskevat useimpia gibbonilajeja) ja sitä suojellaan myös joissain kansallisissa suojeluohjelmissa.

Suojelutoimet ja tulevaisuus

Tarvitaan monitasoisia toimia lajien säilyttämiseksi:

• eristettyjen metsäalueiden ja suojelualueiden perustaminen ja tehokas hoito;
• metsäistutukset ja ekologiset koridorit, jotka yhdistävät pirstoutuneita elinalueita;
• laiton villieläinkaupan ja metsästyksen valvonnan tiukentaminen;
• kuntien ja paikallisyhteisöjen koulutus ja kestävän maankäytön tukeminen sekä palmuöljyn tuotannon ympäristöystävällisemmät käytännöt;
• rehabilitaatio- ja uudelleensijoitusohjelmat, jotka auttavat laittomasta kaupasta pelastettuja yksilöitä palaamaan luontoon, kun olosuhteet sallivat.

Yhteistyö kansainvälisten suojeluorganisaatioiden, paikallisten viranomaisten ja tutkijoiden välillä on keskeistä siamangin tulevaisuuden turvaamiseksi. Kuluttajakäyttäytyminen ja sertifioidut tuotantotavat (esim. RSPO-palmuöljy) voivat myös vähentää metsäkadon painetta.

Vaikka laiton lemmikkikauppa heikentää luonnonvaraisia populaatioita, suurin yksittäinen uhka siamangille on edelleen elinympäristön häviäminen sekä Malesiassa että Sumatralla, missä muun muassa palmuöljyn tuotanto raivaa laajoja metsäalueita ja vähentää merkittävästi siamangin sekä muiden lajien, kuten Sumatran tiikerin, elintilaa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Siamang?

K: Kuinka suureksi siamang voi kasvaa?

K: Mikä erottaa siamangin muista gibboneista?

K: Onko siamangista olemassa alalajeja?

Kysymys: Millaisessa ympäristössä siamangit elävät?

K: Kuinka kauan ne tyypillisesti elävät?

Hae kirjaimella