Siamosaurus (tarkoittaa 'siamilaisliskoa') on Thaimaan varhaiskreidukauden lihansyöjädinosaurus, joka tunnetaan toistaiseksi pääasiassa erillisistä fossiilisten hampaiden löydöistä. Hampaita vertailemalla on päätelty, että Siamosaurus olisi ollut spinosauridi (kalan- ja vesieläinruokavalioon erikoistunut theropodi) ja sen kooksi on arvioitu jopa noin 9,1 metriä, mutta tarkka pituus jää epävarmaksi, koska luurankoa ei ole säilynyt.
Löydöt ja todisteet
Siamosaurus tunnetaan lähes yksinomaan hampaista. Nämä hampaat ovat sirompia ja kartiomaisempia kuin monien muiden lihansyöjädinosaurusten hampaat, ja ne muistuttavat Spinosauruksen ja muiden spinosauridien hampaita: pitkähköjä, lähes pyöreähköjä poikkileikkaukseltaan ja usein ilman selvää sahalaitaa, mikä sopii kalan pyyntiin tarkoitettuun purentaan. Hampaat kantavat myös usein pystysuuntaisia uurteita ja karkeaa emalipintaa, mutta pelkkien hampaiden perusteella monia yksityiskohtia (esim. pään muotoa tai mahdollisen "purjekehon" olemassaoloa) ei voida varmistaa.
Ulkonäkö ja ravinto
Koska täydellisiä luurankoja ei ole löydetty, Siamosauruksen ulkonäöstä voi sanoa vain yleispiirteitä spinosaurideihin perustuen. Spinosaurideille tyypillisiä piirteitä ovat pitkät, kapeat leuat, pitkänomaiset kartiomaiset hampaat ja voimakkaat eturaajat, joita on tulkittu kalaan tai vesieläimiin erikoistuneen saalistuksen välineiksi. Hampaita vertailemalla on vahva näyttö siitä, että kalaa ja muita vesieläimiä oli tärkeä osa niiden ravintoa.
Elintapa ja ekologia
Roman Amiot kollegoineen teki vuonna 2010 tutkimuksen, jossa verrattiin spinosaurusten, kuten Baryonyxin, Irritatorin, Siamosauruksen ja Spinosauruksen hampaita muihin lihaa syöviin dinosauruksiin. He hyödynsivät esimerkiksi happi-isotooppianalyysejä ja havaitsivat, että spinosaurideille tyypilliset arvot poikkesivat maalla eläville theropodeille tyypillisistä ja olivat lähempänä puolestaan vesieläinten ja puolivesieläinten arvoja. Tulos tukee käsitystä, että spinosauridit elivät hyvin semiakvaattisessa (osittain vedessä ja osittain maalla elävässä) elämäntavassa. Tällaisissa oloissa ne olisivat käyttäneet hyväkseen virtahepojen, krokotiilien ja kilpikonnien kaltaisia elinympäristöissä esiintyviä ravintolähteitä ja eläneet rannikko- tai jokivaltamerellisissä ympäristöissä.
Tällainen elintapa tarkoittaa myös ekologista eriytymistä: spinosauridit saattoivat hyödyntää vesistöjen kalarunsautta samalla kun muut suuret maalla elävät saalistajat (esim. muut theropodit) keskittyivät eri saalislajeihin, jolloin suora kilpailu ravinnosta oli vähäisempää. Tämä selittää, miksi saman paikan fossiilikerrostumissa on voitu tavata useita suuria petodinosauruksia samalta ajalta ilman, että ne olisivat näyttäneet kilpailevan suorasti samoista resursseista.
Taksonomia ja epävarmuudet
Siamosauruksen asema paleontologiassa on osin epävarma, koska vain hampaita on käytettävissä diagnosoimiseen. Joidenkin tutkijoiden mielestä pelkkien hampaiden perusteella ei voi yksiselitteisesti erottaa lajia tai sukuja, ja siksi Siamosaurus on joskus luokiteltu mahdolliseksi nomen dubiumiksi (epäselväksi nimeksi). On myös pohdittu, voisivatko monet Kaakkois-Aasiasta löydetyt spinosauridihampaat kuulua samaan lajiin tai olla nuorten yksilöiden hampaita tunnetummista lajeista, kuten Spinosauruksesta.
Tulevat löydöt — erityisesti kokonaisemmat luurangonosat kuten kallo- tai selkänikamat — tarvitaan, jotta Siamosauruksen ulkonäkö, sukulaisuussuhteet ja ekologinen rooli voitaisiin määrittää luotettavammin. Toistaiseksi Siamosaurus kuitenkin edustaa mielenkiintoista esimerkkiä spinosauridien levinneisyydestä Kaakkois-Aasiassa varhaiskreidukaudella ja muistuttaa, että nämä erikoistuneet lihansyöjät olivat laajalle levinneitä ja monimuotoisia.